ne puhuu paljon muttei sano mitään

Howdy hey! Taas on viikko vierähtäny ko siivillä, ihan hurjaa mihin tämä aika katoaa! Ens viikolla on taas vain 4 päivää ja sitte onki koko seuraava viikko vapaana Kiitospäivän kunniaksi ja sitte olhaanki jo joulukuussa. Siis mitä? Ja joulun jälkheen aika kuulema menee kahta nopeampaa, tässähän tuntu että aika loppuu! Haha, ihan hurjaa. Mutta no niin, takaisin tähän hetkheen. Nyt pidän pientä taukoa läksyistä ja ajattelinpa sitte kirjotella kuulumisiani tänne ko parilta taholta on taas kuulunu, että olis kiva saada päivitystä. Viime sunnuntaina tosiaan menin Portlandiin noiden Rotary tyyppien kanssa ja voi hurja ko oliki hauskaa! En oikein osaa selittää mitä tehthiin, koska ei periaatteessa tehty mithään ja silti oli aivan älyttömän hauskaa ja vain naurethiin ja nautithiin toistemme seurasta. Eli just sitä parasta. Kyllä vaihtarina on parasta hengailla muiden vaihtareiden kanssa, se ymmärrys ja rentous on vain jotain niin huippua.

~ Hauska juttu joka ei hidasta teän lukemista ollenkhaan, nukahin just naama puoliksi koululaukun ja käteni päälle, heräsin 50 minuutin päästä ja mietin hetken missä ihmeessä olen ja sitte tajusin että nukahin kesken blogikirjottamisen ja naama täynä painautumia. I love my life. ~




EF'n vaihtareiden kanssa olhaan suunnittelemassa tapaamista myöskin. Ens perjantaina olis suunnitelmissa mennä Laser Tagiin, eli periaatteessa juostaan jossain pimeässä huoneessa semmoset liivit ja 'aseet' päällä ja pitää yrittää ampua kaikkia muita ennenko joku ampuu sinut? En ole ihan varma, mutta kuulostaa huipulta ja olen kovin innoissani siitä! Muuten elämä on ollu normaalia rullaamista. Koulussa menhään etheenpäin ja englannissa alotethaan huomenna ensimmäinen romaanimme, saa nähä miten se lähtee käynthiin. Olen mie ennenki lukenu englanniksi, mutta ihan romaanikieltä en. No, onneksi opettaja on ihana ja ymmärtää jos en tajua, haha. Draamassa meän pitää pitää puhe jostain meitä kiinnostavasta/meille läheisestä/oikeasthaan ihan sama mistä aiheesta ja mukana pitää olla sitte props, eli joku materiaalinen osa siihen puheeseen, niinkö esim jos tanssista pidät niin tanssikengät ja tanssivaatheet päällä ja voi vaikka näyttää jonku osan tanssistaan. No, mie ajattelin ottaa aiheekseni Fazerin ja muut suomalaisten lempikarkit ja propsini on suklaa. Kaikki on ihan innoishaan minun puheesta ja kyselee joka tunnilla että milloin on minun vuoro pitää minun puhe. Ainaki yleisön suosio on taattu ;)

Koulua ei taaskhaan ollu torstaina eikä perjantaina. Tämä meän koulu näyttää olevan aika köyhä, niin pitää katkoa koulupäiviä aika hurjasti tänä vuonna, no, ei kauheasti haittaa minua. Olin sitte kipeänä keskiviikkoaamusta perjantaiaahmuun, just sopivasti loman aikana. Itteä tietenki ärsytti mutta ihan hyvä näin. Koko Jenkeissä on menossa joku ihme tauti jossa on vähän sikainfluenssan oireet mutta myös hurja väsymys ja mulla oliki eniten vain väsymystä ja hurja lihaskipu kaikkialla. Nukuin sitte melkein 48 tuntia putkheen ja makasin vain tuskissa sängylläni, mitä nyt välillä nousin istumhaan että voin puhua Skypessä äitin kanssa.

Siitä sitte selvithiin niin menin perjantaina Melissan kanssa ostarille vähän shoppailemhaan ja sitte elokuvhiin. Melissasta on kyllä tulossa niin hyvä ystävä mulle täällä, hän ymmärtää minua niin hyvin ja aina on tosi hauskaa yhessä, ihan sama mitä tehhään. Eikä ole ees että pitäis tehä mithään, voidaan vain istua ja jutella ja juttu lentää ja oppii tuntemhaan toista vain paremmin. Sain ostettua taas joululahjoja ja olen hurjan innoissani.




Lauantaina sitte suuntasin koululle, koska siellä oli tanssikilpailu menossa ja koska kaipaan ite tanssimista niin hurjana, niin päätin mennä kaatamhaan suolaa haavoille ja mennä kattomhaan kaikkia tansseja siellä. Oli kyllä sen raahautumisen ja 5 dollarin arvosta! Aivan upeita tansseja modernista hiphopiin ja jazzista kickiin.



Väliajalla maailman söpöimmät tyttöset esitti oman jazz tanssinsa <3





Tämä alimmainen kuva oli ehoton lempijoukkueeni. En saanu otettua kuvia heistä koska olin oikeasti vain suu ammollani ja kylmät väreet iholla ko katoin heitä. Aivan upeaa modernia tanssia. Tuli hurja halu itellä mennä sinne lattialle vähän tanssimhaan, mutta enhän mie sitte. Ehkä jos tämä kilpailu olis tapahtunu toukokuussa ja olisin lähössä parin viikon päästä, hahahaha.

Tänhään sitte heräsin aamulla varhain koska päätin lähteä katsastamhaan luterilaisen kirkon tuosta ihan läheltä ja voin kertoa, että ihanaa että menin. Kaikki minut tuntevat tämän jo tietääki, mutta kaikille tuntemattomille tiedoksi jotka tätä minun blogia lukee, niin mie olen uskovainen ja usko on tosi tärkeä ja iso osa minun elämää. Täällä olen käyny siellä New Hopessa mutta nyt viime aikoina se on vähän jääny ko en saanu sieltä oikeasthaan sitä seurakuntayhteyttä ja ei vain jotenki tuntunu niin kotosalta. En oikein osaa selittää. Mutta nyt menin tuonne luterilaiseen kirkhoon ja voi että, tuntu niin paljon enemmän omalta. En tietenkhään voi tietää heti yhestä kerrasta, mutta kyllä tuntu niin hyvältä, että menen toisenki kerran. Ihmiset oli hurjan ystävällisiä ja otti tosi hyvin vasthaan ja kysythiin minua jo kirkon nuortenkuohroonki liittymhään, haha! Kaava oli paljon tutumpi, sama uskontunnustus ja kaikki, laulut ei ollu virsiä vaan kunnon gospelmusiikkia. Mulla ei ole täällä tullu semmosta oikeaa, todellista yhteyttä kenenkhään kanssa, että oikeasti oltais täysin samalla aaltopituudella, jonka kanssa voitais olla täysin omia ittiämme ja tulla hyväksytyksi. Tottakai mulla on täällä hurjan ihania kavereita niin amerikkalaisia ko muita vaihtareitaki, mutta silti puuttuu jotenki se hengellinen yhteys. Kaipaan sitä ihan hurjana, koska mulla oli Suomessa se niin vahvana elämässä ja täällä on tosi helppoa ajautua kauemmas Jumalasta ja vain 'unohtaa' hoitaa sitä omaa suhdettaan koska ei ole sitä seurakuntayhteyttä ja semmosia ihmisiä ympärillä joiden kanssa voi puhua ja saada apua ongelhmiin ja ihmetykshiin. Nyt käet vain risthiin että tästä kirkosta löytäisin semmosta :')

Huomenna alkaa uintijoukkue ja tällä tytöllä on paperit hukassa ja ei ole uimapukua ostettuna! No ei ole Hannahillakhaan, niin en ole kauhean paniikin vallassa. Ja menhään huomenna aamulla urheilutoimistoon kyselemhään että miten tämä nyt toimii, ko piti kauhean monimutkasesti hankkia joku punanen lippu tai jotain että pääsee altaasheen tai jotain. Ties mitä. Mutta kyllä se selviää ja tosiaan tämä tyttö alkaa uimariksi! Nyt läksyt loppuun, espanjan parissa jatkethaan! ME GUSTA.

Mitä teille kuuluu sinne Suohmeen?