don't let your love, pass you by

On taas aikaa vierähtäny, tuntuu että oikein milloinkhaan ei ole sopivaa hetkeä istua alas ja kunnolla miettiä elämää täällä ja saada jotain järkevää ulos. Tuo lause ei varhmaan ollu yhthään järkevä. Suomi on ihan järjettömän vaikea kieli. En osaa enää kirjottaa. Mutta okei, yritethään. En voi ymmärtää miten tuntuu, että kokoajan vain elämä paranee täällä. Olen oikeasti löytäny oman paikkani täällä, niin perheessä ko kaveriporukoissaki ja menee ihan hurjan hyvin. Tottakai kulttuurieroja näkyy ihan jokapäiväsessä elämässä ja draama täällä nuorten keskellä on jotain niin typerää. Aluksi se oli vain huvittavaa, mutta nyt se vain ärsyttää. En ole ite siinä mukana, mutta kyllä minua yritethään vetää mukhaan, mutta ei ole tapahtumassa. Että tottakai tyhmiäki ja vaikeita juttuja käy, mutta olen kyllä niin onnellinen täällä.





Tosiaan ennen Halloweenia kaikkialla oli erilaisia kummitustalo juttuja. Käythiin kahessa, Scream at the Beach ja Fright Town'ssa. Näiden kummitustalot eroaa normaaleista huvipuistoralleista sillälailla, että siellä oli oikeita ihmisiä pelottelemassa sinua kamalat meikit ja maskit ja tekoveret päällä. Ne kilju korhvaan, seuras ja jahtas, ties mitä. Mie maailman suurimpana säikkynä olin tottakai ihan paniikissa, mutta Fright Townissa menin ekana ja johdin kaikkia etheenpäin! Olin niin ylpeä ittestäni. Kuvia sieltä sisältä ei tietenkhään voinu ottaa, mutta kaks ekaa kuvaa on hengailua sen jälkheen, taistelthiin valomiekoillamme Hannahin kanssa ja Ashley päätti työntää minua hylätyissä ostoskärryissä. Alimmainen kuva on jalkapallopelistä pari päivää myöhemmin. Tykkään istua siellä peleissä vaikka ei ikinä ees katota peliä, otethaan vain kuvia ja jutelhaan kaikesta.











Meillä oli viime viikolla torstai ja perjantai vaapata, joten menthiin perjantaina Annan ja Melissan kanssa Portlandin downtowniin vain hengailemhaan, shoppailemhaan ja eksymhään. Oli ihan hurjan hauskaa! Käythiinpä sitte maailman suurimassa kirjakaupassa ja niillä oli jopa suomenkielisiä kirjoja! Olin ihan innoissani, koska ne oli jopa Star Wars kirjoja! Haha, täydellistä. Kävetlthiin ympäriinsä ja eksythiin tosiaan - ja tämä tapahtu sen 3 minuutin aikana ko tytöt anto minun johtaa joukkoa - ja vain nautithiin toistemme seurasta. Löydethiin lopulta tiemme Forever21'iin, mistä ostin alimmaisessa kuvassa näkyvän maailman ihanimman ruutupaidan. Voi hurja kun rakastuinkin tuohon kaunokaiseen heti ensinäkemällä. Ja ostin paljon joululahjoja, hihih! Olen kovin innoissani siitä paketista, mikä on lähössä Suohmeen joulun alla.





Lauantaina oli sitte EF'n Halloween juhlat. Tapasin siellä ihan hurjana uusia tyyppejä, koska siellä oli varhmaan 4 eri aluevalvojaa ja niiden kaikkien lapsosia siellä. En ole käyny muissa tapaamisissa oikeastaahn EF'n kanssa paitsi sitte siellä leffaillassa ja siellä oli tosiaan vain tämän minun aluevalvojan porukkaa ja tunsin oloni hiukan ulkopuoliseksi ja näin, mutta nyt ko olen täällä omassa maailmassani tullu ulos kuorestani, niin oli heti älyttömän paljon helpompaa mennä sinne muiden vaihtareiden joukhoon ja vain olla oma itteni ja kyllä nopeasti monien ihmisten kanssa sitte tuliki se yhteys. Vaihethiin kaikki Facebookit ja inboxeissa käy keskustelu milloin saatais taas sama porukka koolle vaikka Portlandiin tai jonnekki, että vain nähtäis taas uuesthaan. Tätä ootan myös innolla, aivan huippuja tyyppejä! Asunani oli tosiaan Pink Lady from Grease, kuvista ei asuani näy kovin hyvin, mutta sehän mie olin, haha. Tuolla tapasin myös toisen suomalaisen, Veerakaisan! Ette voi uskoa miten oudolta tuntu puhua suomea jonku kanssa kasvotusten. Olthiin molemmat ihan huolissamme että kuulostethaanko me tyhmiltä tai osathaanko käyttää oikeaa sanajärjestystä, ties mitä, mutta hyvin se meni. Siellä lauleskelthiin sitte karaokea ja vain syöthiin ja jutelthiin. Oli kyllä hurjan hauskaa, paljon hauskempaa mitä odotin!








HALLOWEEN. Ensin oli Annan yllärisynttärit. Tapasin siellä ihan hurjana uusia ihmisiä. Kaikki olivat Rotary tyyppejä ja voin kertoa, että aivan upeita vaihtareita! Joka päivä sitä vain tajuaa lisää, että vaihtarit on niitä parhaimpia tyyppejä täällä. Me ymmärrethään toisiamme niin hyvin ja ne vain on ihan parasta seuraa. Samojen tyyppien kanssa on suunnitelmissa mennä Portlandiin sunnuntaina ja olen siitä kovin innoissani! Näistä tyypeistä tykkään. Ja kuokinpa Rotaryn lounastaapamisessa eilen Annan vieraana ja kaikki oli tosi kiinnostunheita ja vastaanottavia vaikka ite olin aluksi huolissani että ne kattois minua syyttävällä silmällä ja alkais laulamhaan TÄNNE HÄN, KUULU EI Leijonakuningas lauluja. Hahah. Mutta tosiaan, synttäreillä oli ihan hurjan hauskaa, hengailthiin ja jutelthiin vain. Mitä nyt joku suomalainen innostu laulamhaan Bon Jovia ja pomppimhaan sohvalla jossain vaiheessa.. Rakastan sitä ko saan olla vain oma itteni ja tiän että kukhaan ei tuomitse!
Illalla suunnathiin sitte kerjäähmään karkkia. Oli tosi siistiä! Olthiin Melissan kanssa ihan innoissamme ja vain hypithiin innostuksesta ympäriinsä ja kaikki naureskeli meille kovin hyväntahtoisesti mutta hei, kyllä meillä oli aihettaki innostuksheen! Sain ihan liikaa karkkia, onneksi suurin osa oli semmosia mistä en tykkää niin annoin ne pois host-veljelle, Erikille. Mutta Halloween oli kyllä kokemisen arvonen!

Viikko Halloweenin jälkheen on ollu normaalia taaperrusta, aika sumusta kaiken tämän parhauden jälkheen. Koulupäivät on rullannu normaalisti ohi. PAITSI OI, sain kitarasoittotestistä A! Ja tänhään saathiin takasin englannin esseet ja tämä tyttö sai 34/36! Mitä ihmettä. Ja aiheena oli vielä eeppiset sankarit keskiajalla. Koulu menee siis hyvin ja olen kovin tyytyväinen itseeni. Draamassa pitää pitää puhe ja miehän ajattelin pitää sen Fazerista ja muista suomalaisista peruskarkeista. Äiti aikoo lähettää paketissa paljon suklaata ja salmiakkia, pistethäänpä draamaluokkani koetukselle ;) Sain myös lentotietoni Havajin matkaa varten, joka tapahtuu siis 8. - 14.1.2011! Kuka on hieman innoissaan? MINÄ. Voi hurrrrja, Havaji. Kaks kuukautta siihen uskomattomuutheen, aaaa!

Siinäpä taisi olla nyt pientä tiivistelmää kaikesta, mitä on ollu menossa täällä puolen maailmaa. Elämä menee hyvin ja onnellisuustaso on korkealla. Tottakai ikävä iskee aina välillä ihan pikkujutuista ja koti on aina mielessä. Puhuin mie mummolle ja papalle tässä aika vasta ja se oli kyllä aivan hurjan ihanaa. Heidän kanssa ole puhunu koko aikana ko olen ollu täällä ja oli kyllä niin sydäntälämmittävää nähä heidät Skypen pikkukuvasta. Täällä kyllä näkee oikeasti kuinka ihana elämä mulla on Suomessa. Tuntuu hassulta sanoa noin, aivanko mulla olis kamalaa täällä, mikä ei todellakhaan ole totta, mutta ihan pienistä asioista sen huomaa että voi kyllä minun suhteet Suomessa on jotain niin tärkeää. Olen oppinu ittestäni niin paljon täällä ja vasta kohta 4 kuukautta on Amerikan maalla asteltu. Aivan upeaa.

<3