Uusi blogi: Live before you die

Tein nyt viimein sen uuden blogin! Olen just nyt Helsingissä ja täältä takas tultuani alan kunnolla postailemhaan, mutta nyt sain ensimmäisen väkerryksen aikaseksi. Kohta siis tulee postausta reilistä ja ihan vaan muistakin fiiliksistä joten pysykää kuulolla, haha. Sinne siis jos kiinnostaa :---)

LIVE BEFORE YOU DIE

Kiitos kaikille hurjana tämän blogin lukemisesta ja kaikkea hyvää teille teän elähmiin, mihin tahansa teidän tiet kulkeekin! Nyt minun vaihtarivuosi on kuitenkin päätökseshään ja aika jatkaa etheenpäin. Tämä vuosi oli yksi upeimmista vuosista tähän astisessa elämässäni enkä vaihtais sitä mihinkhään ja oli aivan ihanaa jakaa se teidän kanssa tämän blogin kautta. Kiitos.

Differences between Finland and America

Mulla on nyt hieman tylsaa taalla reililla (ei reililla voi olla tylsaa!) valtellen pakkaamista ko huomenna pitais lahtea aamulla aikasin taalta Sveitsista kohti Roomaa ja rautatielakkoja, haha. No, kuitenkin, teen nyt tammosen pienen postauksen jostain Suomen ja Jenkkien ihan mini eroista jotka huomasin tuolla vuoden aikana. Ei siis misthaan suurista niinko ihmistyypeista tai elamantavoista, mutta ihan pikkujutuista. Enjoy!

Tekstaus
Mie en ole ollu Suomessakaan mikaan hyva tekstaaja niin voitte vain kuvitella miten vaikeaksi se meni tekstauksen maassa, missa nuoret elaa kannykoidensa varassa. Se on jotain ihan jarjetonta, se miten paljon oikeasti tekstataan ja se, miten joka ikinen tekstiviesti analysoidaan niin pitkasti ja tarkasti, mita jokanen pilkku ja piste tarkotti, miksi vastas noin lyhyesti, onko se nyt vihanen yms. En millaan pysyny perassa ja en kylla ees alkuajan jalkeen ees yrittany.

Veitset
Kukaan ei kayta syodessa veista. No okei, kylla "kukaan" kayttaa, mutta ei oikeastaan. Spagettiaki syodaan vaan haarukalla ja rullataan niin kauan etta se on jotenki siina kiinni ja sitte imetaan niita roikkuvia palasia ja kastike lentaa, hahahah. Mie aina kiltisti sielta kaivoin veitsen ja leikkelin omat ruokani.

Ovinupit&Vessankahvat
Oikeastaan kaikissa ovissa on nupit eika kahvat. Semmoset sopot pyoreat nupit joista vaannetaan etta saadaan ovi auki. Mulla kesti tosi kauan tottua niihin, mutta ko tulin takas Suomeen niin kahvat tuntu ihan oudoilta kasissa, nupit sopii jotenki paljon paremmin! Sitte myos vessanpontossa on yleensa semmonen kahva mista vaannetaan sen vetaakseen, se oli tosi hauska.

Yokylaily, kavereilla olo ym
Tama tottakai vaihtelee ihan perheesta ja kaupungista toiseen ihan Suomenki sisalla, niinko kylla nama kaikki muutki jutut, mutta Portlandissa oli tosi normaalia se, etta perheen piti kokoajan tietaa missa lapset liikkuu. Kokoajan ko vaihettiin paikkaa ko hengattiin kavereiden kanssa piti tekstata minne menee seuraavaksi, kenen kanssa on, ihan kaikki yksityiskohdat. Yokylaan jos halus jaada sita piti puida vaikka kuinka kauan ja kysella kaikilta ja sopia aikasemmin. Mie olen niin tottunu siihen etta menen minne vaan milloin vaan ko pienesta kunnasta olen ja vanhemmat tuntee kaikki ystavat hyvin niin niilla ei ole mitaan hataa niin oli hassua kertoa kaikki liikkeensa kokoajan ja unohinki melkein aina, kerran saaden host isan kulkien kaupungilla auton kanssa illalla yheltatoista.. Heheh, hups.

Matkustelu
Jenkeille oli jotenki niin ihmeellista kuinka paljon mie olen matkustellu vaikka en ole ees kauheasti normaaliin suomalaiseen verratessa, ihan normaalisti. (Nyt toki hieman enemman ko reililta tulee joku 12 uutta maata listaan, haha) Siella ei vaan matkusteta muuten ko Jenkkien sisalla oikeastaan, joskus kaydaan Meksikossa tai Kanadassa mutta eipa sen enempaa. Jenkit on niin valtavan suuret etta Floridaan meno Oregonista on melkein sama ko menis Euroopan ympari kahesti, niin ei niilla tule muuten matkusteltua, mika on minusta tosi harmi.

"Bless you"
Aina ko joku aivastaa, niin melkein kaikilla tulee refleksina tuo bless you, joka on siis jenkkilaisten tapa sanoa terveydeksi. Mulle tuli siita eka kulttuurishokki takas Suomessa ko joku aivasti ruokakaupassa minun vieressa ja sanoin sille ihan refleksina etta bless you ja sain vain oudoksuvia katseita peraani. Suomessaki pitais sanoa enemman terveydeksi!

Kengat sisalla
Kenkia pidetaan sisalla tosi useasti. Tahan en oppinu millaan, otin aina kengat pois, jotenki mulle tulee tosi hikinen olo jos en ota pois kenkia ko tulen koulusta tai ulkoa tai mista vaan. Host siskot aina oli kengat jalassa ja aitiki joskus ja se oli kylla minusta tosi outoa.

Samat vaatteet kaks paivaa
Tama oli minusta ihan naurettava nuorten "saanto". Koulussa ei saanu olla samoja vaatteita paalla kahta paivaa perakkain tai kaikki tyyliin ajatteli etta olet joku ihan resupekka jolla ei ole tarpeeks vaatteita. Se vain ei ollu mahollista etta voi pitaa samaa paitaa kaks paivaa paalla, se oli vain ihan jarjetonta jos joku teki niin.

En nyt muista enempaa, mutta jos toisilta vaihtareilta tulee jotain muita juttuja mieleen tai jos joku on kuullu jostain toisista niin jakakaa ihmeessa! Nama tietenki vaihtelee Jenkkien kolkasta toiseen, en mitenkaan leimaa etta joka puolella olis just nain, mutta Oregonissa aikalailla ainaki.

Okei nyt vois menna pakkaamaan. Hahaha, heippa!

kysymyksiä, kysymyksiä

Hei, mietin vaan tässä, että jos sitten kun tulen täältä taas maailmaa kiertämästä (reilillä) niin oliskohan kellään intoa alkaa lukemaan jos tekisin uuden blogin, ihan vain omasta elämästäni, haaveista, kokemuksista ja vaikka sun mistä? Tämä blogin pitäminen on niin kivaa ja olis ehkä sitte aikaa postaillakki useammin ko ei kokoajan tarvi olla menossa.

Olette ihania, toivottavasti kaikilla menee kesä tosi hyvin!

Pus.

Polson - Las Vegas - Grand Canyon - Los Angeles - San Francisco

Lyön tänne nyt vähän kuvia siltä meän 12 päivän reissulta perheen kanssa ympäri ämpäri länsirannikkoa! Kuvat on äitin kameralta koska mie nerokkuuden neulansilmä unohin minun kamerajohon Jenkkeihin ja meän Macissa ei ole kortinlukijaa joten kuvien siirtäminen ei ihan onnistu ennenko ostan uuden johon. Mutta tässä vähäsen näitä kuvia!






Käythiin Montanassa keilaamassa parin Juhon kaverin kanssa. Juho oli siis Montanassa vaihtarina 3 vuotta sitte ja käythiin hänen isäntäperheensä luona!

















Tuonne saanko muuttaa kiitos.




Ja lophuun vielä kuva ko viimein pääsin tuskien kautta voithoon ja koto Suohmeen Helsinkhiin ja näin isosiskon Marian ekaa kertaa.



Ihan ok fiilis ja silleen.

kyllä Jeesusta naurattaa kun se huomaa mitä mä kelaan

Nyt olen siis kotona! Olen ollu jo ihanat 9 päivää, mutta en ole vain saanu aikaseksi kirjottaa tänne ja ilmottaa teitä tästä kaikesta ihanasta, antheeksi siitä! Mutta nyt tosiaan olen kotona ja on niin hyvä olla. Kyllä minua pelotelthiin että se tulee olehmaan niin vaikeaa ja outoa ja vaikka sun mitä ko palaa takas ja ihmiset on muuttunu ja tuntuu ko oma koti olis sama, mutta mulla ei ole ollu kyllä mithään tuommosta. Siis, tottakai on tosi outoa olla takas ja nähä kaikkia taas, mutta parhaiden ystävien kanssa ei ees tunnu että oltais oltu vuosi erossa, ihan ko jatkettais vaan siitä mihin jääthiin ko lähin. Ihaninta ihanuutta. Nyt lyön tähän pari kuvaa, mutta ne on pöllitty suohraan Marilta ja Heidiltä koska en ole saanu siirrettyä tähän konheelle vielä mithään kuvia.









Nuo ihanuudet piti mulle tervetuliais ylläri piknikin sinä päivänä ko tulin takas Muonioon ja voi että oli niin ihanaa nähä kaikkia ja vaan istua ja puhua ja olla. Ja en ees tajunnu kuinka paljon oli ollu ikävä saunaa, karjalanpiirakoita, ampparijätskejä ja sitä politiikkaa miten me voidaan mennä kenen kotia tahansa ja pompithaan vaan kodista kothiin ja nukahethaan jonnekki ja vanhemmatki vasta aamulla ko heräävät niin tsekkaavat että kukas meillä tänhään olikhaan yötä. Se on vaan niin rentoa ja niin oikein. Tätä kesä on. Viikon päästä lähen taas reishuun, reilaahmaan Sofian ja Marin kanssa (hehe en mie kauan kotona viihtyny..) ja nyt on alkanu vähän pakkaamiset siihen, varmasti unohan kaiken, mutta mitäs me pienistä!

Tottakai on ikävä kaikkia ihan hurjana Jenkeistä, mutta maata iteshään ei ole kyllä ikävä oikeasthaan yhthään. Mutta mulla on hyvät yhteydet kaikkien kanssa joiden kanssa haluanki olla yhteyksissä, niin ei tässä turhaa paniikkia ole tulossa. Onnellinen olo.

VASTAAKSIAA

haluisin kysyy että ootko ollu tyytyväinen EFn toimintaan? eli suositteletko sitä muillekin? EF nyt on järjestö siinä missä muutki, kaikilla järjestöillä on omat ongelmansa ja mikhään järjestö ei ole täydellinen, ei mishään nimessä. Mulle EF toimi ihan hyvin, mutta olisin halunnu lähteä mielummin vaikka Rotaryn kautta, olis ollu jotenki henkilökohtasempaa ja ennemän juttuja sen järjestön kanssa. Ja EF on yks lurjus kaikkien sen lupauksien täyttämisessä, joten ei kannata oottaa mithään maailman hyvää palvelua oliko teillä paljon niitä yhteisiä juttuja ef porukan kesken? Oli meillä kerran ehkä kahessa kuussa jotain ja harvemmin joten ei kyllä paljon yhthään. Harmitti tämä aika paljon miten sait kavereita? saitko sen sun hostsiskon kautta vai menitkö itse puhumaan koulussa kaikille vai tuliko kaikki puhuun sulle? Just Ashleyn kautta sain ihan hurjana aluksi kavereita ko kuljin hänen mukahnaan kaikkialla ennenko koulu alko. Sitte ko koulu alko niin kavereita tuli omilta tunneilta ja parista klubista missä kävin aina silloin tällöin. Koulussa menin joskus puhuhmaan ja joskus muut tuli puhuhmaan mulle. Minun koulu oli tosi iso (2300 oppilasta) niin ei kukhaan huomannu minua uutena oppilaana siellä joten ei paljon ihmisiä tullu juttelemhaan. Ja päälle mulla ei kuulema ole aksenttia minun englannissa niin kukhaan ei ees tunnistanu siitä että olisin eksoottisempi ko muut, haha jouduitko esittäytymään ekalla viikolla joka tunnin alussa vai miten? En joutunu, koko koulussa on niin paljon uusia oppilaita joka vuosi ja ne vaihtuu aina niin ei ollu mithään uusien oppilaiden esittelyä oliko sulla mitään harrastusta siellä? Olin hetken track teamissa mutta nilkat petti alta että olisin voinu vetää lophuun asti, kävin parissa klubissa silloin tällöin niinkö sanoin, Diversity klubissa nyt eniten Millaista oli lähteä pienestä Pohjois-Suomen kaupungista USA:an? Olihan se hurjaa, olin niin tottunu siihen piehneen kunthaan missä olen asunu koko elämäni, toki olen matkustanu jo aikasemmin siunattavan paljon ympäri Eurooppaa ja Suomessa olen käyny vaikka sun missä, mutta kyllähän asuminen on ihan eri asia. Oli se niin jännää ja vaikka se pelotti kaiken kannalta, niin olin tosi innoissani ja onnellinen että pääsin just isomphaan kaupunkhii Oletko aiemmin matkustanut paljon, missä muissa maissa olet käynyt? Bulgaria, Kanada, Kreeta, Turkki, Ruotsi niin monta kertaa etten osaa ees laskea ja Norjassa kymmenisen kertaa Mietitkö jotain muuta maata missä viettäisit vaihtarivuotesi, vai halusitko ehdottomasti USA:an? Mietin Uutta-Seelantia aika kauan siinä koko hakemisvaiheessa, mutta USA lopulta voitti jotenki 'tuttuudellaan' Aiotko jatkaa blogin kirjoittelua palattuasi Suomeen? Aion! Miten rahoitit sun vuoden? Mamma och pappa betalar Pelottiko sua lähteä, miten sait psyykattua itteäs? Pelotti tietenki, vuosi yksin ihan uudessa maassa vieraalla kielellä ja erilaisessa kulttuurissa, kyllä se pelottaa! Mutta halusin tänne niin paljon siitä päivästä lähtien ko Juho lähti neljä vuotta sitte niin kyllä siinä sai psyykattua itteänsä ihan vain sille innostuksella kuinka upeaa tämä tulee olehmaan Mitkä on ollu parhaita kokemuksia/asioita sun vuodessa? Se kuinka oikeasti täällä opin tuntemhaan itteäni niin paljon paremmin, itsevarmuutta tuli ja onnellinen olo, uudet, mielettömän upeat ystävät, täydellisen sopiva isäntäperhe, matkat Havajille ja Losiin, englannin parantuminen Minkä ikäisenä suosittelisit vaihtarivuotta? Kyllä se minun mielestä olis ekan lukio vuoden jälkheen paras Oisitko halunnu jonnekin muualle päin USA:ta, vai osuko Portland just kohdalleen? Portland sopii ko nyrkki silhmään, tämä kaupunki on upea ja just niin minua! Oliko sulla joitakin suomalaisia kavereita, jotka lähti vaihtoon samaan aikaan? Joo, ihana ystävä Emmi lähti Ohioon samhaan aikhaan, mutta lähti kotia aikasemmin Pelottaako tulla takasin, onko kavereitten kanssa kaikki samanlaista, miltä tuntuu mennä nuorempien kanssa kouluun samalle luokalle. Pelottaa mutta samalla se on niin ihanaa. Minun kaikki parhaat ystävät on vuotta vanhempia joten ne kaikki valmistu nyt ja lähtevät ympäri Suomea ja maailmaaki, joten se on kyllä ihan hurjan vaikeaa ko heitä ei ole enhään tutuissa kuvioissa ko menen takas, mutta tiän että heän kanssa ystävyys jatkuu just niinkö en olis poissa ollukhaan. Koulukavereiden kanssa en tiä miten onnistuu vuoden jälkheen, mutta mitäs me pienistä, ja se uus luokka on ihan vaan hyvä juttu, uusia kavereita vaan! Sillon ku sait perheen, tuliko se suoraan sinne nettisivuille vai soittiko ne sulle? Vai miten sait tietää? Mä oottelen tässä omaa perhettä.. Minun isäntäperhe lähetti mulle sähköpostia ihan ite ja sitte tuli tiedot EFltä päivää myöhemmin. Toivottavasti saat oman perheen nopsaa! :---) Sitte millanen EF laukku ja paita sulla on? Meille annettiin aika kauheenvärinen kirkkaansininen laukku ja L kokoiset paidat kaikille.. Oliko viime vuonna paremmat? Hahaha, mulla on semmonen musta laukku missä lukee sinisellä ihan väärin tavutettuna EF HIGH SCHOOL YEAR ja paidat oli rumat ko kauheat vaaleansiniset, en ees ottanu mukhaan tänne Et ilmeisesti oo missään urheilujoukkueessa tms mutta oliko teillä paljon valinnanvaraa lajeista ja muusta toiminnasta? Oliko niihin helppoa mennä mukaan? Niihin on tosi helppoa mennä mukhaan, ihmiset on tosi vastaanottavia ja kannustavia joka joukkueessa, sinne vaan! Koulussa selvität milloin on kaikkien alkamisajat ja kysy sieltä Athletic's officelta että miten se onnistuu sinun koulussa ja ne auttaa tosi hyvin! Onko siellä aikaa mihinkään koulun ulkopuoliseen harrastukseen? Oon saanut käsityksen että siellä ollaan kaikki päivät koulussa, koulun harrastuksissa ja sitten tehdään läksyjä. Onko niin? Kyllä mulla olis ollu jos olisin vaan halunnu. Tai, jos nyt vaikka tanssiin olisin menny niin ei olis ollu aikaa millekhään muulle ko koululle, tanssille ja läksyille. Mutta ko mie en tosiaan ollu oikein mishään niin mulla oli aikaa enemmän kavereille ja vain hengailulle ja se toimi mule tosi hyvin onks sulla jäänyt vaihtari vuodesta semmonen "miten minusta tuli minä" olo? TODELLAKIN. Tämä vuosi on kasvattanu minua niin paljon ja oikeasti antanu semmosta suuntaa itelleni että oikeasti tiän paljon enemmän mitä haluan elämältä ja tunnen itteäni paljon paremmin, olen itsevarmempi ja vaan rohkeammin osaan puhua itteni puolesta ja oikeasti vaan just näin, minusta tuli minä tämän vuoden aika paljon enemmän, tottakai kasvua on vielä paljon eessä, mutta tämä oli aivan loistava alkutyöntö siihen!

Ps. en osaa suomea enää nimimerkillä kutsuin rypäleitä räipäleiksi

vuosi on pitkä aika näkemättä rakkaimpia

Torstaina käytiin hakemassa nuo piiperoiset lentokentältä ja kyllä siinä tuli elämäni onnellisimmat hetket koettua. Voi että mulla on ollukki ikävä noita! Tänne tuli siis äiti, isä, isoveli ja pikkuveli. Isosisko jäi vielä Suohmeen, kaasoksi parhaan ystävän häihin, niin annoin luvan jäädä, hahaha. On ollu aivan ihanaa näiden kanssa ja huomenna lähtee auto Montanaa kohti, Juhon vanhan host perheen luokse! Sieltä ajetaan alas Californiaan ja sitte takas tänne Portlandiin ja nämä lähtee 19 päivä ja mie siitä kahen päivän päästä. En voi uskoa että ihan kohta tämä sama rumba kaikkien ystävien ja tuttujen kanssa. Oi että elämä on ihanaa.

Muuta mitä on tapahtunu nyt torstaina jälkheen on että eilen oli Hannahin läksiäiset ko se muuttaa North Carolinaan ja tänhään oli sitte meän valmistujaiset. Oli tosi hauskaa ja hassua, tuntu aivanko olisin ollu elokuvassa se hassu hattu ja kaapu päällä. Siitä ei ole kuvia omassa kamerassa niin en nyt saanu niitä tänne, mutta myöhemmin lupaan laittaa! Nyt nauttimhaan koko yön kestävästä valmistujaisbileistä ja näistä viimisistä 16 päivästä. Voi hurja.