all you need is love is a lie 'cause we had love and we still said goodbye

Se olis lähtö sitte 3 päivän päästä. Tänään on viiminen päivä kotona, koska huomenna aamulla lähetään käymään vielä Pohjanmaalla sanomassa kaukasimmille ystäville heipat ja sitte suuntana on Helsinki. Tänään on suunnitelmissa nähä kavereita ja sukulaisia viimistä kertaa pakkailun lomassa, vähän semmoset epäviralliset läksiäiset. Onneksi parhaat ystävät tulee vielä kentälle saattamaan, niin ei tunnu niin älyttömän pahalta, ko vois tuntua. Nyt olen äitin kanssa pakkaillu ja alotettiin pakkailu vasta kunnolla eilen (miten niin myöhässä?) mutta hyvin se on menny! Onneksi mulla on tuommonen äiti, mie varmaan vieläki makaisin lattialla laukun vieressä ja miettisin mitä teen ekana ko pääsen Bostoniin. Olen muka taivaanrannanmaalari.



Ihan uskomatontahan se on, että lähtö on näin lähellä. Eilen yöllä katottiin ihanan porukan kanssa kaikki Pirates Of The Caribbean elokuvat ja lopetettiin siinä neljän maissa. Ajattelin, että menen nopsaa nukkumaan, että jaksan herätä ees joskus ihmisten aikoihin, ko pitää pakata ja kaikkea. No, miepä tietenki jäin istumaan sängylleni ja mietin tulevaa vuotta. Tuleva yö on viiminen yö omassa sängyssä vuoteen. Seuraavan kerran ko mie olen 'omassa' sängyssä, niin olen Portlandissa, Oregonissa, 7083 kilometrin päässä oikeasta omasta sängystäni. Tottakai siinä piti pienet itkut tirauttaa ja kerkisin jo ajatella, etten lähe ollenkaan. Mutta ne ajatukset lähti sekunnissa pois ja se innostus ja onnellisuus lähöstä tuli tilalle. Mie olen tosiaan lähössä.



Mie tiän, että se tulee olemaan ihan äärettömän vaikeaa olla siellä erossa kaikista ihanista ihmisistä, tutusta ympäristöstä ja vain kaikesta tutusta ja turvalliesta mihin on tottunu koko elämänsä ajan. Mie olen siellä vuoden ihan yksin ja minun pitää ite luoda kaikki suhteet sinne ja elää siellä omassa pikku kuplassani. Ehkä 'pitää' on väärä verbi, koska se on ihan ääretön etuoikeus ja mahtava mahdollisuus päästä sinne, mutta silti. Kyllä se pelottaa.

Olen tekemässä nyt nyt hillitöntä soittolistaa iPodille, joka on täynä suomalaisia hengellisiä lauluja, mitä ollaan laulettu kuorossa ja näitä Pekka Simojoen ihanimpia ja Turvakytkintä ym. Mie tiän, että vaikka en kuuntele niitä kovin paljoa just tyyliin iPodilta, mutta olen laulanu kuorossa ja kuullu hengellisissä tapahtumissa, niin niissä on semmonen lataus Pyhää Henkeä, että vaikka tulee vaikeampiki tilanne, niin nämä laulut antaa mulle ihan älytöntä voimaa.

3 yötä.