Differences between Finland and America

Mulla on nyt hieman tylsaa taalla reililla (ei reililla voi olla tylsaa!) valtellen pakkaamista ko huomenna pitais lahtea aamulla aikasin taalta Sveitsista kohti Roomaa ja rautatielakkoja, haha. No, kuitenkin, teen nyt tammosen pienen postauksen jostain Suomen ja Jenkkien ihan mini eroista jotka huomasin tuolla vuoden aikana. Ei siis misthaan suurista niinko ihmistyypeista tai elamantavoista, mutta ihan pikkujutuista. Enjoy!

Tekstaus
Mie en ole ollu Suomessakaan mikaan hyva tekstaaja niin voitte vain kuvitella miten vaikeaksi se meni tekstauksen maassa, missa nuoret elaa kannykoidensa varassa. Se on jotain ihan jarjetonta, se miten paljon oikeasti tekstataan ja se, miten joka ikinen tekstiviesti analysoidaan niin pitkasti ja tarkasti, mita jokanen pilkku ja piste tarkotti, miksi vastas noin lyhyesti, onko se nyt vihanen yms. En millaan pysyny perassa ja en kylla ees alkuajan jalkeen ees yrittany.

Veitset
Kukaan ei kayta syodessa veista. No okei, kylla "kukaan" kayttaa, mutta ei oikeastaan. Spagettiaki syodaan vaan haarukalla ja rullataan niin kauan etta se on jotenki siina kiinni ja sitte imetaan niita roikkuvia palasia ja kastike lentaa, hahahah. Mie aina kiltisti sielta kaivoin veitsen ja leikkelin omat ruokani.

Ovinupit&Vessankahvat
Oikeastaan kaikissa ovissa on nupit eika kahvat. Semmoset sopot pyoreat nupit joista vaannetaan etta saadaan ovi auki. Mulla kesti tosi kauan tottua niihin, mutta ko tulin takas Suomeen niin kahvat tuntu ihan oudoilta kasissa, nupit sopii jotenki paljon paremmin! Sitte myos vessanpontossa on yleensa semmonen kahva mista vaannetaan sen vetaakseen, se oli tosi hauska.

Yokylaily, kavereilla olo ym
Tama tottakai vaihtelee ihan perheesta ja kaupungista toiseen ihan Suomenki sisalla, niinko kylla nama kaikki muutki jutut, mutta Portlandissa oli tosi normaalia se, etta perheen piti kokoajan tietaa missa lapset liikkuu. Kokoajan ko vaihettiin paikkaa ko hengattiin kavereiden kanssa piti tekstata minne menee seuraavaksi, kenen kanssa on, ihan kaikki yksityiskohdat. Yokylaan jos halus jaada sita piti puida vaikka kuinka kauan ja kysella kaikilta ja sopia aikasemmin. Mie olen niin tottunu siihen etta menen minne vaan milloin vaan ko pienesta kunnasta olen ja vanhemmat tuntee kaikki ystavat hyvin niin niilla ei ole mitaan hataa niin oli hassua kertoa kaikki liikkeensa kokoajan ja unohinki melkein aina, kerran saaden host isan kulkien kaupungilla auton kanssa illalla yheltatoista.. Heheh, hups.

Matkustelu
Jenkeille oli jotenki niin ihmeellista kuinka paljon mie olen matkustellu vaikka en ole ees kauheasti normaaliin suomalaiseen verratessa, ihan normaalisti. (Nyt toki hieman enemman ko reililta tulee joku 12 uutta maata listaan, haha) Siella ei vaan matkusteta muuten ko Jenkkien sisalla oikeastaan, joskus kaydaan Meksikossa tai Kanadassa mutta eipa sen enempaa. Jenkit on niin valtavan suuret etta Floridaan meno Oregonista on melkein sama ko menis Euroopan ympari kahesti, niin ei niilla tule muuten matkusteltua, mika on minusta tosi harmi.

"Bless you"
Aina ko joku aivastaa, niin melkein kaikilla tulee refleksina tuo bless you, joka on siis jenkkilaisten tapa sanoa terveydeksi. Mulle tuli siita eka kulttuurishokki takas Suomessa ko joku aivasti ruokakaupassa minun vieressa ja sanoin sille ihan refleksina etta bless you ja sain vain oudoksuvia katseita peraani. Suomessaki pitais sanoa enemman terveydeksi!

Kengat sisalla
Kenkia pidetaan sisalla tosi useasti. Tahan en oppinu millaan, otin aina kengat pois, jotenki mulle tulee tosi hikinen olo jos en ota pois kenkia ko tulen koulusta tai ulkoa tai mista vaan. Host siskot aina oli kengat jalassa ja aitiki joskus ja se oli kylla minusta tosi outoa.

Samat vaatteet kaks paivaa
Tama oli minusta ihan naurettava nuorten "saanto". Koulussa ei saanu olla samoja vaatteita paalla kahta paivaa perakkain tai kaikki tyyliin ajatteli etta olet joku ihan resupekka jolla ei ole tarpeeks vaatteita. Se vain ei ollu mahollista etta voi pitaa samaa paitaa kaks paivaa paalla, se oli vain ihan jarjetonta jos joku teki niin.

En nyt muista enempaa, mutta jos toisilta vaihtareilta tulee jotain muita juttuja mieleen tai jos joku on kuullu jostain toisista niin jakakaa ihmeessa! Nama tietenki vaihtelee Jenkkien kolkasta toiseen, en mitenkaan leimaa etta joka puolella olis just nain, mutta Oregonissa aikalailla ainaki.

Okei nyt vois menna pakkaamaan. Hahaha, heippa!

kysymyksiä, kysymyksiä

Hei, mietin vaan tässä, että jos sitten kun tulen täältä taas maailmaa kiertämästä (reilillä) niin oliskohan kellään intoa alkaa lukemaan jos tekisin uuden blogin, ihan vain omasta elämästäni, haaveista, kokemuksista ja vaikka sun mistä? Tämä blogin pitäminen on niin kivaa ja olis ehkä sitte aikaa postaillakki useammin ko ei kokoajan tarvi olla menossa.

Olette ihania, toivottavasti kaikilla menee kesä tosi hyvin!

Pus.

Polson - Las Vegas - Grand Canyon - Los Angeles - San Francisco

Lyön tänne nyt vähän kuvia siltä meän 12 päivän reissulta perheen kanssa ympäri ämpäri länsirannikkoa! Kuvat on äitin kameralta koska mie nerokkuuden neulansilmä unohin minun kamerajohon Jenkkeihin ja meän Macissa ei ole kortinlukijaa joten kuvien siirtäminen ei ihan onnistu ennenko ostan uuden johon. Mutta tässä vähäsen näitä kuvia!






Käythiin Montanassa keilaamassa parin Juhon kaverin kanssa. Juho oli siis Montanassa vaihtarina 3 vuotta sitte ja käythiin hänen isäntäperheensä luona!

















Tuonne saanko muuttaa kiitos.




Ja lophuun vielä kuva ko viimein pääsin tuskien kautta voithoon ja koto Suohmeen Helsinkhiin ja näin isosiskon Marian ekaa kertaa.



Ihan ok fiilis ja silleen.

kyllä Jeesusta naurattaa kun se huomaa mitä mä kelaan

Nyt olen siis kotona! Olen ollu jo ihanat 9 päivää, mutta en ole vain saanu aikaseksi kirjottaa tänne ja ilmottaa teitä tästä kaikesta ihanasta, antheeksi siitä! Mutta nyt tosiaan olen kotona ja on niin hyvä olla. Kyllä minua pelotelthiin että se tulee olehmaan niin vaikeaa ja outoa ja vaikka sun mitä ko palaa takas ja ihmiset on muuttunu ja tuntuu ko oma koti olis sama, mutta mulla ei ole ollu kyllä mithään tuommosta. Siis, tottakai on tosi outoa olla takas ja nähä kaikkia taas, mutta parhaiden ystävien kanssa ei ees tunnu että oltais oltu vuosi erossa, ihan ko jatkettais vaan siitä mihin jääthiin ko lähin. Ihaninta ihanuutta. Nyt lyön tähän pari kuvaa, mutta ne on pöllitty suohraan Marilta ja Heidiltä koska en ole saanu siirrettyä tähän konheelle vielä mithään kuvia.









Nuo ihanuudet piti mulle tervetuliais ylläri piknikin sinä päivänä ko tulin takas Muonioon ja voi että oli niin ihanaa nähä kaikkia ja vaan istua ja puhua ja olla. Ja en ees tajunnu kuinka paljon oli ollu ikävä saunaa, karjalanpiirakoita, ampparijätskejä ja sitä politiikkaa miten me voidaan mennä kenen kotia tahansa ja pompithaan vaan kodista kothiin ja nukahethaan jonnekki ja vanhemmatki vasta aamulla ko heräävät niin tsekkaavat että kukas meillä tänhään olikhaan yötä. Se on vaan niin rentoa ja niin oikein. Tätä kesä on. Viikon päästä lähen taas reishuun, reilaahmaan Sofian ja Marin kanssa (hehe en mie kauan kotona viihtyny..) ja nyt on alkanu vähän pakkaamiset siihen, varmasti unohan kaiken, mutta mitäs me pienistä!

Tottakai on ikävä kaikkia ihan hurjana Jenkeistä, mutta maata iteshään ei ole kyllä ikävä oikeasthaan yhthään. Mutta mulla on hyvät yhteydet kaikkien kanssa joiden kanssa haluanki olla yhteyksissä, niin ei tässä turhaa paniikkia ole tulossa. Onnellinen olo.