we're just trying to find some color in this black and white world

Wooooo! Elämä hymyilee just nyt niin lujaa ja leveästi että ei järki. Tulin pari tuntia sitte homecoming jalkapallopelistä ja voi jestas oli hauskaa. Tapasin ihan hurjana uusia tyyppejä ja sain uusia kavereita. Tulin todellakin ulos kuorestani tänä iltana ja annoin vain mennä ja puhuin kaikille ja olin avoimesti tyhmä ja kyselin ko en tajunnu mitä ihmettä pelissä tapahtu. Oli muuten tosi vaikeaa löytää oikeasti joku joka osas selittää pelistä jotain. Lopulta Lawrence ja Cory selitti mulle kaikki perusjutut ja olin ihan innoissani kaikesta mitä tapahtu mitä tajusin. En ehkä tajunnu ihan kaikkea, mutta ainaki sain ihmiset nauramhaan minun ympärillä. Pari poikaa ei uskonu, että olen Suomesta koska mulla ei ole aksenttia ja vuodatin sitte niille että haluaisin söpön aksentin niinkö esim Melissalla on ja ne nauro mulle. Oikein hyväntahtoisesti kuitenki, haha. Lähennyin superisti Emilyn kanssa ja voi että se on maailman ihana tyttö! Se vain tajuaa minua ja on niin hurjan sulonen ja hauska ja aaaaa, en ees osaa kuvailla. Lupasin jo, että pakkaan hänet laukhuuni kesäkuussa.

Oh, ai niin. Toissapäivänä tapahtu jotain ihan kivaa;




THE MAINE'S CONCERT. ALKAJASJKSAJKSALASJKJKSALAKSLKSA.

Kuvat sukkaa koska ne on otettu Ashleyn ei niin hyvällä kameralla koska sisälle konserthiin ei saanu ottaa professional kameroita. Ehkä ihan hyvä, koska olisin rikkonnu rakkaani siinä yleisössä mikä siellä oli. Kamalain yleisö ikinä. Meinasin pyörtyä heti sen jälkheen ko The Maine käveli pois lavalta ja palasin takas maan pinnalle. Mutta oikeasti, keikka oli ihan uskomaton JA HENGAILTHIIN KEIKAN JÄLKHEEN NIIDEN KANSSA. OH YEAH. Sain kuvat ja nimmarit kaikilta paitsi Garretilta koska se oli luuseri ja pysy sisällä koko ajan ja alueella oli no re-entry. Psh. Mutta en ees välitä koska TAPASIN THE MAINEN HIHIHIIHH.



Paras keikkaporukka, Anna, Jasmine, Ashley & moi! Hannah on ottamassa kuvaa.





Sdfgahjklkjhgashjaklskahsjkl. <3 Tässä siis John O'Callaghan, The Mainen laulaja. Postaan tänne vain kuvan hänen kanshaan, koska näytän idiootilta kaikkien muiden kanssa, haha. Mutta voi aäslaks oikeasti tapasin ne ja puhuin niille ja suunnitelthiin Patin kanssa jo miten ne tulee Suohmeen ja kaikkea. Piti minun kyllä selittää missä Suomi on tarkalheen, voi Pat, ei ole maantietoansa opiskellu poika rukka.



Pat & John kirjotti nimmarinsa julistheen lisäksi minun solisluuhun ja vaikka siinä hetkessä ko tapasin ne ja hengailin niitten kanssa olin ihan cool ja rento, mikä oli maailman suurin yllätys mulle, niin kotona olin kunnon fangirl and friikkasin ja nauroin ja tärisin ja hihitin, ahhhh <3 Tykkään tästä bändistä tosi paljon okei.

Koulussa menee hyvin, saathiin väliaikatiedot, grade reports tai jotain ja mulla on kaikessa A paitsi dramassa B koska se on ainoa missä oikeasti on ollu jotain tehtäviä mistä on saatu arvosanoja tms. Okei historiassa on oikeasti A koska kaikista testeistä olen saanu A'n. Valokuvauksessa mulla oli F koska en ollu palauttanu paria tehtävää mutta nyt sen pitäis olla ylhäällä C'ssä tai B'ssä. Alkaa olehmaan kavereita joka tunnilla ja varsinki tämän illan jälkheen tuntuu tosi kivalta mennä kouhluun. Aijai ko olen onnellinen nyt.

Huomenna Scream at the beach eli haunted houses. Ajattelin kuolla ja itkeä ja turvautua Emilyyn koko sen ajan, mutta olen samalla tosi innoissani. Halloweenia ootan tosi innolla, menhään joku päivä ens viikolla kattomhaan jos löytyis jonkulainen asu mulle. JESSS. Trick or treating, here I come! Tulevaisuudessa suunnitelmissa on menoa Portland downtown Melissan ja Annan kanssa, shoppailua, kiataratesthiin harjottelua ja elämää.

<3

i love you just the way you are

Viikossa on kerinny tapahtua vaikka sun mitä! Maanantaina menthiin käyhmään lääkärissä tämän kipsin kanssa ja ottivat pois ja sanoivat että nyt pitäis olla jo parantunu jos on vain venähtäny. No, miehän ajattelin, että ei se enhään satu ja väänsin käen kunnolla taakse ja aloin itkemhään. Tyhmä opi koskhaan. Otethiin sitte lisää röngteneitä ja huomasivat että kyllä siellä jonkulainen särö on. Annethiin nyt tuommonen väliaikanen rannetuki JONKA SAA POIS. Ette tiä kuinka onnellinen olin siitä että tajusin kuinka paljon helpompaa suihkussa käyminen tuli taas olehmaan.

Muita viikon tapahtumia voittekin sitten ihailla näistä kuvista. (Voi kyllä, ostin uuden kameran, ihanaisen Canon EOS Rebel XS'n ja olen ihan rakastunu tähän. Nyt tulee kuvia!)









Torstaina oli se vaihtarilounas koulussa ja meitä oli siellä 3. Anna ei päässy, koska hänellä oli Rotaryn tapaaminen just silloin, joten siellä oli Melissa, Nicole ja mie. Nicole oli äärettömän hiljanen, enkä ole ihan varma osaako se englantikhaan yes'iä ja no'ta enempää. Yritethiin puhua sille Melissan kanssa mutta ei oikein saatu mithään irti. Raukka oli ihan ujo. Melissa taas oli aivan loistava. Olen samalla englannin tunnilla hänen kanshaan mutta ei olla tajuttu sitä haha. Nyt kuitenki tuolla alethiin puhuhmaan ja voi että hän onki aivan ihana tyttö. Heti klikkas tosi hyvin ja tiesin heti, että tämän tytön kanssa tulen viettämhään aikaa tosi paljon. Samana päivänä menthiin sitte Diversity Clubiin, missä Annaki oli ja tuolla yks kuva sieltä onki. Olhaan kaikki tosi innokhaan näkösiä, älkää välittäkö. Se oli vähän outo clubi tapaaminen mikälie, mutta alkujännityksien jälkheen tyypit innostu kyselemhään meiltä kaikkea ja olthiin kunnon staroja siellä. Piti kertoa omalla äidinkielelhään kaikki maholliset ja näyttää kartalta ja aijai. Oli hauskaa!

Perjantaina ei sitte ollu koulua, mutta en tehny mithään ihmeellistä. Meillä oli Annan ja Melissan kanssa suunitelmissa, että oltais menty Portlandhiin Annan Rotary vaihtarikavereiden kanssa, mutta loppujen lopuksi sitä ei sitte tapahtunukhaan. Harmitti, mutta kyllä meillä on aikaa! Ja päädyin sitte viettämhään rauhallista koti-iltaa Deborahin ja Kylen kanssa. Katothiin leffaa ja jutelthiin. Kerkes Deborah jo sanoa, että on miettiny, että voivatko ees ottaa uutta vaihtaria ens vuonna, koska mie olen niin ihana, ettei kukhaan minua voi voittaa. Arvatkaa vain olinko ihan punastunu ja hämmentyny ja onnellinen sen jälkheen. Tämä perhe on mulle vain niin mahtava. Oikeasti sovin tänne ko nyrkki silhmään. Nämä ymmärtää minua ja jaksaa kuunnella ja oikeasti välittää ja aaaaa. Koti-ikävä ei enhään vaivaa turhan paljoa, olen puhunu siitä avoimesti näille ja nämä ymmärtää ja on tehny kaikkensa että mulla olis hyvä olla. Ei tarvi kyllä paljon tehä ko ovat niin upeita.

Lauantaina menin aluevalvojan luokse leffailtaa viettämhään! Siellä oli meitä ehkä 6 ja katothiin pari elokuvaa ja vain hengailthiin ja jutelthiin. Meinasin ottaa sinne kameran mutta viime hetkellä unohin sen, eikä siis kuvia tullu otettua sieltä. Harmi sinänsä, mutta kyllä noita tapaamisia lisää tulee! Alfonson ja Carolinen kanssa juttelin eniten, Caroline on ihana norjalaistyttö ja Alfonso on Venezuelasta ja sillä on maailman söpöin aksentti. Hhihih, kuinka rakastankhaan espanjankielisten ihmisten aksentteja, aijai.

Naurukuvat Annan ja Melissan kanssa on sunnuntailta. Menthiin kattomhaan It's Kind Of A Funny Story ja sen jälkheen kävelthiin ympäri ostoskeskusta naureskellen ja jutellen ja lopulta päädythiin Macy'sin etheen ottamhaan kuvia ja nauramhaan superina ko tajuthiin, että minun kamera ottaaki 5 kuvaa ko on ajastimella eikä yhtä. Noiden tyttöjen kanssa ei paljoa vaadita että nauran kippurassa. Eilenki lounaalla istuin Melissan kanssa ja vain jutelthiin maailman randomeimmista asioista ja naureskelthiin toisillemme. Just tätä mie olen kaivannu. Ihan vain rentoa oleskelua ja nauramista. Ei tarvi yrittää mithään, olla vain oma ittensä ja antaa mennä. Aaaa <3

Tänhään sitten tapahtu tällaista;






Mulla oli ensimmäinen kuoroesitys! Olin ihan jännässä, mutta hyvinhän se meni loppujen lopuksi ja hauskaa oli. Tykkään niin paljon tuosta kuorosta, kaikki tytöt on tosi kivoja ja rentoja ja Mr. Davis on ihan paras ja rakastan laulaaaaa! Konsertin jälkheen meän oli tarkotus jäädä koululle ko Deb ja Kyle lähti, mutta mutkien kautta päädythiin Jasminen kanssa kävelemhään kotia ja pelleilthiin sitte koko matka laulaen (huutaen) täysillä samalla ko juosthiin läpi meän naapuruston ja kuvia ottaen.

Koulussa menee hyvin, tänhään oli historiassa osavaltio + pääkaupungit testi ja arvatkaa kuka sai kaikki oikein! WOOOO! Tuo on siis testi minkä on mahollisuus ottaa joka kuukausi. Jos saa 100 eli kaikki osavaltiot ja pääkapungit oikein, sitä ei piä ottaa enhään ikinä ja se vaikuttaa sitte lopullisheen arvosanhaan. Olen hurjan ylpeä ittestäni, ottaen huomioon, että ko tänne tulin niin tiesin ehkä 10 osavaltiota ja 2 pääkaupunkia. Huomenna ei ole koulua, koska on PSAT's ja senioreiden ei sinne tarvi vaivaantua. Eikä minun muutenkhaan tarvis, koska olen vaihtari haha. Joten huomenna on rentoilupäivä. Paitsi ettei ole, torstaina pitäis olla valhmiina essee englannin tunnille King Arthurista, Beowulfista ja muista epic heroeseista. Hahah. Saa nähä miten se luonnistuu. Ens viikolla tämä tyttö menee kattomhaan The Mainea ja Nevershoutneveriä Portlandhiin AIJAIJAI <3 Ja lauantaina 23. päivä olis Homecoming, mutta mulle ilmotethiin, että me menhäänki kokehmaan Haunted Houses sinä päivänä. En tiä vielä mitä ajattelen tästä ja kumphaan menen, mutta tuntuu, että kukhaan täällä ei tykkää Homecomingista. Booo, ootin sitä innolla! Vaikka kyllä tuo Haunted House kuulostaa jännemmältä. Halloween on muuten lähellä ja kaikki on ihan innoishaan. Mie en malta oottaa, että pääsen trick or treat kierrokselle ensimmäistä ja viimeistä kertaa elämässäni!

i wish you could see yourself through my eyes

Heippa peippa taas! On pari viikkoa menny viime päivityksestä ja alkaa jo ihmiset kysellä, että minne olen kadonnu. Täällähän mie vielä. Kipsi pitäis huomenna saada pois tai ainaki vaihdettua, tämä haisee niin pahalle hyi että. Mutta mitäs voit odottaa ko et pääse pesehmään kättä kahtheen viikhoon. Nasty. Kipsin kanssa on elämä sujunu ihan tarpeeksi hyvin, kitaratunnit on vähän kärsiny, mutta onneksi Mr. Davis on rennoin ja huipuin opettaja ikinä, niin se ymmärtää. Teen kaikkeni että voisin ees vähän soittaa.

Toissa perjantaina kävin elämäni ensimmäisessä amerikkalaisen jalkapallon pelissä! En kyllä nähny sekuntiakhaan peliä, koska siellä oli niin paljon ihmisiä joiden kanssa piti jutella ja hengailla. Tai no, 'piti' on väärä sana mutta kyllä te tiätte mitä mie tarkotan. Oli hauskaa siellä, paljon ihmisiä ja nauruja, jossain vaiheessa mulle ja Ashleylle tuli nälkä ja kävelthiin pienemmällä porukalla Subwayhyn ja sitte takas kotia. Vaikka en peliä nähnykhään niin olihan tuo kokemus!

Koti-ikävä on iskeny tähän tythöön. Koko "Aahh kaikki on ihanaa ja hauskaa ja jännää" -vaihe on haihtumassa ja huomaa ittensä ajattelevan että oho, olispa jo kesäkuu. Ei sillä että täältä lähtisin jos voisin just nyt, ei mishään nimessä, mutta toivon että joku tajuaa mitä tarkotan. Täällä on oppinu ihan lyhyessä ajassa jo ihan hurjana itesthään, ihmissuhteista kotona ja sen kuinka älyttömästi mie rakastan Suomea. Tykkään näistä ihmisistä täällä ihan hurjana, tämä perhe on aivan uskomattoman hyvä, mutta kaveriporukassa oikeasti huomaa ne kulttuurierot ja kuinka erilainen olen. Ei se minua haittaa, kyllä niiden kanssa naurut saa aikhaan, mutta siihen se ylheensä sitte jääki. Jos oikeasti haluaa jutella, niin ei kauheasti ole ihmisiä joiden puohleen kääntyä. Onneksi kirkkoporukassa on ihania samanhenkisiä ihmisiä ja host äiti on aivan upea ihminen, jolle voin puhua jos tuntuu pahalta tai hyvältä tai mitä tahansa. Hän muistuttaa minua omasta äitistäni ihan hirveästi, ehkäpä siksi tunnen oloni niin hyväksi hänen seurassa. Mutta tosiaan kirkkoporukassa on löytyny pari ihanaa ihmistä jolle voin puhua ja olla oma itteni niiden kanssa. Viime keskiviikkona siellä näin ekaa kertaa yhtä tyttöä, jonka nimeä en ees kerinny kysyhmään, ko hän oli niin innoishaan kyselemässä Suomesta ja minusta ja kaikesta. Hän oli ihan hurjan sulonen tyttö ja aidosti halus kuunnella mitä mulla oli sanottavana ja ymmärsi mitä yritin selittää. Selitin siinä hälle, Deniselle ja Corbinille kuinka suomalaiset ei sano rakastan sinua nopeasti ja minua ihmetyttää se miten täällä nuoret sanoo kahen viikon seurustelun jälkheen kaikki maholliset rakkaudentunnustukset ko se ei olis mithään. Corbin kuunteli vähän aikaa ja sitte huusi "I LIKE HOW YOUR COUNTRY DOES ITS BUSINESS ON THAT." Hahaha.

Koulussa menee hyvin. Lopetin psykologian koska voi jestas se oli niin vaikeaa. Se oli täynä projekteja ja kaikki tottakai englanniksi ja kaikki ne termit ja ahh. Niin pudotin sen sitte ja mulla on nyt vapaatunti kakkospäivinä 11:44-1:49. En valita. Muilla tunneilla menee tosi hyvin, englannissa on ihana opettaja ja sain tietää että toinen vaihtari, Melissa Belgiasta on samalla tunnilla, jee! Meitä vaihtareita on tuossa koulussa 4 ja olen jo Annan tavannu ja hän on aivan ihana tyttö. Melissan kanssa olhaan puhuttu nyt Facebookissa ja torstaina kaikki vaihtarit pietethään yhteinen lounas ja tapaan sitte sen neljännenki tytön, josta en tiä mithään. Olen kovin innoissani, koska tuntuu että näistä tytöistä voisin saada semmosta vertaistukea mitä tarvin. Annalta ainaki olen saanu sitä jo, se ymmärtää minun ihmetyksiä ja kysymyksiä tosi hyvin.

Eilen oli tosiaan Ashleyn synttärit. Ite pamahin saihraaksi perjantaina niin en ollu kauhean aktiivinen siellä, mutta tässä tulee pari kuvaa mitä Kyle otti. Oma kameranihan on muuten hukassa, näin sen viimeksi siellä grillijuhlissa eikä aluevalvoja Jena ole löytäny sitä sieltä ja täällä kotona se ei ole. Äiti ja isä anto luvan mulle ostaa uuden kameran, jess! Pitää puhua Idalle minkälainen olis paras kamera mulle. Hiih.





Ja sitte pari kuvaa ko käythiin Voodoo Doughnutissa. Se on siis Portlandin juttu, donitsikauppa missä on mitä ihmeellisimpiä donitseja. Sieltä löytyy ihan kaikkea oikeasti. Siellä on jopa pekoni donitseja! Ite tyydyin kuitenki kinuskidonitsiin jolla oli siniset viikset.