maailman ympäri 80 päivässä

Mulla oli aikomuksena kirjottaa vasta sitte, ko saan perhetiedot (mutta sitte tajusin, että siihen voi mennä vaikka kolme kuukautta), mutta näin Emilian blogissa kivan postauksen, jossa hän kerto kaikki paikat missä on käyny. Mieki olen matkustellu ihan kivasti ja ajattelin tehä samanmoisen postauksen. Kaikki kunnia tästä siis Emilialle!

Kanada 1994
Tästä tulee ihanan lyhyt selitys, koska tosiaan, Kanadassa ollessamme olin vähän yli puolitoistavuotias napero, enkä tajunnu elämästä kovinkaan paljoa. Käytiin kuitenki koko perheen voimin Kanadassa, koska äitin veli oli siellä töissä kaks vuotta (?) ja siinä oliki loistava syy lähteä käymään Kanadassa! Kuvien ja videoiden avulla muistan paljon, erityisesti Niagaran putoukset. Ne oli ihan uskomattomat ja se ääni oli jotain ihan järkyttävää. Käytiinpä tuossa samalla matkalla tunnin verran Jenkeissä, joten ko heinäkuussa lähden, niin se ei ensimmäinen kerta Jenkeissä ole, haha. Vaikka oltiinki kokoajan autossa ja katottiin vain maisemia jostain sillalta. No, mitäs tuosta.

Bulgaria 2004
Hypätään kymmenen vuotta eteenpäin. Ensimmäinen 'oikea' ulkomaanmatkani (tottakai olin jo naperona käyny noin tuhat kertaa Ruotsissa, mutta en laske sitä, koska meiltä on Ruotsiin 2 kilometriä ja serkut asuu siellä niin.. Norjassa olen käyny myös ehkä 6 kertaa, mutta en laske niitäkään oikeiksi matkoiksi koska ne on ollu aina päivämukeja). Olin ihana nolo melkein vitosluokkalainen ja olin muka niin iso. Muistan miten mahtavaa oli, ko jotku ravintoloiden sisäänheittäjät osas pari sanaa suomea, siinähän tunsi ittensä ihan julkkikseksi. Lähettiin kyllä Bulgariaan vähän liian aikasin, nimittäin toukokuun lopussa ja sinne ei ollu kerinny tulla vielä kunnon kesä, varsinki iltasin oli kylmähköä.

Kreeta 2006
Kreetalle lähettiin kaks vuotta myöhemmin Bulgarian reissusta ja tällä kertaa oman perheen lisäksi lähtiki serkkuperhe ja vielä yks ystäväperhe. Meitä oli siis iso porukka siellä ja aina ravintoloissa tarjoilijat veteli vähintään kolme pöytää yhteen, että kaikki mahduttiin saman pöydän ääreen syömään. Tällä kertaa sää oli taas hieman epäsuotuisa, oltiin Kreetalla siis syyslomaviikolla lokakuussa ja Kreetalla on just silloin talvi/sadekausi ja koko viikkona saatiin yks aurinkoinen päivä. Mutta eihän se meitä hidastanu, meitä 'isompia' serkkuja oli 6, jotka kokoajan hyppi aalloissa, jotka oli ihanan isoja ja mäiskäytti kunnolla maahan ko sattu seisomaan oikein. Aina ko mentiin takas huoneeseen ja otettiin uimapuvut pois, niin vain kamala kolina kuulu pikkukivien tippuessa lattiaan.

Turkki 2009
Ja nyt tämä uusin ulkomaanmatkani, joka on myös ainoa, josta mulla on kuvia tällä uudella koneella.





Siellä oli meän perheestä kaikki paitsi Juho ja Maria ja meän tosi hyvästä ystäväperheestä kaikki paitsi myös kaks vanhinta lasta. Eli meitä oli siellä 8 ihmisen porukka ja oli aivan mahtavaa päästä vihdoinki ulkomaille parhaan ystäväni Marin kanssa! Meillä oli tosi hauskaa ja tällä kertaa myös sää suosi meitä. Lämpömittari hipo kolmeakymmentä ja mieki - ikuinen valkoinen pöytäliina - sain rusketusrajat! Shoppailtiin ja pidettiin vain hauskaa ihanien ihmisten kanssa (myös muiden ko perheenjäsenten, haha!) Se lämpö, aurinko ja tunnelma oli vain jotain niin ihanaa, että sinne olisin voinu jäädä pitemmäksiki aikaa.

No niin, siinä oli nyt jotain epämäärästä sepustusta elämäni matkoista, haha. Teksti on varmasti vähän sekavaa, mutta syyttäkää siitä norovirusta joka on saanu minut valtaansa lauantaista asti. Onneksi nyt olen jo paranemassa, mutta ajatus pätkii silti.

hold on to me, i'll never let you go

Kiitos äiti. Olin just pääsemässä eroon siitä, että ajattelen kokoajan perhetietojen tulemista, niin hänhän pläjäytti suoraan, että saihan Juhoki tietonsa ihan huhtikuun alussa. Eli olen nyt ihan samassa pisteessä ko ennen minun päätöstä, että keskityn tähän hetkeen ja koeviikkoon. Tarkistan taas ahistuneena kolme kertaa päivässä sähköpostin, jos vaikka sinne olis tullu ees pientä ilmotusta EF'ltä jostain. On vain niin raastavaa istua ja odottaa, en voi vaikuttaa tähän mitenkään, olen ihan toimeton ja avuton.



Tosiaan, koeviikot painaa päälle ja eilen oliki eka koe, yhteiskuntaoppi. Lakitieto ei oikein pysy päässä, mutta kyllä se läpi meni ja ei tarvi enää ikinä ajatella niitä juttuja, haha. Saa nähä, miten mulla alkaa koulunkäynti maistua Jenkeissä. Juho on kyllä kertonu, että se on kohtuullisen helppoa, ainaki Montanassa kokeissa esseevastauksille oli varattu tilaa saman verran ko meillä ala-asteella johonki vähän pidempään määrittelytehtävään. Huomenna on historia, perjantaina psykologia ja seuraavana keskiviikkona biologia. Aluksi perjantaina piti olla ruotsi ja psyka jo torstaina, mutta onneksi saatiin järjesteltyä tuota koeviikkoa väljemmäksi siirtämällä ruotsin koetta. Sen vois siirtää kokonaan pois. Yää, vihaan ruotsia.

Niinpä myös tuon äitin kommentin innoittama aloin taas lukemaan vaihtariblogeja, jotka olin pistäny pannaan. Minkä mie sille voin, jos taas tuli kamala aalto, ettei pysty ajatella mitään muuta ko vaihtovuotta? Se on kuitenki ollu minun mielessä 3 vuotta ja nyt se vain lähenee lähenemistään. ÄÄÄÄÄ. Perhetiedot tulkaa jo!

i had the best day with you, today

Uu, huomenna on minun 17-vuotissynttärit! Juhlittiin kyllä jo eilen/viime yönä 7 ihanan ystäväisen kanssa täällä meillä. Äiti ja isä on Barcelonassa, niin saatiin koko talo omaan käyttöön hienovaraisesti isoveljen ja pikkuveljen häädettyämme. Oli tosi ihanaa ja hauskaa, nauroin ihan kippurassa Katariinan kanssa Alpabethiä pelatessa ja myöhemmin yöllä koneella ja vain siinä, ko kaikki yritti pysyä hereillä ja hihiteltiin vain. Lopulta ei nukuttu yhtään (okei, mie nukuin Katariinan kanssa ehkä tunnin) ja nyt on vähän tiutiu olo ja tämäki yö pitäis valvoa Oscareiden merkeissä.



Ihan hassua, että mie täytän 17. Vielä hassumpaa, että seuraavaksi mie täytän 18 ja olen silloin Jenkeissä. Tulee varmasti olemaan kovin samanlaiset, mutta kovin erilaiset synttärit ko nyt nämä oli. Toivottavasti saan silloinki hengailla muksien kaverien kanssa, nauraa ja pitää hauskaa. Toivottavasti saan semmosia ystäviä, jotka haluaa minun kanssa juhlia, haha.

Mie olen monesti miettiny, että entä jos en saa ystävää. Siis joo, kyllä kavereita varmasti tulee, mutta olis ihanaa, jos siellä olis yks ihminen, jolle pystyis oikeasti puhua ja alkaa ahistamaan, enhän mie joka kerta voi enkä saiskaan kotia soittaa. Tottakai perheen kanssa voi puhua ja näin, mutta siis oikeasti ihmistä, perheen ulkopuolelta, jolle vois puhua, viettää aikaa ja näin. Juho on luonu mulle vähän paineita, tai siis ei todellakaan luonu vaan no siis joo, ko se sai niin paljon kavereita sieltä ja ystäviäki joiden kanssa on yhteyksissä vieläki. Olis ihanaa saada yks semmonen ystävä.



Minua väsyttää. En tiä onko tuossa tekstissä mitään järkeä.