i love you, will you please smile

Tässä tulee nyt hieman lyhyempi päivitys (tai kuka tietää, ehkä jään jaarittelemhaan tähän koko yöksi) viime päivistä ja kotiutimisesta takas Havajilta! Viime päivät on tosiaan menny aika hyvin, vähän unessa kuitenki Havajin jälkheen, sinne on hurja ikävä ja kaikki ihmiset siellä vain oli niin rentoja ja ihania. Onneksi tänä viikonloppuna menhään Camin kanssa Eugeneen Julian, Florianin ja Jorgen luokse ja saadaan taas vähän laatuaikaa yhessä! Kuitenki on ollu tosi ihanaa nähä kaikkia kavereita täällä ja taas päästä mukhaan kaikhiin juttuihin ja kuulla miten kaikilla on menny sen viikon aikana ko olin poissa. Valokuvauksessa olhaan viimein alettu tekehmään töitä Emilyn kanssa ja olhaan vietetty viimiset kaks päivää koulun jälkheen koulun studiossa ottamassa kuvia projektia varten, jes!

Maanantaina oli vapaata Martin Luther Kingin päivän ansiosta ja näin silloin Melissaa. Oli aika ihaninta nähä tuota tyttöä taas, oli hurja ikävä! Käythiin läpi sitte molempien kuulumiset ja lähethiin kävelylle ympäri Clackamasia ja otethiin kuvia. On niin ihanaa että mulla on tuommonen ystävä täällä jonka kanssa voi oikeasti tehä mitä vain eikä tarvi yrittää olla mithään muuta ko on ja tietää että tulee hyväksytyksi. Ja Melissa ei ole ees ainoa tuommonen ystävä. Ja mie hassu pelkäsin ko tänne tulin etten sais yhtäkhään oikeaa ystävää. Voi minua.

Koulussa menee hyvin, sain tänhään viimein minun tunnukset eSUS'seen (tai miten ikinä se kirjotethaankhaan) josta näkee siis kaikki sinun arvosanat ja mitä töitä/monisteita sulla on palauttamatta tunneille ym. Kaikilla tunneilla mulla on A paitsi englannissa B ja valokuvauksessa F (hehe) mutta nyt olen tosiaan tekemässä noita töitä niin huomisen jälkheen ko palautan kolme isoa tehtävää niin pitäis nousta ainaki C'hen. Toivon mukhaan. Ja sen jälkheen voisin yrittääki pitää sen siellä niin ei arvosanojen takia ainakhaan mithään kieltoja tule perheeltä. Ei nytkhään kyllä ole tullu ko vain kerran ko ekan kerran valokuvaus tippu F'ään mutta nyt ne ei oikeasthaan ees välitä koska tietää että saan sen ylös ko vain palautan ne tehtävät. Semester (onko se lukukausi?) loppuu nyt ens viikon perjantaina ja niinpä finalsit on ens viikolla. Mulla onneksi sen verran rentoa niin ei ole ko espanjan, englannin ja kitaran. Historiassa on kans mutta se nyt on niinkö normikoe.

Äitille ja isälle on tullu tässä puhuttua viime päivinä vähäsen ja tänhään tuli viesti Facebookhiin että lentoliput tänne on ostettu! Voi että kuinka onnelliseksi minut tekikhään. Samalla tuli pieni suru että täältä on tosiaan lähettävä 5 kuukauden päästä, mutta samalla niin hurja onnellisuus iski. Nyt se on sitte varmistettu että ihanaisen perheeni (miinus isosiskon Marian) on tarkotus astella Portlandin lentokentälle ensimmäinen kesäkuuta ja pari päivää hengailhaan täällä ja valmistujaisten jälkheen viides päivä lähtee matka tuonne alaspääääin.

Ideaa en toki saanut Veerakaisalta (hehe olen stalkkeri) mutta mullaki on tosiaan formspring eli 'kysy mitä tahansa ja minä vastaan' tyyppinen juttu, joten sinne saa heittää kysymyksiä jos mithään tulee miehleen ikinä!

www.formspring.me/ainoelina

Aloha!

Eilen kotiuduthiin Havajilta ja voin kertoa että ikävä sinne on ihan hurja ja haluaisin sinne heti takasin. Rakastuin koko osavaltioon, siihen ilmastoon, ihmisiin, rentoon ilmapiihriin ja vain koko paikhaan. Aivan upea. Kaunein paikka missä olen ikinä käyny ja takas on päästävä, sen verran ihmeellinen paikka oli. Tässä postauksessa tulee nyt enemmän kirjotusta ko kuvia, jos haluatte nähä enemmän kuvia niin pomppikaa Facebookiin ja kirjottakaa hakuun Aino Roimaa, laitoin sen Havaji albumin nyt ainaki vähäksi aikaa näkyväksi kaikille, joten jos haluatte nähä kuvia enemmän niin sieltä saatte katella! Ja huomasin just että valittin tähän postauksheen kuvat ihan summanmutikassa ja sattu kaikki melkein tulehmaan niiltä kahelta päivältä ko oli päällä tuo raitapaita, haha niin näyttää että pidin sitä yllä koko viikon. Tämä ei toki ole totta!




Ensimmäinen kuva on otettu Havajin kuulusimman vuoren, Diamond Headin päältä jonne patikoithiin ensimmäisenä kokonaisena päivänä ja oli kyllä aivan upeat maisemat, kuten voitte tuosta yhestä kuvasta jo nähä. Kyllä siinä piti vähän pysähtyä ja oikeasti miettiä sitä upeutta minkä keskelle olin päässy, jotain aivan uskomatonta. Tuommosina hetkinä sitä miettii että miten kukhaan ikinä voi epäillä Jumalan olemassaoloa, mithään näin upeaa ei ole voinu syntyä ilman suunnitelmaa ja toteutusta. Ekana päivänä käythiin myös rannalla ekaa kertaa ja isolla markkina-alueella jolla pääasiassa oli miljoona samanlaista putiikkia joista sai halvalla niin koruja ko hulahameitaki. Oli hurjan hauskaa kaikkialla ja ei vain jotenki ollu vielä iskeytyny päähän että oikeasti olthiin Havajilla.

Toisessa kuvassa olhaan isolla ananas plantaasilla ja kuvassa myös ihanaiset Laura Saksasta ja Julia Brasiliasta. Oli kyllä tosi siistiä nähä niin paljon ananaksia yhessä paikassa ja viimein mulla päähän painautu että ananakset tosiaan kasvaa maassa eikä puussa, haha. Siis, olen tienny sen jo aikoja ja taihvaita mutta ei sitä tule sillälailla ajateltua. No, nyt ainaki muistan ikusesti.




Yks päivä pysähythiin ottamhaan kuvia ko aallot pauhas kalliota vasten. Meillä oli sateista kahtena päivänä ja kolmena yönä, mutta sitte ko ne pilvet aukes ja aurinko alko paistamhaan niin se kaikki vesi ja myrskyäminen oli kyllä ollu sen arvosta. Lämpöä riitti vaikka oli sateista ja kaipaan sitä lämpöä jo nyt ihan hurjana, haluan takas kiitos heti.




Etithiin tyttöjen kanssa rannalta hottiksia surffareita ja voin kertoa että ei ollu kovin vaikeaa löytää ;) Hahah. Vaikka olthiin siellä vain 6 päivää niin kerithiin tehä yllättävän paljon, käythiin erillä rannoilla, snorklaamassa, surffaamassa, Pearl Harborissa, Polynesian Cultural Centerissä, veneretkellä (jonka aikana tämä tyttö oli vähän liian kiireinen oksentamhaan ja pyörtyilemhään eikä kerinny yrittää bongailla delfiinejä) ja monessa hellyyttävässä pikkuputiikissa kuin myös isommissa shoppailukeskuksissa. Koko viikko oli yhtä seikkailua siitä hetkestä ko astuin koneesheen Portlandissa ja ko viimein astuin ulos taas Portlandissa. Sain niin paljon upeita kokemuksia ja sain kokea ne maailman ihanien ihmisten kanssa, joten ei tämä tyttö vois olla onnellisempi ja kiitollisempi tästä.







Meitä oli koko matkalla yhteensä 52 ohjaajat mukhaan lukien ja se oli kyllä hyvä porukka. Se porukka oli jakaantu oikeastaan kolmeen ryhmään ja sitte vielä joku ryhmä oli jakaantu pienimmiksi ryhmiksi, mutta vaikka oli aika selvästi omat 'porukat' niin silti kaikki tuli toihmeen toistensa kanssa eikä mithään ongelmaa kenenkhään kanssa tullu ja se oli ihan huippua. Meän 'porukassa' oli semmonen kymmenkunta ihmistä ja kaikki oli kyllä niin älyttömän ihania ja rentoja ihmisiä etten voi käsittää. Kaikki asuu 3 tunnin etäisyydellä Portlandista, joten olhaan jo suunnitelemassa mihin aikhaan ja missä pystythään taas kaikki nähä toisiamme, nimittäin ikävä kalvaa jo aikalailla. Vaihtarit on vain niin parhaita ihmisiä vaihdossa ollessa. Ne ymmärtää täysin ja on niin rentoja ja aitoja eikä niiden kanssa tarvi esittää yhthään mithään. Olin niin ylpeä itestäni ko heti ensimmäisestä hetkestä lähtien ko tapasin kaikki niin pystyin olla oma itteni ja en ujostellu yhthään niin ylheensä ja sain siitä tosi hyvää palautetta ja ihania ystäviä jotka varmasti kestää pitkhään. On niin sydäntäsärkevää että ko kesäkuu tulee niin kaikki menhään omille teillemme (paitsi Cami lurjus lähtee jo tammikuun lopulla ellei se saa puhuttua EF'ää ympäri että ne antais sen pidentää 6 kuukauden vaihtoaan vuoden vaihdoksi....) mutta silti jotenki niin ihanaa, että tietää että melkein mihin tahansa sitä päättää mennä niin joka maassa on joku joka on ottamssa vasthaan ilomielin ja on yösijaa ja turistiopasta. Tunnen oloni niin siunatuksi ja rikkaaksi ko saan elää täällä ja kokea tämmösiä asioita tämmöstä ihmisten kanssa. Tämä on täyttä elämää ja nautin siitä kyllä täysin siemauksin <3

Huomenna ei ole koulua koska on Martin Luther Kingin päivä, joten suunnitelmissa on nähä Melissaa (ai että ko onki ikävä sitä tyttöä!) ja tehä rästissä olevat läksyt Havajin jälkheen. Sain jo vähän apua espanjan monisteishiin kaikilta espanjaa puhuvilta tuolla Havajin puolella, mutta vielä on paljon tekemistä. Seuraavaan viikhoon kuuluu myös host äitin ja isän suostuttelua että pääsisin ens viikonloppuna käyhmään Eugenessa Julian, Florianin ja Jorgen luona Camin kanssa ko saatais kyytiki ihan ilmaseksi ja kyselyä asuntoauton vuokraamisesta Portlandista. Puhuin nimittäin juuri äitin ja isän kanssa niiden tulemisesta tänne ja näyttää että ne astuu jalallansa Portlandhiin ensimmäinen kesäkuuta ja vuokrattais auto/asuntoauto ja lähettäis alaspäin Californiaan. Nyt se alkaa tulla todelliseksi että täältäki on joskus lähettävä. 26 viikkoa takana, 20 edessä. Hurjaa.

Mahalo.

Hawaii 8. - 14.1

Olhaan just lähössä lentokentälle mistä kone viepi minut ensin Losiin ja siitä mutkan kautta Havajille! Viikon siellä tallustelen, joten blogitekstiä ei tule vähään aikaan! Nähhään viikon päästä ihanaiset lapsukaiset <3

It's the last day of 2010

Hurjaa että Suomessa on jo 2011, miltä tuntuu olla tulevaisuudessa? Okei, ko tätä luette niin täälläki on jo aika varmasti 2011, joten lällää, olenki jo samalla viivalla teän kanssa! Mutta on se aikaa hurjaa ajatella että siellä olhaan jo seuraavassa vuodessa. Olen lähössä parin tunnin päästä chileläisen Camin uudenvuoden juhliin ja sinne on tulossa paljon tutuja ja tuntemattomia, niin vaihtareita ko ihan jenkkejäki ja olen hurjan innoissani! Cami tulee myös Havajille minun kanssa samhaan aikhaan, joka tosiaan ottaa paikkaa (takes place, voi Aino, Aino) tammikuun 8 - 14! Mutta nyt käyn läpi vähän ennen joulua ja vähän joulun jälkheenki tapahtuneita juttuja!




Meillä oli tosiaan viimisenä päivänä koulussa se talentshow draamassa! Eka kuva on Stephanie ja Ryan jotka laulo tosi kivan All I want for Christmas is You/Last Christmas mashupin joka kuulosti tosi hyvältä! Ja sitten onki kuva minusta ja Ashleysta laulamassa Kulkusia. Oli ihan hurjan hauskaa ja yleisön suosio oli ylitsevuotava, haha! Tykkään hurjana kyllä tuosta meän draamaryhmästä, kaikki on niin hurjan rentoja ja on mukava olla niiden kanssa, aivanko oma pieni perhe tuolla koulun sisällä olis.






Kävin Brunan, brasialaisen vaihtarin pikkujouluissa ja siellä oli taas tosi mukavaa! Käythiin vähän kiertelemässä ympäri Portlandia lauleskellen joululauluja. Kaikilla oli omat kyltit mukana mistä päin tulee ja käythiin sitte lauleskelemassa, haha! Minua ja Veerakaisaa vähän arvelutti että miten se menee ko Halloween partyissa saathiin karaokesta aina 0 pistettä, mutta kyllä se hyvin meni! Sain taas pitkästä aikaa puhua Suomea kasvotusten Veerakaisan kanssa ja oli kyllä tosi mukavaa taas nähä tuota tyttöä, hurjan rento ja mukava! Harmi että asuu sen verran kaukana ettei voitais vain randomisti mennä elokuvhiin tai ostarille vain hengailemhaan, olis varmasti hauskaa!






Ylimmäinen kuva on World Marketilta missä käytiin Melissan kanssa ja tuon kuvan jälkeen mulla loppuki akku kamerasta. On samalta reissulta miltä viime postauksessa nähty valokuvakoppikuva on! Melissa on just nyt Californiassa viettämässä uutta vuotta host perheensä suvun kanssa ja on kyllä ikävä sitä tyttöä jo. Vaikka ärsyttääki että maanantaina jo alkaa koulu, niin onneksi alkaa ja saan Melissan takas, haha <3

Alimmat kuvat onki sitte joulun jälkheen. Menin Emilyn luokse yöksi Hannahin kanssa ja kuten parista kuvasta näkyy, oli ihan hurjan hauskaa! Naurethiin veet silmissä lattialla kiemurrellen, otethiin paljon tyhmiä Photobooth kuvia MacBookilla, katothiin 500 Days of Summer (Tai mie ja Hannah katothiin, Emily tuhisi sohvalla vieressä ja päätethiin lopulta piirtää sen naahmaan......) ja puhuthiin hurjana kaikesta. Ekaa kertaa puhuin jonku kanssa kesäkuusta ja tuli kyllä kyyneleet kurkkuun. Ensimmäkseen just noiden kahen tytön takia, niitä tulee kyllä ihan hurja ikävä. Onneksi sitä ei tarvi kuitenkhaan vielä miettiä vaan saadaan nauttia tästä ajasta mikä meillä on yhessä! Valvothiin sitte lopulta 7 asti Hannahin kanssa ja herättiin siinä puoli 4. Nyt mulla on unirytmi ihan sekasin ja tämän yön jälkheen pitäis äkkiä saada taas järjestykseen ennen koulun alkua. Saa nähä miten se toimii.

Vuosi 2010 oli kyllä ehottomasti yks elämäni parhaimmista vuosista, sain kokea ja kasvaa niin paljon enkä vois olla kiitollisempi jokasesta päivästä minkä sain viettää ihanien ihmisten kanssa. Olihan tässä vuodessa omat vaikeutensa ja alamäkensä, mutta se on elämää. Kuitenki nyt olen semmosessa pisteessä, että onnellisuus vain pursuaa minusta ja rakkaus elämää kohthaan on ylitsevuotava. Kiitos kaikille ihanille jotka oli osa minun tätä vuotta, oli se sitte iso tai pikkuriikkinen osa, kiitos siitä. Ilman teitä tämä vuosi ei olis ollu näin upea. Nyt olen puolivälissä tätä vaihtovuotta enkä malta oottaa että pääsen elähmään seuraavan puoliskon.

Now let's make that 2011 a good one!

Have a very merry Christmas!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE TÄÄLTÄ AMERIKANKI MAALTA <3

Mulla on kerrottavaa vähäsen (lue: paljon) ennen joulua, mutta tämän postauksen täytän kokohnaan joululla ja seuraavan kerran puhun sitte niistä jutuista mitä tapahtu ennen joulua. Mutta tosiaan, joulu tuli tännekki, vaikka ei lunta ollu mailla halmeilla ja tuntu väärältä, eihän sitä voinu estää. Mulla oli kokonaisuudeshaan tosi hyvä fiilis joulusta, mutta kyllä siinä jouluyönä ko piti alkaa nukkumhaan että Pukki pystyy tulla tuohmaan lahjat, niin itkin itteni unheen koska tuli hurja ikävä kotia. Tai ei ees "ikävä", mutta hurja haikeus ja kaipuu siihen kotijouhluun. Mutta otin semmosen asenteen, että tämä joulu on aivan ainutlaatuinen ja Suomijouluja kerkiää tulla vaikka ja kuinka, että otethaan tästä nyt kaikki irti. Ja kyllä kannatti.

Jouluaamuna, tai siis, tänä aamuna Ashley herätti minut varttia vaille 8 ja olin kyllä niin väsyny kaiken valvomisen takia, valvothiin noin kolmeen Ashleyn ja Jasminen kanssa ja sitte vielä makasin siinä patjalla ja mietin elämää ja kaikkea. Tuo tyttö juoksi sitte ympäri taloa ja herätti kaikki ihan innoissaan, oli kyllä aika ihana, haha. Lopulta sitte 9 oltiin saatu kaikki ylös ja valhmiiksi ja alotethiin avaahmaan lahjoja.






Kuvia hieman lahjojen aukamissessiosta. Minut laitethiin siihen luottotehtävhään, että sain jakaa lahjat kaikille kuusen alta ja kyllä nautin siitä. Meillä oli joulunviettoseurana Mima (eteläläinen nimi mummolle) ja Kylen veli ja vaimo, aivan ihania ihmisiä, hurjan rentoja ja nauravaisia, harmittaa että heidän täytyy lähteä takas kohti New Mexicoa jo huomenna. Mutta tosiaan. Tuossa pari kuvaa, missä nyt toisessa näkyy jääkarhupipoa ja toisessa joulukuusenkoristetta jota näyttelin äitille Skypessä. Soitin tosiaan kotia tuossa ko avathiin lahjoja, oli host äitini idea että olis kiva oikealle äidille että näkis ko avaan lahjoja ja olihan se kiva idea!

Lahjojen jälkheen kaikki vähän oli omissa maailmoissaan lahjojensa kanssa, niinkö Suomessaki, tämän takia minusta lahjojen illalla avaaminen on parempi idea koska sitte iltaa, yötä kohden kaikki voi uppoutua uusiin lahjoihin ja vaikka mitä. Pidethiin kuitenki parin tunnin lahja-aika (haha minun sanat <3) ja Ashley pelas uudella X-boxillaan ja mie menin kattomhaan että mitä siinä tapahu mutta pian nukahinki lattialle koska en tosiaan ollu nukkunu melkein silmäntäyttäkhään viime yönä. Yhen aikhaan alethiin sitte aterioimaan. Oli kyllä hieman erilainen ko suomalainen jouluateria. Näillä ei ole oikeastaan mitään jouluperinneruokia, joten ruoka oli aika samanlaista ko Kiitospäivänä. Ei siinä, kyllä siitä tykkäsin, mutta joulutunnelma puuttu. Ja toki siksiki että kello oli 1 ja aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ko olen tottunu tunnelmalliseen valaistukseen illalla 6 aikaan. No, uusia näkökulmia tähänki!






Tuossa se ei ihan suomalainen jouluateria, haha.

Sain muuten ihan hurjana lahjoja, niinkö ihan mielettömästi koska en odottanu melkein yhtään lahjoja! Kotoa Suomesta tuli paketti isovanhempien, Ritu-kummin ja perheen lahjojen kanssa ja ajattelin että lahjoja tulis siskoilta ja vanhemmilta ehkä pari, mutta voi että. Aivan ihania lahjoja ihan hurjana, en voi käsittää! Ja vielä on saamatta Emilyn, Hannahin, Melissan ja kotoa tyttöjen lahjat. HURJAA.








Käythiin aamulla hakemassa vielä Starbucksia, oli aika luksusta, mutta minua vain säälitti niiden raukkojen puolesta jotka joutuu työskentelemhään joulupäivänä. Tuossa myös pari lempilahjaa, ihanin risti ja lintukaulakorut, eka host äitiltä ja toinen Ashleyltä. Ja R2-D2 avaimenperä! UUUU. Sain myös MUSEn kolme levyä, kotoa suklaata, villasukkia ja lapasia, ihanimpia käsikoruja, huiveja (joita ylempänä näettekin kolme päässäni yhtä aikaa), VALOMIEKAN.. En ees muista kaikkea.

Itsessään joulu meni tosi hyvin ja pari päivää sitte mulle tuliki semmonen täydellinen tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunne ko istuin vain hetken sohvalla kattoen elokuvaa host isän kanssa. Nyt vain tuntuu niin hurjalta, ko kaikki sanoo että toinen puolisko vaihtovuodesta menee tuplasti nopeampaa, tämä aika on jo ko kadonnu käshiin, ihan kohtahan mie olen lentokentällä itkeskelemässä sanoen heippoja kaikille täällä. Tuntuu kamalalta ajatella tuota nyt. Olen oikeasti löytäny oman paikkani täällä, niin perheessä ko kaveriporukassaki, mulla on aivan upeita ystäviä ja monia kavereita täällä ja olen omaksunu melkein täysin sen ajattelutavan, että mie saan olla täysin oma itteni ja jos joku ei tykkää, se on heidän menetys eikä minun tarvi siitä päätäni vaivata tai tunte pahaa mieltä jos olen ekana ujo tai mitä tahansa, koska mie olen loppujen lopuksi aika hyvä tyyppi ja tämä on minun vuosi ja haluan ottaa siitä kaiken mahollisen irti enkä anna kenenkhään hidastaa minun vauhtia ja onnea täällä. En tiä tajusko kukhaan tuosta nyt mtihään, mutta toivottavasti joku sai jonku idean irti minun soperruksesta. Kyllä mie kesäkuussa ihan mielelläni kotia tulen ja todellakin aina Suomi on ihana ja rakkain paikka, mutta minusta on alkanu tuntumhaan että mulle on muodostumassa täällä ihan oikeasti toinen koti. Ei vain tässä perheessä, mutta ihan näiden kaikkien ihmisten kanssa joita näen koulussa, kotona, kaduilla, missä tahansa. Ja entiset vaihtarit sanoo, että joulun jälkheen loppuvuosi on ylheensä kahta parempi. Saa nähä haluanko tulla kesällä ollenkhaan takas ;) Haha, no kyllä tulen.



Lophuun vielä kuva minun ja Melissan valokuvakoppi kokemuksesta. En voi ymmärtää miten joku ihminen täällä voi ymmärtää minua niin täydellisesti ja olla niin älyttömän rakastettava ko Melissa on. Hän on todellakin paras ystäväni täällä enkä tekis kyllä yhthään mithään ilman häntä. Aivan äärettömän ihana tyttö ja tuntuu kamalalta miettiä että kuuden kuukauden päästä tulee aika ko ei nähäkhään melkein joka päivä ja en kuule hänen hellyyttävää naurua ja aksenttia. Onneksi Belgia on kuitenki sen verran lähellä.. Haha. Olhaan jo sovittu kyllä kaikki käymiset Belgiassa ja Suomessa ja tiedän, että tähän tythöön pidän yhteyttä vielä pitkhään.

Onnellinen Aino on onnellinen.

Ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille <3

there should be a picture of my face

On vähän tullu taukoa kirjottamisesta, sitä pyytelen antheeksi! Ja nyt ennenko alan mithään kertoilemhaan mitä on tapahtunu tässä ajassa, niin haluan ilmottaa kaikille, jotka ei ole vielä kuullu/jotka on ehkä vielä huolishaan, niin että täällä tosiaan oli tornado varotus meille, just tähän minun piehneen kaupunginoshaan, mutta tornado lopulta iski 30 minuutin päässä olehvaan kylhään. Kyllä siinä kerkis paniikki tulla ko host mama hoputti meitä authoon ja käski ottaa tärkeimmät tavarat mukhaan ihan vain varmuuden vuoksi ja ajethiin mahollisimman kauas tornadon kulkureitiltä. Mutta tosiaan, meille ei käyny mithään ja Aumsvillessäkhään ei ihmisiä kuollu, joten siitä kiitos Jumalalle!

Nyt vähän ilosemphiin aiheishiin. Olhaan koristeltu vähän jouluksi! Täällä tosiaan kuusi pistethiin pysthyyn Kiitospäivä viikonloppuna, mutta kuvia sain otettua siitä vasta ihan äskettäin. Tämä on tosiaan tämmönen ihana teko valkonen muovikuusi jota äiti kotona vihais, haha.

Tykkään siitä että täällä olhaan ihan joulunkoristeluissa ja innoishaan ja ties mitä, mutta tosi monella se oikea joulun sanoma katoaa tänne materian alle ja ostohysteriaan. Olen suunnitellu meneväni nyt joululoman alkaessa (huomenna, JES!) kävelemhään ympäri naapurustoa ja vain ottaa kuvia niistä järjettömistä jouluvaloista joka talossa. Jotku on aivan uskomattomia, en ymmärrä miten ihmiset jaksaa panostaa niin äärettömästi. Mutta sitte on taas jotain ihan järkyttäviä. Lempparitalo on täynä valoja ja pihalla lukee kyltti "Turn your radio to 93.3" tai joku vastaava radiokanava ja ko sitä alkaa kuuntelemhaan, niin talon valot välkkyy radiosta tulevan musiikin tahthiin! Ihan mieletöntä.

Mitähän tässä ajassa on kerinny tapahtua. Vaikka mitä, sen voin kertoa, mutta just nyt ei mithään tipaha miehleen. Haenpas kalenterin ko sinne kirjotan aina kaiken mitä teen, hyvä blogin kannalta ko voin aina sieltä muistella että mitä teinki minä päivänä. Kaks viikkoa sitte Melissa tuli meille yöksi ja katothiin tosiaan melkein kaikki Harry Potterit. En ole ikinä ollu Potter fani, mutta en mikhään Potter vihaajakhaan, en ole vain jotenki välittäny koko asiasta, mutta nyt voin sanoa, että voi hyvänen aika, nuo elokuvat on jotain upeutta. Haha, rakastuin niin niihin. Nyt vähän houkuttelee lukea ne kirjat koska ne on varmasti miljoonasti parempia. (Reetta hymyilee typerästi onnellisena just nyt..... Haha<3)>

Koko viime viikko oli sitte aikalailla löysää, jotain testejä ja kokheita ja ties mitä, just ennen lomaa kunnon testaukset, haha. Koulussa menee hyvin, se ei ole ollenkhaan hankalaa vaikka onki eri kieli. Täällä on oikeasthaan vaikeampaa oikeasti failata kurssit ko saaha hyviä numeroita. Mulla on tietääkseni kaikessa A paitsi valokuvauksessa C koska en ole palauttanu kaikkia projekteja vielä. Huomenna pitäis palauttaa vielä viimiset että ne kerkiää report cardseihin. No, viime perjantaina sitte olin saihraana uuesti ja tämä anto loistavan mahollisuuden osallistua Suomen nuortenilthaan Skypen kautta! Oli kyllä jotain aivan upeutta nähä lemppari-ihmisiä ihan liveajassa siellä tutussa paikassa. Kyllä siinä piti parit itkut tirauttaa ikävän ja onnellisuuden ja kaiken sekotuksen vallassa. Päätti ne sitte mulle laulaaki ja kukahan itkupilli anto vain kyyneleiden valua. Voi että, anto kyllä hurjana voimaa jatkaa seuraavalle ja viimiselle kouluviikolle ennen lomaa. Ihania, ihania ihmisiä.

Lauantaina suunnathiin vähän kauemmas kaupungille perheen kanssa ja menthiin kattomhaan Harry Potter 7 part 1. Oi että. Kyllä itkin ko vesiputous ja olin teatterissa tasan ainoa joka ei ole lukenu kirjoja, joten en tienny yhthään mitä tapahtuu ja se lopetus on jotain ihan kamalaa, ko se jää semmosheen kohthaan että on pakko tietää lisää ja eihän se ole läheskhään yhtä paha niille jotka jo tietää kaiken, mutta mie sitte siellä yksin kiljuin "NOOO! WHAT HAPPENS!" Käythiin sitte myös vähän shoppailemassa ja mie en tienny että meitä noin lähellä on Urban Outfitters ja American Apparel! Jos olisin tienny niin olisin vaikka kävelly sinne jo! Mutta tosiaan, siellä oli nuo kaks maailman ihaninta - ja typerän kalleinta - kauppaa. Jos ne olis hitusen halvempia niin asuisin noissa kaupoissa. Siellä myös näky Santa's House, jossa olis saanu istua Joulupukin sylissä ja ottaa kuvia mutta kuvan ottaminen makso 16,90 ja perhe jo vitsailiki, että eihän minun kannata täällä mithään maksaa ko Pukki asuu naapurissa Suomessa! En tiä olinko vähän Potter-humalassa tai vastaavassa, koska Joulupukki näytti epäilyttävän paljon Dumbledorelta.

Sunnuntaina menin sitte taas kirkhoon. Siitä on tullu mulle kyllä ihan hurjan tärkeä ja tykkään käydä siellä niin paljon! Ihmiset on hurjan kivoja ja kilttejä ja ottaa vasthaan tosi lämpimästi ja on kiinnostunheita ja ties mitä. Viime sunnuntaina ihana nainen alko puhuhmaan mulle ja ko kävi ilmi, että olen Suomesta niin hänhän innostu, että hän tuntee suomalaisen naisen joka asuu Oregonissa ihan täällä minun kaupungissa! Hän oli vaihtarina täällä vuosia sitte ja jäi sitte tänne ja meni naimishiin ja on nyt raskaana, odottaen toista lasthaan. Vaihethiin sitte yhteystietoja ja nyt oottelen että Heidi saattais minut ja Riikan yhtheen, koska haluaisin ihan hurjana tavata hänet ja vaihella kokemuksia ja ajatuksia kaikesta. Suomalainen yhteys kunniaan!

you're the smell before rain

Mulla Flickr herjaa että olen käyttäny kuukausittasen kuvatilani, niin tuleepa nyt kuvaton postaus. En olekhaan kyllä hirveästi ottanu kuvia, olen ollu kamalan laiska kamerani kanssa. Kiitospäivästä ja joulukuusen koristelusta on kyllä kuvia! Niinpä, koristelthiin kuusi tänä viikonloppuna, mitä? Ihan hurjaa, olen tottunu siihen että kuusi tuodaan sisälle 23. joulukuuta ja koristelhaan sinä iltana ja nyt oikein mauton valkonen tekokuusi tuothiin sisälle 26. marraskuuta ja koristelthiin. En voi ymmärtää että kohta on jo joulu!

Meillä oli tosiaan pitkä 10 päivän loma meän koulusta ja ite vietin siitä 5 päivää melkein kuolemansaihraana sängyn pohjalla. Mulla oli kaikki maholliset kivut ja kamaluudet oksentamisesta lihaskipuihin ja en oikeasti päässy sängystä ylös koska kaikkialle sattu niin älyttömästi. Tämän takia en päässy perjantaina sinne Laser Tagiin ja se ärsytti ihan sikamaisesti, olisin niin halunnu sinne! Mutta minkäs teet ko tuntu että olet kuollu mutta hengität. Vieläki kurkkukipu, nuha ja yskä vaivaa, mutta ei läheskhään yhtä pahana.

Kiitospäivä tosiaan tuli ja meni ja oli ihan hurjan mukavaa! Olthiin vain ihan perheen kesken ja meno oli ko Frendit episodista konsanhaan. Syöthiin ihan järjettömästi hyvää ruokaa, istuthiin vain pöydän ääressä ja jutelthiin ja katelthiin sitte isän kanssa jalkapalloa ja paraateja ja ties mitä. Mie alan oikeasti ymmärtämhään amerikkalaista jalkapalloa! Oli ihan voittajafiilis ko googlasin samalla sääntöjä ja host-isä selitti vieressä ja katoin peliä kaikkea yhtäaikaa ja sitte vielä nappasinki jotain tietoa sieltä välistä ja tajusin! Kiitospäivän jälkheen yöllä alkoki Black Friday, joka on siis vähän niinkö virallinen alotus jouluostoksien shoppailulle ja kaupat aukeaa 3-4 yöllä ja on hurjia alennuksia ja ihmiset ryntäilee kaupasta toisheen paniikissa ja tekee kamalia heräteostoksia. No, pitihän se nähä ja yrittää löytää vähän joululahjojaki ja kyllä oli aika kokemus. Kyllä amerikkalaiset on vähän sekopäisiä. Olthiin siellä neljästä seittämhään ja sitte takas kotia ja minun piti ottaa vain parin tunnin tirsat koska olisin halunnu tehä Skype-näyttäytymisen Suomen nuortenilthaan, mutta päädyinki nukkumhaan ihan liian pitkhään ja tuota ei tapahtunu. Ärsyttää ihan hurjana, olisin tarvinnu vähän sitä fiilistä sieltä mikä heillä on joka perjantai-ilta. Kaipaan sitä yhteyttä! Kyllä me saadaan tämä vielä toimimhaan ko mie en nukahtais ja Kata suostuu sörkkimhään sen konheensa kanssa vielä kerran.

Eli oikeasthaan mithään sen suurempaa hurjuutta ei ole tapahtunu. Huomenna on tarkotus mennä takas kouhluun, eikä yhthään haluttais. Toisaalta joo, koska näen Melissaa, josta on tullu mulle ihan hurjan tärkeä ja jonka kanssa olhaan käyty monet keskustelut kuinka täällä olo olis huomattavasti huonompaa ja ahistavampaa jos ei oltais löydetty toisiamme. Se tyttö oikeasti ymmärtää minua eikä minun tarvi esittää mithään tai ajatella yhthään mitä sanon tai että hän jotenki ikinä tuomitsis minua tai mithään ko olhaan yhessä. Olhaan suunniteltu Harry Potter maratonia ens viikonlopuksi, koska kummatkhaan ei olla nähty kaikkia elokuvia ja viimisen osan kattominen saattais olla hieman hämmentävää jos ei tiedetä ees koko tarinaa, haha. Ja onhan mulla huomenna draamaa ja se luokka alkaa tuntua ko omalta pikku perheeltä. Minun puhe juttu Fazerista meni äärimmäisen hyvin, kaikki rakastu Fazeriin (no eihän tämä ylläri tietenkhään ollu) ja oli tosi kilttejä mulle ko ennen puhettani sanoin että minua jännittää hurjana ja että olkaa armollisia, hahaa. Kaikki taputti ja huuteli "We're here for you Aino!" niin kyllä siinä tuli semmonen olo että minut on hyväksytty siihen luokhaan ja sinne ihmisten keskelle. Olispa vain koko koulu täynä samanlaisia ihmisiä ko draamaryhmäni.

Mulla on just nyt menossa ääretön jenkkiturhautuminen. Koko maa vain ärsyttää. Koulu ja sen tuoma draama on suurin tekijä koko tässä jutussa, kaikki ne ihmiset jotka esittää olevansa kiinnostuneita ja jotka katoaa siinä hetkessä ko ne saa käytettyä minua johonki niiden työhön tai saa kuulla miten mikäki sanothaan suomeksi. Tuntuu, että oikeasti kukhaan ei ole aidosti kiinnostunu minusta ja mitä mulla on sanottavana. Okei, ylireagoin tosi paljon koska mulla on Melissa ja en ees tarvi kethään muuta ko hänet että on hyvä olla. Ja Hannahin kanssa meillä oli pari yötä sitte äärimmäisen henkevät ja lentävät keskustelut, käythiin kaikki läpi maasta taihvaasheen ja oikeasti tuntu siltä, että häntä kiinnosti mitä sanoin ja välitti ko kerroin koti-ikävästä ja ahistuksesta. Hannah on muuten tulossa Suohmeen minun kanssa äiti, se on jo päätetty ;) Emily on kans yks aivan hurjan ihana ystävä, mutta hänen kanshaan ei ole tullu oltua yhessä koska Ashley on jotenki tosi inhottava Emilyä kohthaan ollu viime aikoina ja sitte ei olla yhessä järjestetty mithään tekemistä. Inhottaa että olen vielä kuitenki melko riippuvainen Ashleystä ja siitä mitä hän tekee että mieki voin tehä. Haluan päästä irti siitä ja sopia 'treffit' Emilyn kanssa ja mennä viimein kattomhaan sen elokuvan mistä puhuthiin pari viikkoa sitte. Täällä on tapana puhua kaikkien kanssa, että pitäis hengailla ja tehä jotain yhessä mutta harvoin se sitte oikeasti tapahtuu, se on oikeasthaan vain semmosta sanomista, mutta en haluais jättää sitä siihen! Emily on ollu nyt saihraana pari päivää, mutta jos vaikka kouhluun ilmestyis tiistaina niin voisin kysellä siitä leffaillasta. Ja olis ehkä jo aika nostaa puhelin ja soittaa Katille kitaratunneilta ja kysyä haluaisko hän kaksoissiskonsa kanssa tulla meille. Nyt Aino pistää asiat tapahtumhaan!

Kirkossa kävin taas tänhään. Viime viikolla en sinne luonnollisesti päässy ko olin tekemässä kuolemaa, mutta tänhään taas ja voi että! Se kirkko tuntuu kyllä ko kothiin olis päässy takas. Ihmiset on niin ystävällisiä ja kiinnostunheita ja avoimin sylin ottaa vasthaan tämmösenki epävarman ja ujon suomalaisen. Ensimmäinen adventtisunnuntai toi niin paljon muistoja miehleen ja kamalan koti-ikävän, niin kyllä mie siellä kirkossa pääsin itkemhäänki, mutta oli kyllä aika kiva (ja hyvännäkönen...) lohuttaja. Hahaha. Tuntuu muutenki paljon varmemmalta ko olen löytäny nyt tuosta kirkosta tuommosta voimaa ja lämpöä, että kyllä nämä muutki asiat paranee ja vaikka ei paraniskhaan, niin on mulla ainaki loistava kirkko ja Jumala-suhde säilyy ja on hoidossa ja se on tärkeintä.

Ens viikolle on luvassa Havaji-matkan lophuun maksaminen tiistaina. Sitte alethaan oottelemhaan vain lentolippuja tulevaksi ja aijai! Ihan hurjaa että vain 3 viikkoa ja on jo joululoma. Se kestää 2 viikkoa ja sitte viikko koulussa ja sitte olhaanki Havajilla. Ja sitte on melkein helmikuu. Minne. Aika. Katoaa?

Jos tämä blogiteksti on ollu jollekki ihan täyttä hepreaa, etkä ihan ymmärrä mitä yritän sanoa, niin tiivistettynä; nyt vähän ahistaa ja ärsyttää, mutta tämä on uskomaton kokemus enkä tätä mihinkhään vaihtais. Ei kukhaan luvannu että tämä yhtä ruusuilla tanssimista olis ja tiesin mihin itteni pistin ko alotin tämän prosessin. Ehkä jos kuitenki uuesti saisin valita, niin Jenkit ei olis ollu ykkösvaihtoehto.