Viime postauksesta on aikaa kymmenisen päivää ja voin kertoa, että eiliseen mennessä niinä päivinä ei ollu tapahtunu yhthään mithään kirjottamisen arvosta, oli tosiaan viiminen viikko ekaa semesteriä ja finalsit pukkas päälle joka tunnilta (luulin aluksi että oli vain englannissa, kitarassa ja kuorossa, mutta lopulta oli kaikilla tunneilla) niin elämä oli vähän paussilla ko piti yrittää saada esseitä ja monisteita kokoon. Mulla ei ole minkäänlaista opiskelimotivaatiota täällä, koska se ei tosiaan vaikuta mitenkhään Suomen kouhluun, mitä nyt pari kurssia saan englannista ja ehkä historiasta tai jostain mutta ei nyt paljon, niin ei kauheasti innosta. Muutenki olen niin maailman aktiivisin opiskelija, minkä kaikki minut tuntevat tietää jo ennesthään, haha.
Kyllä sitä jotain tapahtu kuitenki, niinkö australialainen Sara saapu tänne viimein omalle 6 kuukauden vaihtoajalheen! Tiistaina tavathaan Sara Melissan ja Dren kanssa ennen koulun alkua ja vähän opastethaan koulussa ekoina viikkoina ynnä muuta! Olen vähäsen Saran kanssa jutellu Facebookissa ja muuten ja vaikuttaa kyllä rennolta tytöltä, toivottavasti luonnossaki klikkaa! Soitin myös aluevalvojalleni, koordinaattorilleni ja vanhemmilleni Suomessa ja puhuin täällä Ohioon menosta spring breakilla Emmin luokse, mutta nyt pahasti näyttää siltä että Emmi on lopettamassa vaihtovuothaan niin nopeasti ko mahollista, mutta saa nyt nähä. Mie yritin sitä puhua pois siitä ideasta, mutta tavalhaan ymmärrän miksi tyttö haluaa lähteä kotiin. Saa nyt nähä miten tässä käy, Emmi jos tätä luet niin olet ihana ja ihan sama mitä päätät niin aina olen täysillä tukemassa!
Eilen kuitenki tapahtu jotain taas tälle viikolle ko Camin, ihanan chileläisen tytön läksiäiset vietethiin ihanalla porukalla. Cami tosiaan lähtee huomenna aamulla aikasin takasin kohti Chileä, koska valitsi vain 6 kuukautta ajaksheen viettää täällä. Hurja ikävä tuota tyttöä kyllä tulee, mutta sovithiin jo että tulhaan molemmin puolin vierailemhaan toistemme luona!
Siinä jotain randomeita kuvia eiliseltä, oli kyllä niin kivaa! Käythiin aluksi keilaamassa ja vaikka viimeksi keilasin vuonna 2009 Turkissa (ja silloinki oli huomio vähän muualla ko ite keilaamisessa..) olin ihan kohtalaisen hyvä! Okei, olin kahella kerralla viiminen, mutta yhellä kerralla voitin kaikki! Joten ehkä tästä voimme tulla päätöksheen että olen kultaisen keskitien kulkija? Meitä oli siellä aluksi keilaamassa ehkä 15 ihmisen porukka, mutta se suppeni sitte 8 hengen porukhaan ja menthiin Portlandiin hengailemhaan illaksi. En tiä olenko tätä ikinä sanonu, mutta rakastan Portlandia nin paljon. Se on niin hurmaavan outo ja erikoinen kaupunki. Siinä on jotain semmosta tosi omalaatusta vetovoimaa joka on kyllä minut voittanu kokonaan puolelheen. En osaa ees selittää, se pitää ite nähä, mutta mie olen ihan rakastunu! Portlandin downtownin tunnelmaa tulee varmasti ikävä.
No, illan aikana käythiin ostarilla, syömässä Ben&Jerry'siä, kuljethiin maxilla vähän ympäriinsä, otethiin tyhmiä kuvia, syöthiin ihanassa ravintolassa ja puhuthiin taas englantia, espanjaa, suomea ja saksaa sekasin. Siellä oli myös toinen suomalainen, Rita ja oli ihan hassua taas puhua suomea jonku kanssa kasvotusten. Se on niin erilaista ko Skypessä puhuminen! Ostethiin Julian kanssa meille ja Camille semmoset Best friends forever -kaulakorut jottei vain Cami pääsis meitä unohtamhaan, haha.
Kymmenen aikhaan palathiin takas Camin luokse ja tässä vaiheessa meitä oli jäljellä 6 ja vietethiin kaikki sitte yö vielä Camin luona. Katothiin elokuva, Takers, josta en puoliksi ymmärtäny mitä tapahtu, mutta silti tulin tulokseen että oli ihan hyvä elokuva. Kaikki oli aika lameja ja väsyneitä pitkän ja ihanan päivän jälkheen, joten kaikki muut meni nukkumhaan joskus 12 aikhaan, mutta mie ja itävaltalainen Florian valvothiin vielä kahestaan noin puoli neljään asti, puhuen vaan kaikesta ja nauraen hysteerisesti ihan tyhmimmille jutuille. Just tämmöset pienet asiat vaihtovuodessa on niin parasta. Että voit istua toisen vaihtarin kanssa monta tuntia lattialla joka viidestoista minuutti hyssytellen toisia koska naurethaan liian lujaa ja olla vain täysin tyytyväinen ja onnellinen elämääs, koska tiät että se toinen siinä ymmärtää täysin mitä yrität sopertaa vaikka englanti ei aina suju myöhään yöllä ja juttujen taso on ruohonjuuressa. Tosi monella muulla vaihtarilla on tuntunu menevän huonosti tämä vuosi ihan alusta alkaen tai nyt on alkanu menehmään huonosti, niin olen vain aina joka päivä kiitollisempi siitä miten ihanasti mulla on asiat. Olen niin äärettömän onnellinen täällä. Ei tämä helppoa ole ollu, mutta ei kukhaan sitä luvannukhaan, mutta todellakin sen kaiken arvosta. En ole ollu ikinä näin sinut oman itteni ja ajatusmaailmani kanssa ko olen just tällä hetkellä. Olen viimein alkanu noudattamhaan omia 'neuvojani' ja haaveilemaani elämäntapaa, hetkessä elämistä. Osaan viimein paljon helpommin olla täysin oma itteni ekasta tapaamishetkestä lähtien ja en pelkää olla just semmonen ko olen ja otan irti kaiken tilanteista, vaikka se tarkottais että joudun astumhaan ulos omasta 'comfort zonesta'. Olen toki tämän polun ihan alussa ja tulen horjumhaan ja kaatumhaan vielä monesti, mutta just nyt tuntuu ko olisin ihan maailman huipulla ja kukhaan voi minua täältä alas ampua.
Onnellisuus. Hyvä tunne.