sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

VASTAAKSIAA

haluisin kysyy että ootko ollu tyytyväinen EFn toimintaan? eli suositteletko sitä muillekin? EF nyt on järjestö siinä missä muutki, kaikilla järjestöillä on omat ongelmansa ja mikhään järjestö ei ole täydellinen, ei mishään nimessä. Mulle EF toimi ihan hyvin, mutta olisin halunnu lähteä mielummin vaikka Rotaryn kautta, olis ollu jotenki henkilökohtasempaa ja ennemän juttuja sen järjestön kanssa. Ja EF on yks lurjus kaikkien sen lupauksien täyttämisessä, joten ei kannata oottaa mithään maailman hyvää palvelua oliko teillä paljon niitä yhteisiä juttuja ef porukan kesken? Oli meillä kerran ehkä kahessa kuussa jotain ja harvemmin joten ei kyllä paljon yhthään. Harmitti tämä aika paljon miten sait kavereita? saitko sen sun hostsiskon kautta vai menitkö itse puhumaan koulussa kaikille vai tuliko kaikki puhuun sulle? Just Ashleyn kautta sain ihan hurjana aluksi kavereita ko kuljin hänen mukahnaan kaikkialla ennenko koulu alko. Sitte ko koulu alko niin kavereita tuli omilta tunneilta ja parista klubista missä kävin aina silloin tällöin. Koulussa menin joskus puhuhmaan ja joskus muut tuli puhuhmaan mulle. Minun koulu oli tosi iso (2300 oppilasta) niin ei kukhaan huomannu minua uutena oppilaana siellä joten ei paljon ihmisiä tullu juttelemhaan. Ja päälle mulla ei kuulema ole aksenttia minun englannissa niin kukhaan ei ees tunnistanu siitä että olisin eksoottisempi ko muut, haha jouduitko esittäytymään ekalla viikolla joka tunnin alussa vai miten? En joutunu, koko koulussa on niin paljon uusia oppilaita joka vuosi ja ne vaihtuu aina niin ei ollu mithään uusien oppilaiden esittelyä oliko sulla mitään harrastusta siellä? Olin hetken track teamissa mutta nilkat petti alta että olisin voinu vetää lophuun asti, kävin parissa klubissa silloin tällöin niinkö sanoin, Diversity klubissa nyt eniten Millaista oli lähteä pienestä Pohjois-Suomen kaupungista USA:an? Olihan se hurjaa, olin niin tottunu siihen piehneen kunthaan missä olen asunu koko elämäni, toki olen matkustanu jo aikasemmin siunattavan paljon ympäri Eurooppaa ja Suomessa olen käyny vaikka sun missä, mutta kyllähän asuminen on ihan eri asia. Oli se niin jännää ja vaikka se pelotti kaiken kannalta, niin olin tosi innoissani ja onnellinen että pääsin just isomphaan kaupunkhii Oletko aiemmin matkustanut paljon, missä muissa maissa olet käynyt? Bulgaria, Kanada, Kreeta, Turkki, Ruotsi niin monta kertaa etten osaa ees laskea ja Norjassa kymmenisen kertaa Mietitkö jotain muuta maata missä viettäisit vaihtarivuotesi, vai halusitko ehdottomasti USA:an? Mietin Uutta-Seelantia aika kauan siinä koko hakemisvaiheessa, mutta USA lopulta voitti jotenki 'tuttuudellaan' Aiotko jatkaa blogin kirjoittelua palattuasi Suomeen? Aion! Miten rahoitit sun vuoden? Mamma och pappa betalar Pelottiko sua lähteä, miten sait psyykattua itteäs? Pelotti tietenki, vuosi yksin ihan uudessa maassa vieraalla kielellä ja erilaisessa kulttuurissa, kyllä se pelottaa! Mutta halusin tänne niin paljon siitä päivästä lähtien ko Juho lähti neljä vuotta sitte niin kyllä siinä sai psyykattua itteänsä ihan vain sille innostuksella kuinka upeaa tämä tulee olehmaan Mitkä on ollu parhaita kokemuksia/asioita sun vuodessa? Se kuinka oikeasti täällä opin tuntemhaan itteäni niin paljon paremmin, itsevarmuutta tuli ja onnellinen olo, uudet, mielettömän upeat ystävät, täydellisen sopiva isäntäperhe, matkat Havajille ja Losiin, englannin parantuminen Minkä ikäisenä suosittelisit vaihtarivuotta? Kyllä se minun mielestä olis ekan lukio vuoden jälkheen paras Oisitko halunnu jonnekin muualle päin USA:ta, vai osuko Portland just kohdalleen? Portland sopii ko nyrkki silhmään, tämä kaupunki on upea ja just niin minua! Oliko sulla joitakin suomalaisia kavereita, jotka lähti vaihtoon samaan aikaan? Joo, ihana ystävä Emmi lähti Ohioon samhaan aikhaan, mutta lähti kotia aikasemmin Pelottaako tulla takasin, onko kavereitten kanssa kaikki samanlaista, miltä tuntuu mennä nuorempien kanssa kouluun samalle luokalle. Pelottaa mutta samalla se on niin ihanaa. Minun kaikki parhaat ystävät on vuotta vanhempia joten ne kaikki valmistu nyt ja lähtevät ympäri Suomea ja maailmaaki, joten se on kyllä ihan hurjan vaikeaa ko heitä ei ole enhään tutuissa kuvioissa ko menen takas, mutta tiän että heän kanssa ystävyys jatkuu just niinkö en olis poissa ollukhaan. Koulukavereiden kanssa en tiä miten onnistuu vuoden jälkheen, mutta mitäs me pienistä, ja se uus luokka on ihan vaan hyvä juttu, uusia kavereita vaan! Sillon ku sait perheen, tuliko se suoraan sinne nettisivuille vai soittiko ne sulle? Vai miten sait tietää? Mä oottelen tässä omaa perhettä.. Minun isäntäperhe lähetti mulle sähköpostia ihan ite ja sitte tuli tiedot EFltä päivää myöhemmin. Toivottavasti saat oman perheen nopsaa! :---) Sitte millanen EF laukku ja paita sulla on? Meille annettiin aika kauheenvärinen kirkkaansininen laukku ja L kokoiset paidat kaikille.. Oliko viime vuonna paremmat? Hahaha, mulla on semmonen musta laukku missä lukee sinisellä ihan väärin tavutettuna EF HIGH SCHOOL YEAR ja paidat oli rumat ko kauheat vaaleansiniset, en ees ottanu mukhaan tänne Et ilmeisesti oo missään urheilujoukkueessa tms mutta oliko teillä paljon valinnanvaraa lajeista ja muusta toiminnasta? Oliko niihin helppoa mennä mukaan? Niihin on tosi helppoa mennä mukhaan, ihmiset on tosi vastaanottavia ja kannustavia joka joukkueessa, sinne vaan! Koulussa selvität milloin on kaikkien alkamisajat ja kysy sieltä Athletic's officelta että miten se onnistuu sinun koulussa ja ne auttaa tosi hyvin! Onko siellä aikaa mihinkään koulun ulkopuoliseen harrastukseen? Oon saanut käsityksen että siellä ollaan kaikki päivät koulussa, koulun harrastuksissa ja sitten tehdään läksyjä. Onko niin? Kyllä mulla olis ollu jos olisin vaan halunnu. Tai, jos nyt vaikka tanssiin olisin menny niin ei olis ollu aikaa millekhään muulle ko koululle, tanssille ja läksyille. Mutta ko mie en tosiaan ollu oikein mishään niin mulla oli aikaa enemmän kavereille ja vain hengailulle ja se toimi mule tosi hyvin onks sulla jäänyt vaihtari vuodesta semmonen "miten minusta tuli minä" olo? TODELLAKIN. Tämä vuosi on kasvattanu minua niin paljon ja oikeasti antanu semmosta suuntaa itelleni että oikeasti tiän paljon enemmän mitä haluan elämältä ja tunnen itteäni paljon paremmin, olen itsevarmempi ja vaan rohkeammin osaan puhua itteni puolesta ja oikeasti vaan just näin, minusta tuli minä tämän vuoden aika paljon enemmän, tottakai kasvua on vielä paljon eessä, mutta tämä oli aivan loistava alkutyöntö siihen!



Ps. en osaa suomea enää nimimerkillä kutsuin rypäleitä räipäleiksi


maanantai 6. kesäkuuta 2011

vuosi on pitkä aika näkemättä rakkaimpia

2011-06-02_11-11-31
2011-06-02_11-19-32
2011-06-02_11-21-39
2011-06-02_12-21-28
2011-06-02_12-22-12
2011-06-02_12-22-20
2011-06-02_12-23-30
2011-06-02_12-23-44
2011-06-02_12-25-19

Torstaina käytiin hakemassa nuo piiperoiset lentokentältä ja kyllä siinä tuli elämäni onnellisimmat hetket koettua. Voi että mulla on ollukki ikävä noita! Tänne tuli siis äiti, isä, isoveli ja pikkuveli. Isosisko jäi vielä Suohmeen, kaasoksi parhaan ystävän häihin, niin annoin luvan jäädä, hahaha. On ollu aivan ihanaa näiden kanssa ja huomenna lähtee auto Montanaa kohti, Juhon vanhan host perheen luokse! Sieltä ajetaan alas Californiaan ja sitte takas tänne Portlandiin ja nämä lähtee 19 päivä ja mie siitä kahen päivän päästä. En voi uskoa että ihan kohta tämä sama rumba kaikkien ystävien ja tuttujen kanssa. Oi että elämä on ihanaa.

Muuta mitä on tapahtunu nyt torstaina jälkheen on että eilen oli Hannahin läksiäiset ko se muuttaa North Carolinaan ja tänhään oli sitte meän valmistujaiset. Oli tosi hauskaa ja hassua, tuntu aivanko olisin ollu elokuvassa se hassu hattu ja kaapu päällä. Siitä ei ole kuvia omassa kamerassa niin en nyt saanu niitä tänne, mutta myöhemmin lupaan laittaa! Nyt nauttimhaan koko yön kestävästä valmistujaisbileistä ja näistä viimisistä 16 päivästä. Voi hurja.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

i'm writing this because i can and i will

Tänhään sanoin heipat draamaluokalle ja voi että, piti siinä sitte itkuksi heittää. Rakastan tuota tuntia ja kaikkia noita ihmisiä vaan niin paljon. Draamatyypit on vaan niin ultimaattisesti rennompia ja parhaimpia ikinä ja vaikka olin noiden tyyppien kanssa vain puoli vuotta niin voi että ihan paras luokka ikinä, en voi ees kuvitella kuinka paljon olisin itkeny jos olisin ollu noiden kanssa koko vuoden. Voi tykkään tykkään tykkään.

2011-05-31_11-37-39
2011-05-31_11-42-01
2011-05-31_11-44-10
2011-05-31_11-44-15
2011-05-31_11-44-21
2011-05-31_11-44-31
2011-05-31_11-44-39
2011-05-31_11-44-47
2011-05-31_11-45-08

Voi noita ihanuuksia <3 Melkein itkettää taas, yhyhyhyy. Huomenna on viiminen Day 2 ja sitte nuo tuleeki tänne, voi hurja. On se ironista että nyt ko pitää lähteä niin koulussa on just parasta. Tyhmä koulu. Perjantaina on sitte graduation harjotus ja sunnuntaina sitte se itte graduation. Pitäis varhmaan käyä hakemassa ne liputki perheelle sinne, heheh.

2011-05-31_13-40-05

Lophuun vielä minun Dren kauneimmat poseeraukset.

36 tuntia.