nosotras hablamos espanol

Viime postauksesta on aikaa kymmenisen päivää ja voin kertoa, että eiliseen mennessä niinä päivinä ei ollu tapahtunu yhthään mithään kirjottamisen arvosta, oli tosiaan viiminen viikko ekaa semesteriä ja finalsit pukkas päälle joka tunnilta (luulin aluksi että oli vain englannissa, kitarassa ja kuorossa, mutta lopulta oli kaikilla tunneilla) niin elämä oli vähän paussilla ko piti yrittää saada esseitä ja monisteita kokoon. Mulla ei ole minkäänlaista opiskelimotivaatiota täällä, koska se ei tosiaan vaikuta mitenkhään Suomen kouhluun, mitä nyt pari kurssia saan englannista ja ehkä historiasta tai jostain mutta ei nyt paljon, niin ei kauheasti innosta. Muutenki olen niin maailman aktiivisin opiskelija, minkä kaikki minut tuntevat tietää jo ennesthään, haha.

Kyllä sitä jotain tapahtu kuitenki, niinkö australialainen Sara saapu tänne viimein omalle 6 kuukauden vaihtoajalheen! Tiistaina tavathaan Sara Melissan ja Dren kanssa ennen koulun alkua ja vähän opastethaan koulussa ekoina viikkoina ynnä muuta! Olen vähäsen Saran kanssa jutellu Facebookissa ja muuten ja vaikuttaa kyllä rennolta tytöltä, toivottavasti luonnossaki klikkaa! Soitin myös aluevalvojalleni, koordinaattorilleni ja vanhemmilleni Suomessa ja puhuin täällä Ohioon menosta spring breakilla Emmin luokse, mutta nyt pahasti näyttää siltä että Emmi on lopettamassa vaihtovuothaan niin nopeasti ko mahollista, mutta saa nyt nähä. Mie yritin sitä puhua pois siitä ideasta, mutta tavalhaan ymmärrän miksi tyttö haluaa lähteä kotiin. Saa nyt nähä miten tässä käy, Emmi jos tätä luet niin olet ihana ja ihan sama mitä päätät niin aina olen täysillä tukemassa!

Eilen kuitenki tapahtu jotain taas tälle viikolle ko Camin, ihanan chileläisen tytön läksiäiset vietethiin ihanalla porukalla. Cami tosiaan lähtee huomenna aamulla aikasin takasin kohti Chileä, koska valitsi vain 6 kuukautta ajaksheen viettää täällä. Hurja ikävä tuota tyttöä kyllä tulee, mutta sovithiin jo että tulhaan molemmin puolin vierailemhaan toistemme luona!

Siinä jotain randomeita kuvia eiliseltä, oli kyllä niin kivaa! Käythiin aluksi keilaamassa ja vaikka viimeksi keilasin vuonna 2009 Turkissa (ja silloinki oli huomio vähän muualla ko ite keilaamisessa..) olin ihan kohtalaisen hyvä! Okei, olin kahella kerralla viiminen, mutta yhellä kerralla voitin kaikki! Joten ehkä tästä voimme tulla päätöksheen että olen kultaisen keskitien kulkija? Meitä oli siellä aluksi keilaamassa ehkä 15 ihmisen porukka, mutta se suppeni sitte 8 hengen porukhaan ja menthiin Portlandiin hengailemhaan illaksi. En tiä olenko tätä ikinä sanonu, mutta rakastan Portlandia nin paljon. Se on niin hurmaavan outo ja erikoinen kaupunki. Siinä on jotain semmosta tosi omalaatusta vetovoimaa joka on kyllä minut voittanu kokonaan puolelheen. En osaa ees selittää, se pitää ite nähä, mutta mie olen ihan rakastunu! Portlandin downtownin tunnelmaa tulee varmasti ikävä.

No, illan aikana käythiin ostarilla, syömässä Ben&Jerry'siä, kuljethiin maxilla vähän ympäriinsä, otethiin tyhmiä kuvia, syöthiin ihanassa ravintolassa ja puhuthiin taas englantia, espanjaa, suomea ja saksaa sekasin. Siellä oli myös toinen suomalainen, Rita ja oli ihan hassua taas puhua suomea jonku kanssa kasvotusten. Se on niin erilaista ko Skypessä puhuminen! Ostethiin Julian kanssa meille ja Camille semmoset Best friends forever -kaulakorut jottei vain Cami pääsis meitä unohtamhaan, haha.

Kymmenen aikhaan palathiin takas Camin luokse ja tässä vaiheessa meitä oli jäljellä 6 ja vietethiin kaikki sitte yö vielä Camin luona. Katothiin elokuva, Takers, josta en puoliksi ymmärtäny mitä tapahtu, mutta silti tulin tulokseen että oli ihan hyvä elokuva. Kaikki oli aika lameja ja väsyneitä pitkän ja ihanan päivän jälkheen, joten kaikki muut meni nukkumhaan joskus 12 aikhaan, mutta mie ja itävaltalainen Florian valvothiin vielä kahestaan noin puoli neljään asti, puhuen vaan kaikesta ja nauraen hysteerisesti ihan tyhmimmille jutuille. Just tämmöset pienet asiat vaihtovuodessa on niin parasta. Että voit istua toisen vaihtarin kanssa monta tuntia lattialla joka viidestoista minuutti hyssytellen toisia koska naurethaan liian lujaa ja olla vain täysin tyytyväinen ja onnellinen elämääs, koska tiät että se toinen siinä ymmärtää täysin mitä yrität sopertaa vaikka englanti ei aina suju myöhään yöllä ja juttujen taso on ruohonjuuressa. Tosi monella muulla vaihtarilla on tuntunu menevän huonosti tämä vuosi ihan alusta alkaen tai nyt on alkanu menehmään huonosti, niin olen vain aina joka päivä kiitollisempi siitä miten ihanasti mulla on asiat. Olen niin äärettömän onnellinen täällä. Ei tämä helppoa ole ollu, mutta ei kukhaan sitä luvannukhaan, mutta todellakin sen kaiken arvosta. En ole ollu ikinä näin sinut oman itteni ja ajatusmaailmani kanssa ko olen just tällä hetkellä. Olen viimein alkanu noudattamhaan omia 'neuvojani' ja haaveilemaani elämäntapaa, hetkessä elämistä. Osaan viimein paljon helpommin olla täysin oma itteni ekasta tapaamishetkestä lähtien ja en pelkää olla just semmonen ko olen ja otan irti kaiken tilanteista, vaikka se tarkottais että joudun astumhaan ulos omasta 'comfort zonesta'. Olen toki tämän polun ihan alussa ja tulen horjumhaan ja kaatumhaan vielä monesti, mutta just nyt tuntuu ko olisin ihan maailman huipulla ja kukhaan voi minua täältä alas ampua.

Onnellisuus. Hyvä tunne.

i love you, will you please smile

Tässä tulee nyt hieman lyhyempi päivitys (tai kuka tietää, ehkä jään jaarittelemhaan tähän koko yöksi) viime päivistä ja kotiutimisesta takas Havajilta! Viime päivät on tosiaan menny aika hyvin, vähän unessa kuitenki Havajin jälkheen, sinne on hurja ikävä ja kaikki ihmiset siellä vain oli niin rentoja ja ihania. Onneksi tänä viikonloppuna menhään Camin kanssa Eugeneen Julian, Florianin ja Jorgen luokse ja saadaan taas vähän laatuaikaa yhessä! Kuitenki on ollu tosi ihanaa nähä kaikkia kavereita täällä ja taas päästä mukhaan kaikhiin juttuihin ja kuulla miten kaikilla on menny sen viikon aikana ko olin poissa. Valokuvauksessa olhaan viimein alettu tekehmään töitä Emilyn kanssa ja olhaan vietetty viimiset kaks päivää koulun jälkheen koulun studiossa ottamassa kuvia projektia varten, jes!

Maanantaina oli vapaata Martin Luther Kingin päivän ansiosta ja näin silloin Melissaa. Oli aika ihaninta nähä tuota tyttöä taas, oli hurja ikävä! Käythiin läpi sitte molempien kuulumiset ja lähethiin kävelylle ympäri Clackamasia ja otethiin kuvia. On niin ihanaa että mulla on tuommonen ystävä täällä jonka kanssa voi oikeasti tehä mitä vain eikä tarvi yrittää olla mithään muuta ko on ja tietää että tulee hyväksytyksi. Ja Melissa ei ole ees ainoa tuommonen ystävä. Ja mie hassu pelkäsin ko tänne tulin etten sais yhtäkhään oikeaa ystävää. Voi minua.

Koulussa menee hyvin, sain tänhään viimein minun tunnukset eSUS'seen (tai miten ikinä se kirjotethaankhaan) josta näkee siis kaikki sinun arvosanat ja mitä töitä/monisteita sulla on palauttamatta tunneille ym. Kaikilla tunneilla mulla on A paitsi englannissa B ja valokuvauksessa F (hehe) mutta nyt olen tosiaan tekemässä noita töitä niin huomisen jälkheen ko palautan kolme isoa tehtävää niin pitäis nousta ainaki C'hen. Toivon mukhaan. Ja sen jälkheen voisin yrittääki pitää sen siellä niin ei arvosanojen takia ainakhaan mithään kieltoja tule perheeltä. Ei nytkhään kyllä ole tullu ko vain kerran ko ekan kerran valokuvaus tippu F'ään mutta nyt ne ei oikeasthaan ees välitä koska tietää että saan sen ylös ko vain palautan ne tehtävät. Semester (onko se lukukausi?) loppuu nyt ens viikon perjantaina ja niinpä finalsit on ens viikolla. Mulla onneksi sen verran rentoa niin ei ole ko espanjan, englannin ja kitaran. Historiassa on kans mutta se nyt on niinkö normikoe.

Äitille ja isälle on tullu tässä puhuttua viime päivinä vähäsen ja tänhään tuli viesti Facebookhiin että lentoliput tänne on ostettu! Voi että kuinka onnelliseksi minut tekikhään. Samalla tuli pieni suru että täältä on tosiaan lähettävä 5 kuukauden päästä, mutta samalla niin hurja onnellisuus iski. Nyt se on sitte varmistettu että ihanaisen perheeni (miinus isosiskon Marian) on tarkotus astella Portlandin lentokentälle ensimmäinen kesäkuuta ja pari päivää hengailhaan täällä ja valmistujaisten jälkheen viides päivä lähtee matka tuonne alaspääääin.

Ideaa en toki saanut Veerakaisalta (hehe olen stalkkeri) mutta mullaki on tosiaan formspring eli 'kysy mitä tahansa ja minä vastaan' tyyppinen juttu, joten sinne saa heittää kysymyksiä jos mithään tulee miehleen ikinä!

www.formspring.me/ainoelina

Aloha!

Eilen kotiuduthiin Havajilta ja voin kertoa että ikävä sinne on ihan hurja ja haluaisin sinne heti takasin. Rakastuin koko osavaltioon, siihen ilmastoon, ihmisiin, rentoon ilmapiihriin ja vain koko paikhaan. Aivan upea. Kaunein paikka missä olen ikinä käyny ja takas on päästävä, sen verran ihmeellinen paikka oli. Tässä postauksessa tulee nyt enemmän kirjotusta ko kuvia, jos haluatte nähä enemmän kuvia niin pomppikaa Facebookiin ja kirjottakaa hakuun Aino Roimaa, laitoin sen Havaji albumin nyt ainaki vähäksi aikaa näkyväksi kaikille, joten jos haluatte nähä kuvia enemmän niin sieltä saatte katella! Ja huomasin just että valittin tähän postauksheen kuvat ihan summanmutikassa ja sattu kaikki melkein tulehmaan niiltä kahelta päivältä ko oli päällä tuo raitapaita, haha niin näyttää että pidin sitä yllä koko viikon. Tämä ei toki ole totta!




Ensimmäinen kuva on otettu Havajin kuulusimman vuoren, Diamond Headin päältä jonne patikoithiin ensimmäisenä kokonaisena päivänä ja oli kyllä aivan upeat maisemat, kuten voitte tuosta yhestä kuvasta jo nähä. Kyllä siinä piti vähän pysähtyä ja oikeasti miettiä sitä upeutta minkä keskelle olin päässy, jotain aivan uskomatonta. Tuommosina hetkinä sitä miettii että miten kukhaan ikinä voi epäillä Jumalan olemassaoloa, mithään näin upeaa ei ole voinu syntyä ilman suunnitelmaa ja toteutusta. Ekana päivänä käythiin myös rannalla ekaa kertaa ja isolla markkina-alueella jolla pääasiassa oli miljoona samanlaista putiikkia joista sai halvalla niin koruja ko hulahameitaki. Oli hurjan hauskaa kaikkialla ja ei vain jotenki ollu vielä iskeytyny päähän että oikeasti olthiin Havajilla.

Toisessa kuvassa olhaan isolla ananas plantaasilla ja kuvassa myös ihanaiset Laura Saksasta ja Julia Brasiliasta. Oli kyllä tosi siistiä nähä niin paljon ananaksia yhessä paikassa ja viimein mulla päähän painautu että ananakset tosiaan kasvaa maassa eikä puussa, haha. Siis, olen tienny sen jo aikoja ja taihvaita mutta ei sitä tule sillälailla ajateltua. No, nyt ainaki muistan ikusesti.




Yks päivä pysähythiin ottamhaan kuvia ko aallot pauhas kalliota vasten. Meillä oli sateista kahtena päivänä ja kolmena yönä, mutta sitte ko ne pilvet aukes ja aurinko alko paistamhaan niin se kaikki vesi ja myrskyäminen oli kyllä ollu sen arvosta. Lämpöä riitti vaikka oli sateista ja kaipaan sitä lämpöä jo nyt ihan hurjana, haluan takas kiitos heti.




Etithiin tyttöjen kanssa rannalta hottiksia surffareita ja voin kertoa että ei ollu kovin vaikeaa löytää ;) Hahah. Vaikka olthiin siellä vain 6 päivää niin kerithiin tehä yllättävän paljon, käythiin erillä rannoilla, snorklaamassa, surffaamassa, Pearl Harborissa, Polynesian Cultural Centerissä, veneretkellä (jonka aikana tämä tyttö oli vähän liian kiireinen oksentamhaan ja pyörtyilemhään eikä kerinny yrittää bongailla delfiinejä) ja monessa hellyyttävässä pikkuputiikissa kuin myös isommissa shoppailukeskuksissa. Koko viikko oli yhtä seikkailua siitä hetkestä ko astuin koneesheen Portlandissa ja ko viimein astuin ulos taas Portlandissa. Sain niin paljon upeita kokemuksia ja sain kokea ne maailman ihanien ihmisten kanssa, joten ei tämä tyttö vois olla onnellisempi ja kiitollisempi tästä.







Meitä oli koko matkalla yhteensä 52 ohjaajat mukhaan lukien ja se oli kyllä hyvä porukka. Se porukka oli jakaantu oikeastaan kolmeen ryhmään ja sitte vielä joku ryhmä oli jakaantu pienimmiksi ryhmiksi, mutta vaikka oli aika selvästi omat 'porukat' niin silti kaikki tuli toihmeen toistensa kanssa eikä mithään ongelmaa kenenkhään kanssa tullu ja se oli ihan huippua. Meän 'porukassa' oli semmonen kymmenkunta ihmistä ja kaikki oli kyllä niin älyttömän ihania ja rentoja ihmisiä etten voi käsittää. Kaikki asuu 3 tunnin etäisyydellä Portlandista, joten olhaan jo suunnitelemassa mihin aikhaan ja missä pystythään taas kaikki nähä toisiamme, nimittäin ikävä kalvaa jo aikalailla. Vaihtarit on vain niin parhaita ihmisiä vaihdossa ollessa. Ne ymmärtää täysin ja on niin rentoja ja aitoja eikä niiden kanssa tarvi esittää yhthään mithään. Olin niin ylpeä itestäni ko heti ensimmäisestä hetkestä lähtien ko tapasin kaikki niin pystyin olla oma itteni ja en ujostellu yhthään niin ylheensä ja sain siitä tosi hyvää palautetta ja ihania ystäviä jotka varmasti kestää pitkhään. On niin sydäntäsärkevää että ko kesäkuu tulee niin kaikki menhään omille teillemme (paitsi Cami lurjus lähtee jo tammikuun lopulla ellei se saa puhuttua EF'ää ympäri että ne antais sen pidentää 6 kuukauden vaihtoaan vuoden vaihdoksi....) mutta silti jotenki niin ihanaa, että tietää että melkein mihin tahansa sitä päättää mennä niin joka maassa on joku joka on ottamssa vasthaan ilomielin ja on yösijaa ja turistiopasta. Tunnen oloni niin siunatuksi ja rikkaaksi ko saan elää täällä ja kokea tämmösiä asioita tämmöstä ihmisten kanssa. Tämä on täyttä elämää ja nautin siitä kyllä täysin siemauksin <3

Huomenna ei ole koulua koska on Martin Luther Kingin päivä, joten suunnitelmissa on nähä Melissaa (ai että ko onki ikävä sitä tyttöä!) ja tehä rästissä olevat läksyt Havajin jälkheen. Sain jo vähän apua espanjan monisteishiin kaikilta espanjaa puhuvilta tuolla Havajin puolella, mutta vielä on paljon tekemistä. Seuraavaan viikhoon kuuluu myös host äitin ja isän suostuttelua että pääsisin ens viikonloppuna käyhmään Eugenessa Julian, Florianin ja Jorgen luona Camin kanssa ko saatais kyytiki ihan ilmaseksi ja kyselyä asuntoauton vuokraamisesta Portlandista. Puhuin nimittäin juuri äitin ja isän kanssa niiden tulemisesta tänne ja näyttää että ne astuu jalallansa Portlandhiin ensimmäinen kesäkuuta ja vuokrattais auto/asuntoauto ja lähettäis alaspäin Californiaan. Nyt se alkaa tulla todelliseksi että täältäki on joskus lähettävä. 26 viikkoa takana, 20 edessä. Hurjaa.

Mahalo.

Hawaii 8. - 14.1

Olhaan just lähössä lentokentälle mistä kone viepi minut ensin Losiin ja siitä mutkan kautta Havajille! Viikon siellä tallustelen, joten blogitekstiä ei tule vähään aikaan! Nähhään viikon päästä ihanaiset lapsukaiset <3

It's the last day of 2010

Hurjaa että Suomessa on jo 2011, miltä tuntuu olla tulevaisuudessa? Okei, ko tätä luette niin täälläki on jo aika varmasti 2011, joten lällää, olenki jo samalla viivalla teän kanssa! Mutta on se aikaa hurjaa ajatella että siellä olhaan jo seuraavassa vuodessa. Olen lähössä parin tunnin päästä chileläisen Camin uudenvuoden juhliin ja sinne on tulossa paljon tutuja ja tuntemattomia, niin vaihtareita ko ihan jenkkejäki ja olen hurjan innoissani! Cami tulee myös Havajille minun kanssa samhaan aikhaan, joka tosiaan ottaa paikkaa (takes place, voi Aino, Aino) tammikuun 8 - 14! Mutta nyt käyn läpi vähän ennen joulua ja vähän joulun jälkheenki tapahtuneita juttuja!




Meillä oli tosiaan viimisenä päivänä koulussa se talentshow draamassa! Eka kuva on Stephanie ja Ryan jotka laulo tosi kivan All I want for Christmas is You/Last Christmas mashupin joka kuulosti tosi hyvältä! Ja sitten onki kuva minusta ja Ashleysta laulamassa Kulkusia. Oli ihan hurjan hauskaa ja yleisön suosio oli ylitsevuotava, haha! Tykkään hurjana kyllä tuosta meän draamaryhmästä, kaikki on niin hurjan rentoja ja on mukava olla niiden kanssa, aivanko oma pieni perhe tuolla koulun sisällä olis.






Kävin Brunan, brasialaisen vaihtarin pikkujouluissa ja siellä oli taas tosi mukavaa! Käythiin vähän kiertelemässä ympäri Portlandia lauleskellen joululauluja. Kaikilla oli omat kyltit mukana mistä päin tulee ja käythiin sitte lauleskelemassa, haha! Minua ja Veerakaisaa vähän arvelutti että miten se menee ko Halloween partyissa saathiin karaokesta aina 0 pistettä, mutta kyllä se hyvin meni! Sain taas pitkästä aikaa puhua Suomea kasvotusten Veerakaisan kanssa ja oli kyllä tosi mukavaa taas nähä tuota tyttöä, hurjan rento ja mukava! Harmi että asuu sen verran kaukana ettei voitais vain randomisti mennä elokuvhiin tai ostarille vain hengailemhaan, olis varmasti hauskaa!






Ylimmäinen kuva on World Marketilta missä käytiin Melissan kanssa ja tuon kuvan jälkeen mulla loppuki akku kamerasta. On samalta reissulta miltä viime postauksessa nähty valokuvakoppikuva on! Melissa on just nyt Californiassa viettämässä uutta vuotta host perheensä suvun kanssa ja on kyllä ikävä sitä tyttöä jo. Vaikka ärsyttääki että maanantaina jo alkaa koulu, niin onneksi alkaa ja saan Melissan takas, haha <3

Alimmat kuvat onki sitte joulun jälkheen. Menin Emilyn luokse yöksi Hannahin kanssa ja kuten parista kuvasta näkyy, oli ihan hurjan hauskaa! Naurethiin veet silmissä lattialla kiemurrellen, otethiin paljon tyhmiä Photobooth kuvia MacBookilla, katothiin 500 Days of Summer (Tai mie ja Hannah katothiin, Emily tuhisi sohvalla vieressä ja päätethiin lopulta piirtää sen naahmaan......) ja puhuthiin hurjana kaikesta. Ekaa kertaa puhuin jonku kanssa kesäkuusta ja tuli kyllä kyyneleet kurkkuun. Ensimmäkseen just noiden kahen tytön takia, niitä tulee kyllä ihan hurja ikävä. Onneksi sitä ei tarvi kuitenkhaan vielä miettiä vaan saadaan nauttia tästä ajasta mikä meillä on yhessä! Valvothiin sitte lopulta 7 asti Hannahin kanssa ja herättiin siinä puoli 4. Nyt mulla on unirytmi ihan sekasin ja tämän yön jälkheen pitäis äkkiä saada taas järjestykseen ennen koulun alkua. Saa nähä miten se toimii.

Vuosi 2010 oli kyllä ehottomasti yks elämäni parhaimmista vuosista, sain kokea ja kasvaa niin paljon enkä vois olla kiitollisempi jokasesta päivästä minkä sain viettää ihanien ihmisten kanssa. Olihan tässä vuodessa omat vaikeutensa ja alamäkensä, mutta se on elämää. Kuitenki nyt olen semmosessa pisteessä, että onnellisuus vain pursuaa minusta ja rakkaus elämää kohthaan on ylitsevuotava. Kiitos kaikille ihanille jotka oli osa minun tätä vuotta, oli se sitte iso tai pikkuriikkinen osa, kiitos siitä. Ilman teitä tämä vuosi ei olis ollu näin upea. Nyt olen puolivälissä tätä vaihtovuotta enkä malta oottaa että pääsen elähmään seuraavan puoliskon.

Now let's make that 2011 a good one!