kyllä Jeesusta naurattaa kun se huomaa mitä mä kelaan

Nyt olen siis kotona! Olen ollu jo ihanat 9 päivää, mutta en ole vain saanu aikaseksi kirjottaa tänne ja ilmottaa teitä tästä kaikesta ihanasta, antheeksi siitä! Mutta nyt tosiaan olen kotona ja on niin hyvä olla. Kyllä minua pelotelthiin että se tulee olehmaan niin vaikeaa ja outoa ja vaikka sun mitä ko palaa takas ja ihmiset on muuttunu ja tuntuu ko oma koti olis sama, mutta mulla ei ole ollu kyllä mithään tuommosta. Siis, tottakai on tosi outoa olla takas ja nähä kaikkia taas, mutta parhaiden ystävien kanssa ei ees tunnu että oltais oltu vuosi erossa, ihan ko jatkettais vaan siitä mihin jääthiin ko lähin. Ihaninta ihanuutta. Nyt lyön tähän pari kuvaa, mutta ne on pöllitty suohraan Marilta ja Heidiltä koska en ole saanu siirrettyä tähän konheelle vielä mithään kuvia.









Nuo ihanuudet piti mulle tervetuliais ylläri piknikin sinä päivänä ko tulin takas Muonioon ja voi että oli niin ihanaa nähä kaikkia ja vaan istua ja puhua ja olla. Ja en ees tajunnu kuinka paljon oli ollu ikävä saunaa, karjalanpiirakoita, ampparijätskejä ja sitä politiikkaa miten me voidaan mennä kenen kotia tahansa ja pompithaan vaan kodista kothiin ja nukahethaan jonnekki ja vanhemmatki vasta aamulla ko heräävät niin tsekkaavat että kukas meillä tänhään olikhaan yötä. Se on vaan niin rentoa ja niin oikein. Tätä kesä on. Viikon päästä lähen taas reishuun, reilaahmaan Sofian ja Marin kanssa (hehe en mie kauan kotona viihtyny..) ja nyt on alkanu vähän pakkaamiset siihen, varmasti unohan kaiken, mutta mitäs me pienistä!

Tottakai on ikävä kaikkia ihan hurjana Jenkeistä, mutta maata iteshään ei ole kyllä ikävä oikeasthaan yhthään. Mutta mulla on hyvät yhteydet kaikkien kanssa joiden kanssa haluanki olla yhteyksissä, niin ei tässä turhaa paniikkia ole tulossa. Onnellinen olo.