Mulla Flickr herjaa että olen käyttäny kuukausittasen kuvatilani, niin tuleepa nyt kuvaton postaus. En olekhaan kyllä hirveästi ottanu kuvia, olen ollu kamalan laiska kamerani kanssa. Kiitospäivästä ja joulukuusen koristelusta on kyllä kuvia! Niinpä, koristelthiin kuusi tänä viikonloppuna, mitä? Ihan hurjaa, olen tottunu siihen että kuusi tuodaan sisälle 23. joulukuuta ja koristelhaan sinä iltana ja nyt oikein mauton valkonen tekokuusi tuothiin sisälle 26. marraskuuta ja koristelthiin. En voi ymmärtää että kohta on jo joulu!
Meillä oli tosiaan pitkä 10 päivän loma meän koulusta ja ite vietin siitä 5 päivää melkein kuolemansaihraana sängyn pohjalla. Mulla oli kaikki maholliset kivut ja kamaluudet oksentamisesta lihaskipuihin ja en oikeasti päässy sängystä ylös koska kaikkialle sattu niin älyttömästi. Tämän takia en päässy perjantaina sinne Laser Tagiin ja se ärsytti ihan sikamaisesti, olisin niin halunnu sinne! Mutta minkäs teet ko tuntu että olet kuollu mutta hengität. Vieläki kurkkukipu, nuha ja yskä vaivaa, mutta ei läheskhään yhtä pahana.
Kiitospäivä tosiaan tuli ja meni ja oli ihan hurjan mukavaa! Olthiin vain ihan perheen kesken ja meno oli ko Frendit episodista konsanhaan. Syöthiin ihan järjettömästi hyvää ruokaa, istuthiin vain pöydän ääressä ja jutelthiin ja katelthiin sitte isän kanssa jalkapalloa ja paraateja ja ties mitä. Mie alan oikeasti ymmärtämhään amerikkalaista jalkapalloa! Oli ihan voittajafiilis ko googlasin samalla sääntöjä ja host-isä selitti vieressä ja katoin peliä kaikkea yhtäaikaa ja sitte vielä nappasinki jotain tietoa sieltä välistä ja tajusin! Kiitospäivän jälkheen yöllä alkoki Black Friday, joka on siis vähän niinkö virallinen alotus jouluostoksien shoppailulle ja kaupat aukeaa 3-4 yöllä ja on hurjia alennuksia ja ihmiset ryntäilee kaupasta toisheen paniikissa ja tekee kamalia heräteostoksia. No, pitihän se nähä ja yrittää löytää vähän joululahjojaki ja kyllä oli aika kokemus. Kyllä amerikkalaiset on vähän sekopäisiä. Olthiin siellä neljästä seittämhään ja sitte takas kotia ja minun piti ottaa vain parin tunnin tirsat koska olisin halunnu tehä Skype-näyttäytymisen Suomen nuortenilthaan, mutta päädyinki nukkumhaan ihan liian pitkhään ja tuota ei tapahtunu. Ärsyttää ihan hurjana, olisin tarvinnu vähän sitä fiilistä sieltä mikä heillä on joka perjantai-ilta. Kaipaan sitä yhteyttä! Kyllä me saadaan tämä vielä toimimhaan ko mie en nukahtais ja Kata suostuu sörkkimhään sen konheensa kanssa vielä kerran.
Eli oikeasthaan mithään sen suurempaa hurjuutta ei ole tapahtunu. Huomenna on tarkotus mennä takas kouhluun, eikä yhthään haluttais. Toisaalta joo, koska näen Melissaa, josta on tullu mulle ihan hurjan tärkeä ja jonka kanssa olhaan käyty monet keskustelut kuinka täällä olo olis huomattavasti huonompaa ja ahistavampaa jos ei oltais löydetty toisiamme. Se tyttö oikeasti ymmärtää minua eikä minun tarvi esittää mithään tai ajatella yhthään mitä sanon tai että hän jotenki ikinä tuomitsis minua tai mithään ko olhaan yhessä. Olhaan suunniteltu Harry Potter maratonia ens viikonlopuksi, koska kummatkhaan ei olla nähty kaikkia elokuvia ja viimisen osan kattominen saattais olla hieman hämmentävää jos ei tiedetä ees koko tarinaa, haha. Ja onhan mulla huomenna draamaa ja se luokka alkaa tuntua ko omalta pikku perheeltä. Minun puhe juttu Fazerista meni äärimmäisen hyvin, kaikki rakastu Fazeriin (no eihän tämä ylläri tietenkhään ollu) ja oli tosi kilttejä mulle ko ennen puhettani sanoin että minua jännittää hurjana ja että olkaa armollisia, hahaa. Kaikki taputti ja huuteli "We're here for you Aino!" niin kyllä siinä tuli semmonen olo että minut on hyväksytty siihen luokhaan ja sinne ihmisten keskelle. Olispa vain koko koulu täynä samanlaisia ihmisiä ko draamaryhmäni.
Mulla on just nyt menossa ääretön jenkkiturhautuminen. Koko maa vain ärsyttää. Koulu ja sen tuoma draama on suurin tekijä koko tässä jutussa, kaikki ne ihmiset jotka esittää olevansa kiinnostuneita ja jotka katoaa siinä hetkessä ko ne saa käytettyä minua johonki niiden työhön tai saa kuulla miten mikäki sanothaan suomeksi. Tuntuu, että oikeasti kukhaan ei ole aidosti kiinnostunu minusta ja mitä mulla on sanottavana. Okei, ylireagoin tosi paljon koska mulla on Melissa ja en ees tarvi kethään muuta ko hänet että on hyvä olla. Ja Hannahin kanssa meillä oli pari yötä sitte äärimmäisen henkevät ja lentävät keskustelut, käythiin kaikki läpi maasta taihvaasheen ja oikeasti tuntu siltä, että häntä kiinnosti mitä sanoin ja välitti ko kerroin koti-ikävästä ja ahistuksesta. Hannah on muuten tulossa Suohmeen minun kanssa äiti, se on jo päätetty ;) Emily on kans yks aivan hurjan ihana ystävä, mutta hänen kanshaan ei ole tullu oltua yhessä koska Ashley on jotenki tosi inhottava Emilyä kohthaan ollu viime aikoina ja sitte ei olla yhessä järjestetty mithään tekemistä. Inhottaa että olen vielä kuitenki melko riippuvainen Ashleystä ja siitä mitä hän tekee että mieki voin tehä. Haluan päästä irti siitä ja sopia 'treffit' Emilyn kanssa ja mennä viimein kattomhaan sen elokuvan mistä puhuthiin pari viikkoa sitte. Täällä on tapana puhua kaikkien kanssa, että pitäis hengailla ja tehä jotain yhessä mutta harvoin se sitte oikeasti tapahtuu, se on oikeasthaan vain semmosta sanomista, mutta en haluais jättää sitä siihen! Emily on ollu nyt saihraana pari päivää, mutta jos vaikka kouhluun ilmestyis tiistaina niin voisin kysellä siitä leffaillasta. Ja olis ehkä jo aika nostaa puhelin ja soittaa Katille kitaratunneilta ja kysyä haluaisko hän kaksoissiskonsa kanssa tulla meille. Nyt Aino pistää asiat tapahtumhaan!
Kirkossa kävin taas tänhään. Viime viikolla en sinne luonnollisesti päässy ko olin tekemässä kuolemaa, mutta tänhään taas ja voi että! Se kirkko tuntuu kyllä ko kothiin olis päässy takas. Ihmiset on niin ystävällisiä ja kiinnostunheita ja avoimin sylin ottaa vasthaan tämmösenki epävarman ja ujon suomalaisen. Ensimmäinen adventtisunnuntai toi niin paljon muistoja miehleen ja kamalan koti-ikävän, niin kyllä mie siellä kirkossa pääsin itkemhäänki, mutta oli kyllä aika kiva (ja hyvännäkönen...) lohuttaja. Hahaha. Tuntuu muutenki paljon varmemmalta ko olen löytäny nyt tuosta kirkosta tuommosta voimaa ja lämpöä, että kyllä nämä muutki asiat paranee ja vaikka ei paraniskhaan, niin on mulla ainaki loistava kirkko ja Jumala-suhde säilyy ja on hoidossa ja se on tärkeintä.
Ens viikolle on luvassa Havaji-matkan lophuun maksaminen tiistaina. Sitte alethaan oottelemhaan vain lentolippuja tulevaksi ja aijai! Ihan hurjaa että vain 3 viikkoa ja on jo joululoma. Se kestää 2 viikkoa ja sitte viikko koulussa ja sitte olhaanki Havajilla. Ja sitte on melkein helmikuu. Minne. Aika. Katoaa?
Jos tämä blogiteksti on ollu jollekki ihan täyttä hepreaa, etkä ihan ymmärrä mitä yritän sanoa, niin tiivistettynä; nyt vähän ahistaa ja ärsyttää, mutta tämä on uskomaton kokemus enkä tätä mihinkhään vaihtais. Ei kukhaan luvannu että tämä yhtä ruusuilla tanssimista olis ja tiesin mihin itteni pistin ko alotin tämän prosessin. Ehkä jos kuitenki uuesti saisin valita, niin Jenkit ei olis ollu ykkösvaihtoehto.
maanantai 29. marraskuuta 2010
maanantai 15. marraskuuta 2010
ne puhuu paljon muttei sano mitään
Howdy hey! Taas on viikko vierähtäny ko siivillä, ihan hurjaa mihin tämä aika katoaa! Ens viikolla on taas vain 4 päivää ja sitte onki koko seuraava viikko vapaana Kiitospäivän kunniaksi ja sitte olhaanki jo joulukuussa. Siis mitä? Ja joulun jälkheen aika kuulema menee kahta nopeampaa, tässähän tuntu että aika loppuu! Haha, ihan hurjaa. Mutta no niin, takaisin tähän hetkheen. Nyt pidän pientä taukoa läksyistä ja ajattelinpa sitte kirjotella kuulumisiani tänne ko parilta taholta on taas kuulunu, että olis kiva saada päivitystä. Viime sunnuntaina tosiaan menin Portlandiin noiden Rotary tyyppien kanssa ja voi hurja ko oliki hauskaa! En oikein osaa selittää mitä tehthiin, koska ei periaatteessa tehty mithään ja silti oli aivan älyttömän hauskaa ja vain naurethiin ja nautithiin toistemme seurasta. Eli just sitä parasta. Kyllä vaihtarina on parasta hengailla muiden vaihtareiden kanssa, se ymmärrys ja rentous on vain jotain niin huippua.
~ Hauska juttu joka ei hidasta teän lukemista ollenkhaan, nukahin just naama puoliksi koululaukun ja käteni päälle, heräsin 50 minuutin päästä ja mietin hetken missä ihmeessä olen ja sitte tajusin että nukahin kesken blogikirjottamisen ja naama täynä painautumia. I love my life. ~
EF'n vaihtareiden kanssa olhaan suunnittelemassa tapaamista myöskin. Ens perjantaina olis suunnitelmissa mennä Laser Tagiin, eli periaatteessa juostaan jossain pimeässä huoneessa semmoset liivit ja 'aseet' päällä ja pitää yrittää ampua kaikkia muita ennenko joku ampuu sinut? En ole ihan varma, mutta kuulostaa huipulta ja olen kovin innoissani siitä! Muuten elämä on ollu normaalia rullaamista. Koulussa menhään etheenpäin ja englannissa alotethaan huomenna ensimmäinen romaanimme, saa nähä miten se lähtee käynthiin. Olen mie ennenki lukenu englanniksi, mutta ihan romaanikieltä en. No, onneksi opettaja on ihana ja ymmärtää jos en tajua, haha. Draamassa meän pitää pitää puhe jostain meitä kiinnostavasta/meille läheisestä/oikeasthaan ihan sama mistä aiheesta ja mukana pitää olla sitte props, eli joku materiaalinen osa siihen puheeseen, niinkö esim jos tanssista pidät niin tanssikengät ja tanssivaatheet päällä ja voi vaikka näyttää jonku osan tanssistaan. No, mie ajattelin ottaa aiheekseni Fazerin ja muut suomalaisten lempikarkit ja propsini on suklaa. Kaikki on ihan innoishaan minun puheesta ja kyselee joka tunnilla että milloin on minun vuoro pitää minun puhe. Ainaki yleisön suosio on taattu ;)
Koulua ei taaskhaan ollu torstaina eikä perjantaina. Tämä meän koulu näyttää olevan aika köyhä, niin pitää katkoa koulupäiviä aika hurjasti tänä vuonna, no, ei kauheasti haittaa minua. Olin sitte kipeänä keskiviikkoaamusta perjantaiaahmuun, just sopivasti loman aikana. Itteä tietenki ärsytti mutta ihan hyvä näin. Koko Jenkeissä on menossa joku ihme tauti jossa on vähän sikainfluenssan oireet mutta myös hurja väsymys ja mulla oliki eniten vain väsymystä ja hurja lihaskipu kaikkialla. Nukuin sitte melkein 48 tuntia putkheen ja makasin vain tuskissa sängylläni, mitä nyt välillä nousin istumhaan että voin puhua Skypessä äitin kanssa.
Siitä sitte selvithiin niin menin perjantaina Melissan kanssa ostarille vähän shoppailemhaan ja sitte elokuvhiin. Melissasta on kyllä tulossa niin hyvä ystävä mulle täällä, hän ymmärtää minua niin hyvin ja aina on tosi hauskaa yhessä, ihan sama mitä tehhään. Eikä ole ees että pitäis tehä mithään, voidaan vain istua ja jutella ja juttu lentää ja oppii tuntemhaan toista vain paremmin. Sain ostettua taas joululahjoja ja olen hurjan innoissani.
Lauantaina sitte suuntasin koululle, koska siellä oli tanssikilpailu menossa ja koska kaipaan ite tanssimista niin hurjana, niin päätin mennä kaatamhaan suolaa haavoille ja mennä kattomhaan kaikkia tansseja siellä. Oli kyllä sen raahautumisen ja 5 dollarin arvosta! Aivan upeita tansseja modernista hiphopiin ja jazzista kickiin.
Väliajalla maailman söpöimmät tyttöset esitti oman jazz tanssinsa <3
Tämä alimmainen kuva oli ehoton lempijoukkueeni. En saanu otettua kuvia heistä koska olin oikeasti vain suu ammollani ja kylmät väreet iholla ko katoin heitä. Aivan upeaa modernia tanssia. Tuli hurja halu itellä mennä sinne lattialle vähän tanssimhaan, mutta enhän mie sitte. Ehkä jos tämä kilpailu olis tapahtunu toukokuussa ja olisin lähössä parin viikon päästä, hahahaha.
Tänhään sitte heräsin aamulla varhain koska päätin lähteä katsastamhaan luterilaisen kirkon tuosta ihan läheltä ja voin kertoa, että ihanaa että menin. Kaikki minut tuntevat tämän jo tietääki, mutta kaikille tuntemattomille tiedoksi jotka tätä minun blogia lukee, niin mie olen uskovainen ja usko on tosi tärkeä ja iso osa minun elämää. Täällä olen käyny siellä New Hopessa mutta nyt viime aikoina se on vähän jääny ko en saanu sieltä oikeasthaan sitä seurakuntayhteyttä ja ei vain jotenki tuntunu niin kotosalta. En oikein osaa selittää. Mutta nyt menin tuonne luterilaiseen kirkhoon ja voi että, tuntu niin paljon enemmän omalta. En tietenkhään voi tietää heti yhestä kerrasta, mutta kyllä tuntu niin hyvältä, että menen toisenki kerran. Ihmiset oli hurjan ystävällisiä ja otti tosi hyvin vasthaan ja kysythiin minua jo kirkon nuortenkuohroonki liittymhään, haha! Kaava oli paljon tutumpi, sama uskontunnustus ja kaikki, laulut ei ollu virsiä vaan kunnon gospelmusiikkia. Mulla ei ole täällä tullu semmosta oikeaa, todellista yhteyttä kenenkhään kanssa, että oikeasti oltais täysin samalla aaltopituudella, jonka kanssa voitais olla täysin omia ittiämme ja tulla hyväksytyksi. Tottakai mulla on täällä hurjan ihania kavereita niin amerikkalaisia ko muita vaihtareitaki, mutta silti puuttuu jotenki se hengellinen yhteys. Kaipaan sitä ihan hurjana, koska mulla oli Suomessa se niin vahvana elämässä ja täällä on tosi helppoa ajautua kauemmas Jumalasta ja vain 'unohtaa' hoitaa sitä omaa suhdettaan koska ei ole sitä seurakuntayhteyttä ja semmosia ihmisiä ympärillä joiden kanssa voi puhua ja saada apua ongelhmiin ja ihmetykshiin. Nyt käet vain risthiin että tästä kirkosta löytäisin semmosta :')
Huomenna alkaa uintijoukkue ja tällä tytöllä on paperit hukassa ja ei ole uimapukua ostettuna! No ei ole Hannahillakhaan, niin en ole kauhean paniikin vallassa. Ja menhään huomenna aamulla urheilutoimistoon kyselemhään että miten tämä nyt toimii, ko piti kauhean monimutkasesti hankkia joku punanen lippu tai jotain että pääsee altaasheen tai jotain. Ties mitä. Mutta kyllä se selviää ja tosiaan tämä tyttö alkaa uimariksi! Nyt läksyt loppuun, espanjan parissa jatkethaan! ME GUSTA.
Mitä teille kuuluu sinne Suohmeen?
~ Hauska juttu joka ei hidasta teän lukemista ollenkhaan, nukahin just naama puoliksi koululaukun ja käteni päälle, heräsin 50 minuutin päästä ja mietin hetken missä ihmeessä olen ja sitte tajusin että nukahin kesken blogikirjottamisen ja naama täynä painautumia. I love my life. ~
EF'n vaihtareiden kanssa olhaan suunnittelemassa tapaamista myöskin. Ens perjantaina olis suunnitelmissa mennä Laser Tagiin, eli periaatteessa juostaan jossain pimeässä huoneessa semmoset liivit ja 'aseet' päällä ja pitää yrittää ampua kaikkia muita ennenko joku ampuu sinut? En ole ihan varma, mutta kuulostaa huipulta ja olen kovin innoissani siitä! Muuten elämä on ollu normaalia rullaamista. Koulussa menhään etheenpäin ja englannissa alotethaan huomenna ensimmäinen romaanimme, saa nähä miten se lähtee käynthiin. Olen mie ennenki lukenu englanniksi, mutta ihan romaanikieltä en. No, onneksi opettaja on ihana ja ymmärtää jos en tajua, haha. Draamassa meän pitää pitää puhe jostain meitä kiinnostavasta/meille läheisestä/oikeasthaan ihan sama mistä aiheesta ja mukana pitää olla sitte props, eli joku materiaalinen osa siihen puheeseen, niinkö esim jos tanssista pidät niin tanssikengät ja tanssivaatheet päällä ja voi vaikka näyttää jonku osan tanssistaan. No, mie ajattelin ottaa aiheekseni Fazerin ja muut suomalaisten lempikarkit ja propsini on suklaa. Kaikki on ihan innoishaan minun puheesta ja kyselee joka tunnilla että milloin on minun vuoro pitää minun puhe. Ainaki yleisön suosio on taattu ;)
Koulua ei taaskhaan ollu torstaina eikä perjantaina. Tämä meän koulu näyttää olevan aika köyhä, niin pitää katkoa koulupäiviä aika hurjasti tänä vuonna, no, ei kauheasti haittaa minua. Olin sitte kipeänä keskiviikkoaamusta perjantaiaahmuun, just sopivasti loman aikana. Itteä tietenki ärsytti mutta ihan hyvä näin. Koko Jenkeissä on menossa joku ihme tauti jossa on vähän sikainfluenssan oireet mutta myös hurja väsymys ja mulla oliki eniten vain väsymystä ja hurja lihaskipu kaikkialla. Nukuin sitte melkein 48 tuntia putkheen ja makasin vain tuskissa sängylläni, mitä nyt välillä nousin istumhaan että voin puhua Skypessä äitin kanssa.
Siitä sitte selvithiin niin menin perjantaina Melissan kanssa ostarille vähän shoppailemhaan ja sitte elokuvhiin. Melissasta on kyllä tulossa niin hyvä ystävä mulle täällä, hän ymmärtää minua niin hyvin ja aina on tosi hauskaa yhessä, ihan sama mitä tehhään. Eikä ole ees että pitäis tehä mithään, voidaan vain istua ja jutella ja juttu lentää ja oppii tuntemhaan toista vain paremmin. Sain ostettua taas joululahjoja ja olen hurjan innoissani.
Lauantaina sitte suuntasin koululle, koska siellä oli tanssikilpailu menossa ja koska kaipaan ite tanssimista niin hurjana, niin päätin mennä kaatamhaan suolaa haavoille ja mennä kattomhaan kaikkia tansseja siellä. Oli kyllä sen raahautumisen ja 5 dollarin arvosta! Aivan upeita tansseja modernista hiphopiin ja jazzista kickiin.
Väliajalla maailman söpöimmät tyttöset esitti oman jazz tanssinsa <3
Tämä alimmainen kuva oli ehoton lempijoukkueeni. En saanu otettua kuvia heistä koska olin oikeasti vain suu ammollani ja kylmät väreet iholla ko katoin heitä. Aivan upeaa modernia tanssia. Tuli hurja halu itellä mennä sinne lattialle vähän tanssimhaan, mutta enhän mie sitte. Ehkä jos tämä kilpailu olis tapahtunu toukokuussa ja olisin lähössä parin viikon päästä, hahahaha.
Tänhään sitte heräsin aamulla varhain koska päätin lähteä katsastamhaan luterilaisen kirkon tuosta ihan läheltä ja voin kertoa, että ihanaa että menin. Kaikki minut tuntevat tämän jo tietääki, mutta kaikille tuntemattomille tiedoksi jotka tätä minun blogia lukee, niin mie olen uskovainen ja usko on tosi tärkeä ja iso osa minun elämää. Täällä olen käyny siellä New Hopessa mutta nyt viime aikoina se on vähän jääny ko en saanu sieltä oikeasthaan sitä seurakuntayhteyttä ja ei vain jotenki tuntunu niin kotosalta. En oikein osaa selittää. Mutta nyt menin tuonne luterilaiseen kirkhoon ja voi että, tuntu niin paljon enemmän omalta. En tietenkhään voi tietää heti yhestä kerrasta, mutta kyllä tuntu niin hyvältä, että menen toisenki kerran. Ihmiset oli hurjan ystävällisiä ja otti tosi hyvin vasthaan ja kysythiin minua jo kirkon nuortenkuohroonki liittymhään, haha! Kaava oli paljon tutumpi, sama uskontunnustus ja kaikki, laulut ei ollu virsiä vaan kunnon gospelmusiikkia. Mulla ei ole täällä tullu semmosta oikeaa, todellista yhteyttä kenenkhään kanssa, että oikeasti oltais täysin samalla aaltopituudella, jonka kanssa voitais olla täysin omia ittiämme ja tulla hyväksytyksi. Tottakai mulla on täällä hurjan ihania kavereita niin amerikkalaisia ko muita vaihtareitaki, mutta silti puuttuu jotenki se hengellinen yhteys. Kaipaan sitä ihan hurjana, koska mulla oli Suomessa se niin vahvana elämässä ja täällä on tosi helppoa ajautua kauemmas Jumalasta ja vain 'unohtaa' hoitaa sitä omaa suhdettaan koska ei ole sitä seurakuntayhteyttä ja semmosia ihmisiä ympärillä joiden kanssa voi puhua ja saada apua ongelhmiin ja ihmetykshiin. Nyt käet vain risthiin että tästä kirkosta löytäisin semmosta :')
Huomenna alkaa uintijoukkue ja tällä tytöllä on paperit hukassa ja ei ole uimapukua ostettuna! No ei ole Hannahillakhaan, niin en ole kauhean paniikin vallassa. Ja menhään huomenna aamulla urheilutoimistoon kyselemhään että miten tämä nyt toimii, ko piti kauhean monimutkasesti hankkia joku punanen lippu tai jotain että pääsee altaasheen tai jotain. Ties mitä. Mutta kyllä se selviää ja tosiaan tämä tyttö alkaa uimariksi! Nyt läksyt loppuun, espanjan parissa jatkethaan! ME GUSTA.
Mitä teille kuuluu sinne Suohmeen?
lauantai 6. marraskuuta 2010
don't let your love, pass you by
On taas aikaa vierähtäny, tuntuu että oikein milloinkhaan ei ole sopivaa hetkeä istua alas ja kunnolla miettiä elämää täällä ja saada jotain järkevää ulos. Tuo lause ei varhmaan ollu yhthään järkevä. Suomi on ihan järjettömän vaikea kieli. En osaa enää kirjottaa. Mutta okei, yritethään. En voi ymmärtää miten tuntuu, että kokoajan vain elämä paranee täällä. Olen oikeasti löytäny oman paikkani täällä, niin perheessä ko kaveriporukoissaki ja menee ihan hurjan hyvin. Tottakai kulttuurieroja näkyy ihan jokapäiväsessä elämässä ja draama täällä nuorten keskellä on jotain niin typerää. Aluksi se oli vain huvittavaa, mutta nyt se vain ärsyttää. En ole ite siinä mukana, mutta kyllä minua yritethään vetää mukhaan, mutta ei ole tapahtumassa. Että tottakai tyhmiäki ja vaikeita juttuja käy, mutta olen kyllä niin onnellinen täällä.
Tosiaan ennen Halloweenia kaikkialla oli erilaisia kummitustalo juttuja. Käythiin kahessa, Scream at the Beach ja Fright Town'ssa. Näiden kummitustalot eroaa normaaleista huvipuistoralleista sillälailla, että siellä oli oikeita ihmisiä pelottelemassa sinua kamalat meikit ja maskit ja tekoveret päällä. Ne kilju korhvaan, seuras ja jahtas, ties mitä. Mie maailman suurimpana säikkynä olin tottakai ihan paniikissa, mutta Fright Townissa menin ekana ja johdin kaikkia etheenpäin! Olin niin ylpeä ittestäni. Kuvia sieltä sisältä ei tietenkhään voinu ottaa, mutta kaks ekaa kuvaa on hengailua sen jälkheen, taistelthiin valomiekoillamme Hannahin kanssa ja Ashley päätti työntää minua hylätyissä ostoskärryissä. Alimmainen kuva on jalkapallopelistä pari päivää myöhemmin. Tykkään istua siellä peleissä vaikka ei ikinä ees katota peliä, otethaan vain kuvia ja jutelhaan kaikesta.
Meillä oli viime viikolla torstai ja perjantai vaapata, joten menthiin perjantaina Annan ja Melissan kanssa Portlandin downtowniin vain hengailemhaan, shoppailemhaan ja eksymhään. Oli ihan hurjan hauskaa! Käythiinpä sitte maailman suurimassa kirjakaupassa ja niillä oli jopa suomenkielisiä kirjoja! Olin ihan innoissani, koska ne oli jopa Star Wars kirjoja! Haha, täydellistä. Kävetlthiin ympäriinsä ja eksythiin tosiaan - ja tämä tapahtu sen 3 minuutin aikana ko tytöt anto minun johtaa joukkoa - ja vain nautithiin toistemme seurasta. Löydethiin lopulta tiemme Forever21'iin, mistä ostin alimmaisessa kuvassa näkyvän maailman ihanimman ruutupaidan. Voi hurja kun rakastuinkin tuohon kaunokaiseen heti ensinäkemällä. Ja ostin paljon joululahjoja, hihih! Olen kovin innoissani siitä paketista, mikä on lähössä Suohmeen joulun alla.
Lauantaina oli sitte EF'n Halloween juhlat. Tapasin siellä ihan hurjana uusia tyyppejä, koska siellä oli varhmaan 4 eri aluevalvojaa ja niiden kaikkien lapsosia siellä. En ole käyny muissa tapaamisissa oikeastaahn EF'n kanssa paitsi sitte siellä leffaillassa ja siellä oli tosiaan vain tämän minun aluevalvojan porukkaa ja tunsin oloni hiukan ulkopuoliseksi ja näin, mutta nyt ko olen täällä omassa maailmassani tullu ulos kuorestani, niin oli heti älyttömän paljon helpompaa mennä sinne muiden vaihtareiden joukhoon ja vain olla oma itteni ja kyllä nopeasti monien ihmisten kanssa sitte tuliki se yhteys. Vaihethiin kaikki Facebookit ja inboxeissa käy keskustelu milloin saatais taas sama porukka koolle vaikka Portlandiin tai jonnekki, että vain nähtäis taas uuesthaan. Tätä ootan myös innolla, aivan huippuja tyyppejä! Asunani oli tosiaan Pink Lady from Grease, kuvista ei asuani näy kovin hyvin, mutta sehän mie olin, haha. Tuolla tapasin myös toisen suomalaisen, Veerakaisan! Ette voi uskoa miten oudolta tuntu puhua suomea jonku kanssa kasvotusten. Olthiin molemmat ihan huolissamme että kuulostethaanko me tyhmiltä tai osathaanko käyttää oikeaa sanajärjestystä, ties mitä, mutta hyvin se meni. Siellä lauleskelthiin sitte karaokea ja vain syöthiin ja jutelthiin. Oli kyllä hurjan hauskaa, paljon hauskempaa mitä odotin!
HALLOWEEN. Ensin oli Annan yllärisynttärit. Tapasin siellä ihan hurjana uusia ihmisiä. Kaikki olivat Rotary tyyppejä ja voin kertoa, että aivan upeita vaihtareita! Joka päivä sitä vain tajuaa lisää, että vaihtarit on niitä parhaimpia tyyppejä täällä. Me ymmärrethään toisiamme niin hyvin ja ne vain on ihan parasta seuraa. Samojen tyyppien kanssa on suunnitelmissa mennä Portlandiin sunnuntaina ja olen siitä kovin innoissani! Näistä tyypeistä tykkään. Ja kuokinpa Rotaryn lounastaapamisessa eilen Annan vieraana ja kaikki oli tosi kiinnostunheita ja vastaanottavia vaikka ite olin aluksi huolissani että ne kattois minua syyttävällä silmällä ja alkais laulamhaan TÄNNE HÄN, KUULU EI Leijonakuningas lauluja. Hahah. Mutta tosiaan, synttäreillä oli ihan hurjan hauskaa, hengailthiin ja jutelthiin vain. Mitä nyt joku suomalainen innostu laulamhaan Bon Jovia ja pomppimhaan sohvalla jossain vaiheessa.. Rakastan sitä ko saan olla vain oma itteni ja tiän että kukhaan ei tuomitse!
Illalla suunnathiin sitte kerjäähmään karkkia. Oli tosi siistiä! Olthiin Melissan kanssa ihan innoissamme ja vain hypithiin innostuksesta ympäriinsä ja kaikki naureskeli meille kovin hyväntahtoisesti mutta hei, kyllä meillä oli aihettaki innostuksheen! Sain ihan liikaa karkkia, onneksi suurin osa oli semmosia mistä en tykkää niin annoin ne pois host-veljelle, Erikille. Mutta Halloween oli kyllä kokemisen arvonen!
Viikko Halloweenin jälkheen on ollu normaalia taaperrusta, aika sumusta kaiken tämän parhauden jälkheen. Koulupäivät on rullannu normaalisti ohi. PAITSI OI, sain kitarasoittotestistä A! Ja tänhään saathiin takasin englannin esseet ja tämä tyttö sai 34/36! Mitä ihmettä. Ja aiheena oli vielä eeppiset sankarit keskiajalla. Koulu menee siis hyvin ja olen kovin tyytyväinen itseeni. Draamassa pitää pitää puhe ja miehän ajattelin pitää sen Fazerista ja muista suomalaisista peruskarkeista. Äiti aikoo lähettää paketissa paljon suklaata ja salmiakkia, pistethäänpä draamaluokkani koetukselle ;) Sain myös lentotietoni Havajin matkaa varten, joka tapahtuu siis 8. - 14.1.2011! Kuka on hieman innoissaan? MINÄ. Voi hurrrrja, Havaji. Kaks kuukautta siihen uskomattomuutheen, aaaa!
Siinäpä taisi olla nyt pientä tiivistelmää kaikesta, mitä on ollu menossa täällä puolen maailmaa. Elämä menee hyvin ja onnellisuustaso on korkealla. Tottakai ikävä iskee aina välillä ihan pikkujutuista ja koti on aina mielessä. Puhuin mie mummolle ja papalle tässä aika vasta ja se oli kyllä aivan hurjan ihanaa. Heidän kanssa ole puhunu koko aikana ko olen ollu täällä ja oli kyllä niin sydäntälämmittävää nähä heidät Skypen pikkukuvasta. Täällä kyllä näkee oikeasti kuinka ihana elämä mulla on Suomessa. Tuntuu hassulta sanoa noin, aivanko mulla olis kamalaa täällä, mikä ei todellakhaan ole totta, mutta ihan pienistä asioista sen huomaa että voi kyllä minun suhteet Suomessa on jotain niin tärkeää. Olen oppinu ittestäni niin paljon täällä ja vasta kohta 4 kuukautta on Amerikan maalla asteltu. Aivan upeaa.
<3
Tosiaan ennen Halloweenia kaikkialla oli erilaisia kummitustalo juttuja. Käythiin kahessa, Scream at the Beach ja Fright Town'ssa. Näiden kummitustalot eroaa normaaleista huvipuistoralleista sillälailla, että siellä oli oikeita ihmisiä pelottelemassa sinua kamalat meikit ja maskit ja tekoveret päällä. Ne kilju korhvaan, seuras ja jahtas, ties mitä. Mie maailman suurimpana säikkynä olin tottakai ihan paniikissa, mutta Fright Townissa menin ekana ja johdin kaikkia etheenpäin! Olin niin ylpeä ittestäni. Kuvia sieltä sisältä ei tietenkhään voinu ottaa, mutta kaks ekaa kuvaa on hengailua sen jälkheen, taistelthiin valomiekoillamme Hannahin kanssa ja Ashley päätti työntää minua hylätyissä ostoskärryissä. Alimmainen kuva on jalkapallopelistä pari päivää myöhemmin. Tykkään istua siellä peleissä vaikka ei ikinä ees katota peliä, otethaan vain kuvia ja jutelhaan kaikesta.
Meillä oli viime viikolla torstai ja perjantai vaapata, joten menthiin perjantaina Annan ja Melissan kanssa Portlandin downtowniin vain hengailemhaan, shoppailemhaan ja eksymhään. Oli ihan hurjan hauskaa! Käythiinpä sitte maailman suurimassa kirjakaupassa ja niillä oli jopa suomenkielisiä kirjoja! Olin ihan innoissani, koska ne oli jopa Star Wars kirjoja! Haha, täydellistä. Kävetlthiin ympäriinsä ja eksythiin tosiaan - ja tämä tapahtu sen 3 minuutin aikana ko tytöt anto minun johtaa joukkoa - ja vain nautithiin toistemme seurasta. Löydethiin lopulta tiemme Forever21'iin, mistä ostin alimmaisessa kuvassa näkyvän maailman ihanimman ruutupaidan. Voi hurja kun rakastuinkin tuohon kaunokaiseen heti ensinäkemällä. Ja ostin paljon joululahjoja, hihih! Olen kovin innoissani siitä paketista, mikä on lähössä Suohmeen joulun alla.
Lauantaina oli sitte EF'n Halloween juhlat. Tapasin siellä ihan hurjana uusia tyyppejä, koska siellä oli varhmaan 4 eri aluevalvojaa ja niiden kaikkien lapsosia siellä. En ole käyny muissa tapaamisissa oikeastaahn EF'n kanssa paitsi sitte siellä leffaillassa ja siellä oli tosiaan vain tämän minun aluevalvojan porukkaa ja tunsin oloni hiukan ulkopuoliseksi ja näin, mutta nyt ko olen täällä omassa maailmassani tullu ulos kuorestani, niin oli heti älyttömän paljon helpompaa mennä sinne muiden vaihtareiden joukhoon ja vain olla oma itteni ja kyllä nopeasti monien ihmisten kanssa sitte tuliki se yhteys. Vaihethiin kaikki Facebookit ja inboxeissa käy keskustelu milloin saatais taas sama porukka koolle vaikka Portlandiin tai jonnekki, että vain nähtäis taas uuesthaan. Tätä ootan myös innolla, aivan huippuja tyyppejä! Asunani oli tosiaan Pink Lady from Grease, kuvista ei asuani näy kovin hyvin, mutta sehän mie olin, haha. Tuolla tapasin myös toisen suomalaisen, Veerakaisan! Ette voi uskoa miten oudolta tuntu puhua suomea jonku kanssa kasvotusten. Olthiin molemmat ihan huolissamme että kuulostethaanko me tyhmiltä tai osathaanko käyttää oikeaa sanajärjestystä, ties mitä, mutta hyvin se meni. Siellä lauleskelthiin sitte karaokea ja vain syöthiin ja jutelthiin. Oli kyllä hurjan hauskaa, paljon hauskempaa mitä odotin!
HALLOWEEN. Ensin oli Annan yllärisynttärit. Tapasin siellä ihan hurjana uusia ihmisiä. Kaikki olivat Rotary tyyppejä ja voin kertoa, että aivan upeita vaihtareita! Joka päivä sitä vain tajuaa lisää, että vaihtarit on niitä parhaimpia tyyppejä täällä. Me ymmärrethään toisiamme niin hyvin ja ne vain on ihan parasta seuraa. Samojen tyyppien kanssa on suunnitelmissa mennä Portlandiin sunnuntaina ja olen siitä kovin innoissani! Näistä tyypeistä tykkään. Ja kuokinpa Rotaryn lounastaapamisessa eilen Annan vieraana ja kaikki oli tosi kiinnostunheita ja vastaanottavia vaikka ite olin aluksi huolissani että ne kattois minua syyttävällä silmällä ja alkais laulamhaan TÄNNE HÄN, KUULU EI Leijonakuningas lauluja. Hahah. Mutta tosiaan, synttäreillä oli ihan hurjan hauskaa, hengailthiin ja jutelthiin vain. Mitä nyt joku suomalainen innostu laulamhaan Bon Jovia ja pomppimhaan sohvalla jossain vaiheessa.. Rakastan sitä ko saan olla vain oma itteni ja tiän että kukhaan ei tuomitse!
Illalla suunnathiin sitte kerjäähmään karkkia. Oli tosi siistiä! Olthiin Melissan kanssa ihan innoissamme ja vain hypithiin innostuksesta ympäriinsä ja kaikki naureskeli meille kovin hyväntahtoisesti mutta hei, kyllä meillä oli aihettaki innostuksheen! Sain ihan liikaa karkkia, onneksi suurin osa oli semmosia mistä en tykkää niin annoin ne pois host-veljelle, Erikille. Mutta Halloween oli kyllä kokemisen arvonen!
Viikko Halloweenin jälkheen on ollu normaalia taaperrusta, aika sumusta kaiken tämän parhauden jälkheen. Koulupäivät on rullannu normaalisti ohi. PAITSI OI, sain kitarasoittotestistä A! Ja tänhään saathiin takasin englannin esseet ja tämä tyttö sai 34/36! Mitä ihmettä. Ja aiheena oli vielä eeppiset sankarit keskiajalla. Koulu menee siis hyvin ja olen kovin tyytyväinen itseeni. Draamassa pitää pitää puhe ja miehän ajattelin pitää sen Fazerista ja muista suomalaisista peruskarkeista. Äiti aikoo lähettää paketissa paljon suklaata ja salmiakkia, pistethäänpä draamaluokkani koetukselle ;) Sain myös lentotietoni Havajin matkaa varten, joka tapahtuu siis 8. - 14.1.2011! Kuka on hieman innoissaan? MINÄ. Voi hurrrrja, Havaji. Kaks kuukautta siihen uskomattomuutheen, aaaa!
Siinäpä taisi olla nyt pientä tiivistelmää kaikesta, mitä on ollu menossa täällä puolen maailmaa. Elämä menee hyvin ja onnellisuustaso on korkealla. Tottakai ikävä iskee aina välillä ihan pikkujutuista ja koti on aina mielessä. Puhuin mie mummolle ja papalle tässä aika vasta ja se oli kyllä aivan hurjan ihanaa. Heidän kanssa ole puhunu koko aikana ko olen ollu täällä ja oli kyllä niin sydäntälämmittävää nähä heidät Skypen pikkukuvasta. Täällä kyllä näkee oikeasti kuinka ihana elämä mulla on Suomessa. Tuntuu hassulta sanoa noin, aivanko mulla olis kamalaa täällä, mikä ei todellakhaan ole totta, mutta ihan pienistä asioista sen huomaa että voi kyllä minun suhteet Suomessa on jotain niin tärkeää. Olen oppinu ittestäni niin paljon täällä ja vasta kohta 4 kuukautta on Amerikan maalla asteltu. Aivan upeaa.
<3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
