this is what the world is for, making electricity

9 yötä ja tämä tyttö seisoo Portlandin lentokentällä oottamassa perhettä (miinus isosisko) tulevaksi sinne aulaan ja saan hypätä niitten kaulaan 11 kuukauden eron jälkheen. En voi uskoa että aika lentää näin nopeaa ja nyt oikeasti olhaan näin lähellä jälleennäkemistä ja lähteminenki tulee tuosta 19 päivän jälkheen. En tiä miten päin tässä pitäis olla.





Tuossa yks päivä syöthiin meän takapihalla perheen kanssa ko oli niin hurjan nätti ilma. Grillailtiin vähäsen, mie päädyin syöhmään tosi hyvää lohta joka ei kuvattavaksi asti selvinny ko mutustin sen jo menemään. Tänne on tullu hyvää vauhtia kunnon kesä ja sen näkee kyllä kaikissa ko yhtäkkiä kaikki hymyilee kokoajan ja on paljon rennompia ja opettajatkaan ei ole niin pilkuntarkkoja siitä missä olhaan milloinki. Kelpaa mulle. Tuo viiminen kuva on muuten äitin ranne ko se kaatu noin viikko sitte ko oli viemässä roskia ulos ja löi päänsä ja sai aivotärähyksen ja venäytti ranteensa jotenki. Raukkanen!





Viime perjantaina oli sitte Melissan synttärit ja koulussa aluksi oli se toinen ja viiminen esitys sen lasten näytelmän kanssa ja meni kyllä paljon paremmin ko ekalla kerralla ja tosi hyvin kokonaisuudessaan. Harmitti kyllä ko nyt se loppu, se oli niin hurjan hauskaa! Sen jälkheen sitte vain hengailthiin draamaluokassa ja pari improharjotusta heitettiin sinne välhiin ja naurethiin kippurassa. Tykkään tätä luokkaa vaan niin eniten! Tänhäänki tunnin loppupuolella (katottiin tunnilla toisen luokan näytelmä) vain istuttiin Annan, Andyn, Scottyn, Michaelin ja Sheldonin kanssa ja vaan puhuthiin kaikesta ja naurethiin ihan tyhmille jutuille mutta se oli just parasta ettei tarvinu paljoa että oli ihan huippuhauskaa.


"This is the reason why I don't have friends."


Koulun jälkheen mentiin sitte Melissan luokse, mie, Sara ja Anna ja vietethiin Melissan synttäreitä kivalla pienellä porukalla. Istuthiin vain iltaa, syöthiin hyvää ruokaa, naurethiin ja rentoudittiin porealtaassa parvekkeella. Ihan jees.

Lauantaina kävelin sitte Melissan luota kotia ja suihkun ja vaatteiden vaihon jälkheen otin bussin ja maxin Portlandiin ja kävelin tanskalaisen Marien luokse koska oli hänen synttärinsä tällä kertaa! Siellä oli kans pieni kiva porukka, hänen kolme koulukaveria ja sitte mie ja kaikki tytöt oli kyllä aivan hurjan sulosia ja kivoja eikä ollu ulkopuolinen olo ollenkaan vaikka en kethään niistä tuntenukhaan illan alkaessa. Syötiin hyvää ruokaa ja katothiin elokuva Scoop, oli ihan hassu muka jännäri, mutta kyllä sen siinä naureskellessa hyvässä seurassa katto.

Sunnuntaina oli se EF'n tapaaminen missä annethiin ne meän taulut ja pidethiin puheet isäntäperheille ja ties mitä. Voi että se oli kamalaa. Siis aivan ihanaa koska se koko idea oli aivan ihana ja just niin osuva ja ihana tapa näyttää meän isäntäperheille kuinka paljon me arvostethaan kaikkea mitä ne on meän eeksi tehny. Mie ihmeellisen hyvin pidin itteni kasassa sen aikana ko menthiin sinne kaikkien etheen ja pidin sen puheen ja kiitin heitä ja ties mitä mutta sitte ko menthiin takas istumhaan meän paikoille ja näin Ashleyn itkevän niin itkethiin sitte siinä yhessä melkein koko loppuaika. Nyt olen myös alkanu pakkaahmaan minun huonetta ja tänhään pakathiin se matkalaukku millä tulin tänne ja nyt siellä olis 46 paunaa ja siellä on tuliaiset ja yli puolet vaatteista. Joten äiti, pliis jättäkää paljon tilaa matkalaukkuihin ko tulette tänne!

i can't keep up with your turning tables

Minipikapostaus tämän ihanimman ilman kunniaksi! Tänhään koulussa esitethiin tosiaan se meän näytelmä kolmosluokkalaisille. Itellä meni hyvin, sain paljon kehuja niin opettajalta ko luokkakavereiltaki ja kokonaisuudeshaan meni hyvin, mitä nyt yks poika skippas noin puoli sivua, mutta ei sitä ees huomannu, haha. Rakastan niin tuota minun draamaluokkaa, ne on niin lämpimiä ja hauskoja ihmisiä joiden kanssa pystyy olla ihan hupsu ittensä ja ne ymmärtää koska on itekki ihan yhtä hassuja ja meneviä.

Koulun jälkheen vaihdoin vaatheet jotka oli käyny vähän tukalaksi ilman lämmetessä ja lähin käveleskelemhään ympäri naapurustoa kuunnellen iPodia ja nauttien tästä ihanasta lämmöstä ja oikeasti katellen ympärilleni. Ihan hurjaa ajatella että ihan vähän päälle kuukauden päästä lähen täältä takas kotia Suohmeen. Samalla se on niin ihana ja mahtava juttu, viimein näen kaikki ne rakkaat ihmiset joille sanoin heipat melkein vuosi sitte ja saan taas olla kotona ja puhua suomea kokoajan ja syödä suomalaista ruokaa ja.. Mutta samalla se on niin surullista. Jotenki ironista miten just silloin ko tänne on täydellisesti asettunu, on kavereita ja ystäviäki ja osaa olla nyt täysin oma ittensä niin sitte lähethäänki kotia. Mutta en kyllä mithään tästä vuodesta vaihtais, aivan upea kokemus, niin niin upea.

Nyt tässä seuraavat kaks viikkoa ennen äitin, isän, Juhon ja Johanneksen tulemista tänne (voitteko uskoa, 2 VIIKKOA) minua olhaan repimässä oikeasthaan joka paikhaan. Huomenna alotethaan toteuttamhaan Melissan kanssa meän "50 things we need to do before leaving Oregon" -listaa, perjantaina on toinen esitys näytelmämme kanssa, Melissan yllärisynttärit ja neljäs Pirates tulee elokuvateattereihin, lauantaina Ashleyn rugbypeli, Marien synttärit ja yöksi Emilyn luokse Hannahin kanssa. Sunnuntaina kirkko ja viideltä EF'n host perheiden kunnioitus seminaari tai joku, missä me annethaan nuo taulut mitkä tehthiin niille ja pidethään puheita ynnä muuta tällaisia!

Ostin myös kivat aurinkolasit H&M'stä eilen!

Janne Pesonen iskee Suomelle maailmanmestaruuden!

Ihan ensimmäisenä ONNEA SUOMI, IHANAA LEIJONAT IHANAA, SUOMI PÄÄSI VOITTOHON JA TÄTÄ ON ODOTETTU 16 VUOTTA JEJEJEJEJEJEE! Tottakai menthiin voittamhaan sinä vuonna ko olen poissa, ja toivon niin että voisin olla siellä Suomessa ihmisten parissa jotka ymmärtää minun onnellisuuden ja energiatason just nyt, mutta olen kyllä niin onnellinen ihan sama missä olenkhaan nyt. Pelin katoin kokohnaan vaikka vähäsen pätki välillä ja paniikki meinas iskeä mutta voi hyvänen aika siinä tuli pomppittua ja kiljuttua ja itkettyä. Perhe sano ettei ole ikinä nähny minua tämmösenä ja kerroinki niille että melkeinpä vaan jääkiekolla on tämmönen vaikutus minhuun, haha. Mitä voin sanoa, suomalaisuus on vaan niin vahvasti itessä että jääkiekkohulluutta ei voi paeta. Aivan upea peli ja olen kyllä niin ylpeä sanoa olevani suomalainen!

Ennen sunnuntaita oli ollu normaali viikko koulussa, vapaatunneilla kotia kattomhaan Suomen pelejä ja hihkumhaan ittekseni host äitin nauraessa vieressä. Perjantaina oli sitte EF'n tapaaminen, missä nyt käythiin läpi kaikki kotia lähtö jutut ja tehthiin tosi kivat valokuvatauluasialahjat (joo se on yks sana....) meän isäntäperheille ja oli kyllä tosi kivaa taas nähä pitkästä aikaa muita EF'läisiä!






Lauantaina menin kattomhaan kaverini Dren kanssa koulun kevätmusikaalin Sweeney Toddin ja hyvänen aika se oli aivan upea! Iho oli kokoajan kananlihalla ja oli vaan yksinkertasesti aivan uskomattoman hieno esitys. Mulla oli aika paljon kavereita esiintymässä siellä niin teki sen kattomisesta vielä hauskempaa. Sunnuntaina sitte katoin tosiaan peliä ja pienien panikointhien jälkheen menin syöhmään ystäväni Katin ja hänen perheensä luokse. Oli aivan ihana ilta, syöthiin, jutelthiin, naurethiin ja kuulin kyllä semmosia tapahtumia heän elämisthään että iho meni ihan kananlihalle. Kyllä Jumala on ihmeellinen kun Hänheen luottaa.

Tänhään koulussa puin ylpeästi päälleni oman tuunamani Suomi-paidan. Aluksi piti pukea päälleni Suomen lippu, mutta mulla ei semmosta täällä ole ja en niin lyhyellä varotusajalla saanu semmosta hankittua niin tyydyin sitte tuohon paithaan. Sain ihan hurjana kommentteja ja kehuja siitä ja ko tänhään kävelin draamaluokhaan niin heti kaks poikaa huusi I KNEW YOU WERE GONNA DO SOMETHING LIKE THAT WHEN I HEARD FINLAND WON. Hahaha, on ainaki menny perille heille että olen ylpeä suomalaisuudestani.




ONNEA SUOMI

come pick me up, take me out, mess me up, steal my records

Heippamoippatervetaas! Nyt on taas yks viikko vierähtäny täällä Jenkkielämässäkin ja voisin vähän päivitellä teitä siitä. On ollu kyllä aika normaali viikko, koulussa vaan hengailtu ja naureskeltu kavereiden kanssa. Keskiviikkona saathiin kyllä gap & gown eli se hattu ja se 'viitta' mitkä sitte vedethään päälle valmistujaisissa ja onhan ne aika kamalat, haha. Mutta se hattu on just niinkö elokuvissa, siisti ja ei sovi kellekhään. Mutta kyllä siitäki jo innostuin, ihan hurjaa että kohta kävelhään siellä ja saadaan todistukset ja kaikki. Meillä pitää olla walking buddies ko kävelhään sinne lavalle ja mie kävelen nyt minun kaverin Dren kanssa. Nyt toki on joku ihme juttu koulussa että mie muka näytin keskaria kameralle ko otethiin senior picturea viime viikolla, vaikka näytin peacemerkkiä ja aurinko paisto meihin niin varhmaan valottu sitte niin että näyttää ko flippaisin kameraa niin nyt joku ilmotus tehty student managmentiin niin saa nähä mitä nämä sanoo. Jestas näitä jenkkejä.




Pari päivää sitte oli tosi kiva ilma niin vetäsin kameran esille ko olin kävelemässä takas kouhluun vapaatunnilta ja räpsin parit kuvat tuommosesta ihanasta puusta, täällä on ihan sikana noita ja olen ihan rakastunu niihin! En ees tiä miksi niitä kutsuthaan, jos joku tietää niin saa sivistää minua. Perjantaina alko sitte taas tapahtua ko koulun jälkheen Elisa, toinen suomalainen vaihtari joka asuu puolentoista tunnin päästä minusta, tuli meille yöksi. Oli kyllä ihan hurjan huippua puhua taas suomea pitkästä aikaa kasvotusten jonku kanssa, mutta voi että se oli vaikeaa. Miten voi sanoa järkevämmin lausheen: "Ja minun pään sisällä ne lauseet tekkee järkeä mutta ei sitte ko sanon ne." Tekkee järkeä? Eihän noin voi sanoa? Mutta miten sitte?! Hahaha. Käythiin kattomassa myös elokuva Soul Surfer ja voi hyvänen aika se oli aivan upea. Niin inspiroiva ja hieno, aijai. Ko se tulee Suohmeen (ellei ole jo tullu..) niin kaikki hopihopi kattomhaan!

Lauantaina sitte menthiin tänne paikallisheen uimahalhiin ja vaikka se oli ihan rupunen niin oli kyllä kivaa vaan uiskennella ja mennä alas liukumäkiä ja vaan istua porealtaassa ja puhua. Viiden aikhaan Elisa sitte lähti kotia päin ja mie saatoin sen Portlandhiin asti ja jäin sitte sinne hengailemhaan pariksi tunniksi ja tanskalainen Marie tuli sitte sinne ja meän oli tarkotuksena mennä kattomhaan Water For Elephants mutta se oli loppuunmyyty niin ei päästy, mutta yritethään uuesti ens viikonloppuna! Sunnuntaina oli äitienpäivä. Lauantai-iltana jo puhuin Skypessä Suomi-äitin kanssa toivottelin hyvät äitienpäivät ja olin eka lapsista joka onnitteli vaikka olen reilun 7000 kilometrin päässä. Olen paras lapsi kyllä. Hahah. Täällä tein äitille breakfast in bed ja katothiin sitte yhessä piirrettyjä. Päivemmällä menthiin sitte vähän shoppailemhaan äitin kanssa ja siitä onki kuvia;


Siis tykkään tuosta paidasta niin kovin,oijoi.




Menthiin myös tuommosheen aivan ihanaan frozen yogurt paikhaan, sieltä saa ehkä parasta jätskiä ja saa ite päättää mitä sen kanssa sitte syöpi ja omnomnom ihan parasta! Onko Suomessa tuommosia? Tiän että joo tyyhliin Spiceice, mutta ei se ole sama asia. Tuo on ihan täysin self serve, eli ite otethaan jätski ja valithaan täytteet ja luskoijaan ne sitte ite siihen jätskin päälle että tulee just oikea määrä kaikkea. Ja se sitte maksethaan sen mukhaan kuinka paljon se painaa. Illalla oli tylsää ja yritin vangita tuon oranssihtavan taihvaan kameralle, mutta olin vähän liian myöhässä, se muuttu tosi äkkiä tosi oranssista ihan tuommoseksi lällyksi. Hassua.

Ps. Oi hei muuten en muistanu sanoa että joka vuosi meän koulussa tehhään semmonen kirjanen mihin on kerätty oppilaiden parhaita kirjotuksia, runoja, tarinoita, mitä tahansa. Ja sitä painethaan sitte joku 100 kopiota ja sitä myydään Powells'issa joka on maailman suurin kirjakauppa. Ja no, minun luovan kirjotuksen opettaja kerto mulle perjantaina että minun runo on valittu sinne! Hihihih ihan kiva joo.

a night to remember

Nyt on prom koettu ja eletty ja voin kertoa että oli kyllä kaiken sen arvosta! Oli tosi kiva ilta kavereiden kanssa, hengailthiin, tanssithiin ja vaan pidethiin hauskaa koko ilta. Mie menin aamulla heti kampaajalle laittamhaan kynnet ja meikit ja kaiken, mutta lopulta kävi niin että ne teki ihan ihme kampauksen ja meikki oli ko minua olis turphaan lyöty niin juoksin kotia ja äitin kanssa tehthiin sitte operaatio Aino ja laitethiin hiukset ja meikki uuesti ja oli kyllä tosi hauskaa seki, olen tosi paljon lähentyny tuon äitin kanssa ja oli niin kivaa vaan leikitellä ja naureskella siinä valmistelujen lomassa.

Menthiin sitte brasialaisen (joka on kuitenki nyt muuttanu tänne pari vuotta sitte perheensä kanssa) Carolin kotia ottamhaan kuvia, mutta pysähythiin matkalla ottamhaan kuvia tuommosen kivan vesiputous/lampi systeemin eessä ja pelleilthiin vain iskän kanssa ko se otti kuvia ja mie muka poseerasin. Jotku kuvista onnistu kyllä tosi hyvin ja joku niistä taitaa päätyä minua senior pictureksi, joten jee, sain hoideltua kaks kärpästä yhellä iskulla! Ja kuten kaikki näkee, päädyin tuohon kolmosmekhoon, mietin tosi kauan minkä niistä otan ja lopulta kysyin Melissalta minkä minun pitäis ottaa ja hänen perustelunsa oli "The first dress is definitely a prom dress. But it's ordinary. And we all know you're everything but ordinary. The third one is crazy and unique, so just like you!" joten päädyin sitte siihen :') Tykkäsin kyllä ja sain paljon kehuja siitä kuinka erilainen ja minun näkönen mekko oli! Kyllä Melissa tietää.

Menthiin sitte syöhmään tuolla meän porukalla, jossa nyt oli sitte Tyler (vasemmalla, minun vieressä), mie, Anna (Brasilia), Melissa (Belgia), Sara (Australia), Hayley (USA), Dan (USA) ja Carol (Brasilia). Tyler oli ihan täältä myös. Mutta oli meillä melko kansainvälinen joukko, haha. Oli kyllä tosi hyvä porukka, kaikki on niin mukavia ja rentoja tyyppejä ja vaan naurethiin koko ravintolareissun ja periaatheessa koko promin läpi.

Sitte tuliki ite prom, ja kuten jo sanoin, se oli tosi kiva ja rento kokemus, tanssithiin periaatheessa vain kolme tuntia putkheen ja jalat kuoli, mutta hauskaa ainaki oli! Tanssithiin, laulethiin, jutelthiin, nähthiin tuttuja ja vaan pidethiin hauskaa. Nauroin niin paljon eilen ja en kyllä vaihtais tätä kokemusta, prom on ihana. Tuleville jenkkivaihtareille tiedoksi että ei tarvi panikoitua jos ei deittiä ole, se ei ole mikhään pakko ja siellä on ihan yhtä (minun mielestä enemmän ko katoin niin awkwardeja pareja jotka tanssi yhessä ja ei ees kattonu toisiaan silhmiin ko jännitti niin) hauskaa ilman ko deitin kanssa! Tulin kotia sitte puoli yhen maissa ko Tyler heitti minut kotia ja juttelin vielä vanhempien kanssa tunteroisen kaikenlaista ja ne meni sitte nukkumhaan ja mieki menin puoli kolmen maissa ko olin pessy meikit ja hihitelly facebookissa vähän kavereiden kanssa tunnelmia promista, hahah.

Tänhään suunnitelmissa englannin tutkielman tekemistä (mitä viime tipassa, huomenna pitäis olla valmis..) sintolaisuudesta. Ei kelhään olis valhmiina niin voisin vaan kääntää englanniksi ja laittaisin sen sinne. Vähän siivoulua ja ens viikonlopun suunnittelua ko menen elokuvhiin tanskalaisen Marien kanssa ja suomalainen Elisa tulee ehkä meille yöksi perjantaina, jee! Nyt vois mennä suihkhuun ja pestä nämä kaks kiloa hiuslakkaa pois.

PS. GO LEIJONAT!

mekkoja mekkoja mekkoja!

Nyt tulee siis kuvia minun kolmesta mekkovaihtoehdosta promiin ja pyydän kauhniisti teidän apuanne että osaisin päättää minkä näistä sitte päälleni pistäisin.

1. Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden

Ignoratkaa hiukset ekassa kuvassa, vedän ne aina tuommoselle kotinutturalle ko tulen koulusta ja sitte aloinki ottamhaan kuvia, hahah.

2. Burgundigurdundi

3. Siniröyhelö

Tämä oli jo aikasemmin hankkimani mekko ja ajattelin että tämäki olis kyllä ihan hyvä vaihtoehto ja heitinpä nyt tämänki tänne vaikeuttamhaan valintaa. Tuo vyö on vähän hassusti tuossa nyt, laittaisin sen paremmin tai ehkä jopa toisenlaisen, ohuemman vyön, mutta saapi nyt nähä.

Kertokaas lapset kertokaa! 1, 2 vai 3?

it's like forgetting the words to your favorite song

Olen elossa, voi niin olenkin ja pyydan suuresti antheeksi etten ole paivitelly aikasemmin, nytki olen Marin takia taalla ko se on patistellu minua varhmaan viimiset kaks viikkoa paivittamhaan jotain tanne niin viimein nyt sain aikaseksi jotain. Minun kone on vain tyhma ja se ei toimi enhaan ko yritan toimia jotenki kuvien kanssa ja ko viimein ajattelin etta nyt saan taman isan konheen ja teen kunnon postauksen niin sehan lahti Arizonaan tyomatkalle ja tuli takas vasta eilen illalla, joten mulla on muka hyva tekosyy. No nyt kuitenki, paljon kerrottavaa ja kuviakin on joten varautukaa!

Kevat on tullu kunnolla tanne sateiseen Portlandhiinki. Okei, en viela lupaile mithaan koska taalla tosiaan sataa kokoajan ja saattaa viela ens viikolla sataa ropista koko viikko, mutta kylla aurinkoisiaki paivia on viimein nahty ja vahan lampoaki saatu! Huomiseksi olis luvattu +19 joten sita odotellessa! Nuo kuvat otin ko oli tyyhliin eka kevainen paiva joten on jo aika kauan aikaa noiden ottamisesta, nyt puut on kaikki jo kukkimassa ja paljon elosemman nakosia viela tuostaki ja ai etta en ole tottunu tahan mutta ihanahan se on.

Okei, alotanpa nyt kertoilemhaan mita on elamassani taalla Atlantin toisella puolella tapahtunu. Huhtikuun ensimmaisena viikonloppuna oli 1-3.4 menthiin lauantaina tosiaan sinne prom mekko metsastysjahthiin sinne Abby's Closet paikhaan missa sai ilmaseksi mekkoja. Ja kyllahan me molemmat sielta mekot loydethiin! Toki tassa on nyt pienoinen dilemma mulla ko loysin viime viikonloppuna toisen mekon ja se oli vain 25 dollaria ja ostin senki niin nyt en tia kumman pistan paalle sitte promiin. Olen miettiny etta pitaisko ottaa kuvat molemmista ja antaa tean paattaa, en tia? Kumpikhaan niista ei ole tayspitka, toinen on vahan polvien alapuolelle ja toinen on polvien ylapuolelle, haha. Kummatki on tosi natteja ja kivoja ja kovin erilaisia niin en osaa milhaan paattaa. Saa nyt naha. Jos loydan jotku ihanimmat kengat niin ehka se ratkasee etta kumman mekon kanssa sopii paremmin, hahahah.

Menthiin mekkometsastyksen jalkheen syohmaan Chipotleen joka on meksikolainen ravintola taalla ja niilta saa hyvia burrittoja. Mie en syony mutta aiti, isa ja Melissa soi ja mie mussutin tortillasipseja vieressa ja paivittelin maailmanmenoa niinko nyt normaalistikki. Melissa on meilla jo niin paljon etta tama aiti pitaa sita sen toisena vaihtarina kohta, hahah.

Seuraavana viikonloppuna (8. - 10.4) perjantaina oli Melissalla tennismatsi ja menin kattomhaan ja hurraahmaan sita sinne. Nain myos paljon muita tuttuja jotka on tennisjoukkueessa ja oli kylla tosi kiva vain hengailla siella ja katella ko tytot pelas. Mietin itekki tennisjoukkueesheen liittymista mutta kerran minun piti track teamiki lopettaa nilkkojen reistailemisen takia niin varhmaan pitais tenniski, kaveri nimittain kerto etta omat hyvakuntoset nilkkassaki on ihan uuvuksissa aina pelien jalkheen. Taman siita saa ko venayttelee nilkkansa lumilautaillessa.. Mutta niin, menthiin sitte pelin jalkheen minun naapurin, Jt'n luokse pelaahmaan Guitar Heroa ja vain istuskelemhaan iltaa ja oli kylla niin alyttoman hauskaa, Jt on niin huippu tyyppi ja tulhaan kaikki kolme juthuun ihan alyttoman hyvin keskenamme ja yhen illan aikana synty varhmaan kymmenia insidejuttuja ja vaan niin hyvia keskusteluja kaikesta. Vuokrathiin sitte myos elokuva Black Swan ja voi hyvanen aika se oli upea. Se tanssi oli jotain aivan uskomatonta ja muutenki koko elokuva oli tosi hyvin tehty. Se oli jannittava, hieno, hairitseva, pelottava ja kaunis kaikkea yhtaaikaa ja aaa Natalie Portman on ihana.

Lauantaina menin kahville Katarinan kanssa ko ei olla nahty taaskhaan vahaan aikhaan ja voi etta. Mie en ymmarra mika tuossa tytossa on, mutta aina ko me olhaan kahesthaan niin tuntuu etta me kaydaan lapi kaikki maailman keskusteluaiheet American Idolista suurimpiin pelkoihin ja elaman kaannekohthiin ja ties mihin. Jotenki vai pystyy olehmaan ihan taysin oma ittensa ja kertomhaan ihan kaiken peittelematta mithaan ja se on jotenki niin upeaa miten vahva luottamus meilla on vaikka ei olla ees tunnettu niin kauan. Aina ko istun Katin kanssa niin siina vain tuntuu, etta tama on just se taydellinen asetelma etta ihminen kohtaa ihmisen, valittamatta asuinpaikasta, kansallisuudesta, ulkonaosta tai kulttuuri eroista, siina on vaan kaks ihmista taysin avoimena ja ystavina. Paatethiin etta olethaan kirjekavereiksi ko lahen taalta pois ja voi aaaa en halua jattaa tuota tyttoa tanne, han on niin ihana ja aito ja sulonen ja paras. Kat tule minun kanssa Suohmeen!

Sina sunnuntaina menin aitin kanssa semmoselle kavelylle noiden muiden opaskoirien ja omistajien kanssa, missa kavelthiin ympari Portlandia ja semmonen mies kertoili meille kaikenlaista nippelitietoa Portlandista ja oli kylla tosi mielenkiintonen reissu, onneksi menin ko aluksi vahan eparoin etta no kannattaako. Oli tosi siisti! Siella tosiaan opin paljon uusia pikku juttuja Portlandista ja sain tilaisuuden rapsia kuvia joka kulmasta ja nurkasta ja ai etta mie rakastan Portlandia, se on niin ihanan persoonallinen ja erikoinen kaupunki. Ai niin muuten, meilla tosiaan oli opaskoira kasvatuksessa meilla, mutta me annethiin se pois toisheen perheesheen koska se yksinkertasesti soi niin paljon aikaa ja karsivallisyytta ja nyt ko saathiin se sisasiistiksi ja jotain perusjuttuja opetettua sille niin luovutethiin se toiselle perheelle koska aiti ei vaan jaksanu sita, se vei liikaa hanen aikaa ja energiaa. Sano etta ehka alottaa uuesti ko Ashley ja Jasmine on muuttanu kotoa pois ja ei ole niin paljon draamaa kotona, haha.

Koulussa draamaluokan kanssa tehhaan naytelma Oregonin ala-asteille muuten! Meilla oli oikeat koe-esiintymiset ja kaikki ja piti opetella monologi sita varten ja oli ihan hurjan jannaa ja minua jannitti ihan sikana mutta samalla se koko rumba toi mean draamaryhmaa lahemmas toisiaan ja tian etta tama naytelma varmasti on kunnon loppusilaus koko vuodelle ja vahvistaa kaikkien suhteita, jee! No, mie sain naytelmasta melkeinpa paaroolin ja olen siita tosi innoissani, nyt vaan yritan joka paiva selattaa niita vaikeimpia sanoja koska minun hahmo puhuu aika nopeaa niin takeltelen viela sanoissa aika ruhtinaallisesti, hahaha. Kylla tama tasta!

Viime viikonloppuna sitte (15. - 17.4) Julia, Irene ja Elena tuli meille Eugenesta viettamhaan viikonloppua ja ettimhaan myos prom mekkoja, koska eivat ollu loytany mithaan Eugenesta, joka on Portlandhiin verrattuna tosi pieni. Hengailthiin sitte koko viikonloppu ja oli niin alyttoman hauskaa, ihania tyttoja kaikki, mita nyt Irene vahan turhan aanekas tuolla espanjalaisella verelhaan ko soitti kotiin sunnuntaiaamuna ja heratti koko talon yheksalta. Mutta, tytot loysi mekot ja mie loysin toisen mekon hehe ja maailman ihanimmat kengat joista kuvia tulee pian, piakkoin, joskus, tulevaisuudessa.

Ainoa ruoka mita Jenkeista tulee ikava on curly fries. Nuo rullat tekee niista ihan varmasti parempia!

Mie olen viime paivat ollu taas vaihteeksi kipeana. En voi ymmartaa tata minun vastustuskykya, tai ei sita voi ymmartaa ko sita raukkaa ole varhmaan ees olemassa ko nappaan jokaikisen taudin mika taalla liikkuu. Nyt kuitenki tais kayda ilmi, etta mulla on aika vahvasti anemian oihreet paalla joten menhaan laakarille verikokeishiin tarkistamhaan etta onko oikeasti ja nyt jo alotethiin kunnon rautakuuri mulle ja soin jo oikein maukasta linssikeittoa sen jalkheen ko pyortya kupsahin suihkussa. En ole ikina ennen pyortyny ja se oli ehka oudoin kokemus ikina, ihan hurja! Ja taisin pyortya kahesti koska nama kuuli alakerrassa tomahyksen ja ajatteli etta kaaduin mutta mie en muista mithaan kaatumisesta ja sitte ko paastin aitin ja Jasminen sisalle suihkhuun ja aiti lahti hakehmaan kylmaa rattia mulle paahan niin kaatua kupsahin toisen kerran. Hahahah. No, koettu tamaki nyt. Huomenna kuitenki olis suunnitelmissa menna ystavani Dre'n leffailthaan sen jalkheen ko kotona maalathaan ensin paasiaismunia. Minusta tuntuu ja harmittaa etta melkeinpa kaikilta jenkeilta on unohtunu miksi paasiaista oikeasti vietethaan. Minun piti menna kirkhoon tanhaan, mutta tama pyortymisepisodi tosiaan tapahtu, mutta sunnuntaina menen paasiaiskirkhoon ja muistelen miksi sita paasiaista oikeasti vietetaankhaan. Ei tainnu olla paasiaispupun takia.

Prom on viikon paasta lauantaina ja huomenna pitais varata aika kampaajalle ja voi etta, kylla se tulee olehmaan niin kivaa! Mean porukka on nyt vaihellu ja pienentyny ja suurentunu aina valilla niin en ole ees varma keiden kanssa olen nyt menossa, mutta mitas me pienista, antaa menna vaan, hahah. Promin jalkheen onki sitte jo toukokuu ja en voi ymmartaa etta tama vuosi lahenee loppuaan hurjaa vauhtia. Samalla olen niin onnellinen mutta samalla niin aarettoman surullinen ja haikea, miksi tama paranee paranemisthaan loppua kohen? Ho.

Kiitos ko jaksoitte lukea, olette ihania!