terveisiä rapakon takaa

Oujee, täällä sitä nyt ollaan! Tänne tuleminen oli ihan outo kokemus, kaikki tuntu niin ihmeelliseltä ja uudelta ja vieraalta ja samalla mahtavalta ja ihanalta ja jännittävältä. Tultiin siis perille tänne Northfieldiin, Norwich Universityyn maanantaina ilalla, ko muut oli tullu jo sunnuntai-iltana. Meillä jäi siis vain yks päivä pois, mutta tuntu aluksi, että siinä ajassa kaikki oli jo kerinny löytää parhaat ystävät ja porukat ja kaikki, niin olin aluksi vähän ahistunu siitä ja ajattelin jo, että joo, en mie löydä kavereita. Kuinka hupsu ihminen voikaan olla! Pikku ahistelujen jälkeen sain seuraavana päivänä heti ihan hurjana uusia kavereita ja yhen ruotsalaisen kanssa ollaan tosi paljon yhessä, aivan ihana tyttö! Meän koko luokka on tosi mahtava ja tulen toimeen kaikkien kanssa, vaikka espanjalaisen Iton ja italialaisen Nickin vahvan aksentin sekasesta puheesta ei aina saa selvää, mutta silti! Ihania ihmisiä kaikki, opettajat on hurjan mukavia ja tunnit on kiinnostavia, meän luokka on kuulema kauhea kyselijäluokka, meillä tuntuu olevan aina jotain asiaa tai kysyttävää.

Täällä on sääntönä, että pitää puhua kokoajan englantia ja me noudatetaan sitä tosi hyvin, puhutaan englantia vaikka kaikki porukassa olis suomalaisia. Nyt ko Emelie on liittyny seuraamme, niin nyt on 'syyki' puhua englantia, haha. Ja sitähän tänne on tultu hakemaan, tottumaan englannin kieleen ja sen puhumiseen. Täällä on 200 saksalaista 450 oppilaan leirillä ja saksalaiset kokoontuu isompiin ja pienenmpii ryhmiin ja puhuu vain saksaa keskenään. Se on tosi ärsyttävää, minunki homeroomissa saksalaisia on 14 ja meitä on 18 oppilasta, niin aluksi siellä kuulu vain saksaa. Onneksi meän luokkalaiset on sen verran kivoja, että ko niille pari kertaa sanoo ENGLISH PLEASE, ne lopettaa saksan :--D Täältä saa sitte semmosia pistekortteja, että jos opettaja tai entinen vaihto-oppilas, joka on täällä leirillä ohjaajana/apuna kuulee ko puhut, niin ne voi antaa sulle semmosen kortin. Kortista saa aina yhen pisteen ja leirin lopussa millä luokalla on eniten pisteitä, pääsee Ben&Jerry'sin tehtaalle. Joo, kelpais kyllä. Hahah. Sain tänään ekan pistekorttini ja olin niin ylpeä! Opettajat ei ole ikinä minun lähettyvillä ja entiset vaihtarit (returneet) ei anna kortteja niin helposti. Tänään kuitenki sain, ko puhuttiin Emelien kanssa ehkä vähän kovaan ääneen eri bändeistä ja Suomen ja Ruotsin eroavaisuuksista.

Huomenna mennään Bostoniin, joka on kolmen tunnin ajomatkan päässä täältä. Suunnitelmissa on shoppailua, Harvard ja nähtävyyksien ettimisistä. Minua harmittaa ihan hirveästi, kuinka typerä minun kamera on. En saa siihen millään kunnon asetuksia joten kuvista tulee aina joko valottuneita, epätarkkoja tai harmahtavia, eikä se kannusta sitte ottamaan kuvia. Onneksi Emmillä on ihana kunnon kamera ja se antaa minun käyttää sitä, haha! Nyt kaduttaa ko en pyytäny joululahjaksi mamaa ja papaa ostamaan Idan vanhaa kameraa, sitä olisin osannu jopa ehkä käyttää.

Tässä tulee nyt jotain kuvia, mutta huomenna otetaan varmasti ihan hulluna kuvia, niin myöhemmin paaaaaljon Boston-kuvia ;----) On muuten vihreä mesta tämä.







Täällä soitti toissapäivänä tuommonen bändi ja ne oli ihan älyttömän hyviä! Ja laulajat oli älyttömän hyvännäkösiä, mutta sehän on jo sanomattaki selvää.