you're the smell before rain

Mulla Flickr herjaa että olen käyttäny kuukausittasen kuvatilani, niin tuleepa nyt kuvaton postaus. En olekhaan kyllä hirveästi ottanu kuvia, olen ollu kamalan laiska kamerani kanssa. Kiitospäivästä ja joulukuusen koristelusta on kyllä kuvia! Niinpä, koristelthiin kuusi tänä viikonloppuna, mitä? Ihan hurjaa, olen tottunu siihen että kuusi tuodaan sisälle 23. joulukuuta ja koristelhaan sinä iltana ja nyt oikein mauton valkonen tekokuusi tuothiin sisälle 26. marraskuuta ja koristelthiin. En voi ymmärtää että kohta on jo joulu!

Meillä oli tosiaan pitkä 10 päivän loma meän koulusta ja ite vietin siitä 5 päivää melkein kuolemansaihraana sängyn pohjalla. Mulla oli kaikki maholliset kivut ja kamaluudet oksentamisesta lihaskipuihin ja en oikeasti päässy sängystä ylös koska kaikkialle sattu niin älyttömästi. Tämän takia en päässy perjantaina sinne Laser Tagiin ja se ärsytti ihan sikamaisesti, olisin niin halunnu sinne! Mutta minkäs teet ko tuntu että olet kuollu mutta hengität. Vieläki kurkkukipu, nuha ja yskä vaivaa, mutta ei läheskhään yhtä pahana.

Kiitospäivä tosiaan tuli ja meni ja oli ihan hurjan mukavaa! Olthiin vain ihan perheen kesken ja meno oli ko Frendit episodista konsanhaan. Syöthiin ihan järjettömästi hyvää ruokaa, istuthiin vain pöydän ääressä ja jutelthiin ja katelthiin sitte isän kanssa jalkapalloa ja paraateja ja ties mitä. Mie alan oikeasti ymmärtämhään amerikkalaista jalkapalloa! Oli ihan voittajafiilis ko googlasin samalla sääntöjä ja host-isä selitti vieressä ja katoin peliä kaikkea yhtäaikaa ja sitte vielä nappasinki jotain tietoa sieltä välistä ja tajusin! Kiitospäivän jälkheen yöllä alkoki Black Friday, joka on siis vähän niinkö virallinen alotus jouluostoksien shoppailulle ja kaupat aukeaa 3-4 yöllä ja on hurjia alennuksia ja ihmiset ryntäilee kaupasta toisheen paniikissa ja tekee kamalia heräteostoksia. No, pitihän se nähä ja yrittää löytää vähän joululahjojaki ja kyllä oli aika kokemus. Kyllä amerikkalaiset on vähän sekopäisiä. Olthiin siellä neljästä seittämhään ja sitte takas kotia ja minun piti ottaa vain parin tunnin tirsat koska olisin halunnu tehä Skype-näyttäytymisen Suomen nuortenilthaan, mutta päädyinki nukkumhaan ihan liian pitkhään ja tuota ei tapahtunu. Ärsyttää ihan hurjana, olisin tarvinnu vähän sitä fiilistä sieltä mikä heillä on joka perjantai-ilta. Kaipaan sitä yhteyttä! Kyllä me saadaan tämä vielä toimimhaan ko mie en nukahtais ja Kata suostuu sörkkimhään sen konheensa kanssa vielä kerran.

Eli oikeasthaan mithään sen suurempaa hurjuutta ei ole tapahtunu. Huomenna on tarkotus mennä takas kouhluun, eikä yhthään haluttais. Toisaalta joo, koska näen Melissaa, josta on tullu mulle ihan hurjan tärkeä ja jonka kanssa olhaan käyty monet keskustelut kuinka täällä olo olis huomattavasti huonompaa ja ahistavampaa jos ei oltais löydetty toisiamme. Se tyttö oikeasti ymmärtää minua eikä minun tarvi esittää mithään tai ajatella yhthään mitä sanon tai että hän jotenki ikinä tuomitsis minua tai mithään ko olhaan yhessä. Olhaan suunniteltu Harry Potter maratonia ens viikonlopuksi, koska kummatkhaan ei olla nähty kaikkia elokuvia ja viimisen osan kattominen saattais olla hieman hämmentävää jos ei tiedetä ees koko tarinaa, haha. Ja onhan mulla huomenna draamaa ja se luokka alkaa tuntua ko omalta pikku perheeltä. Minun puhe juttu Fazerista meni äärimmäisen hyvin, kaikki rakastu Fazeriin (no eihän tämä ylläri tietenkhään ollu) ja oli tosi kilttejä mulle ko ennen puhettani sanoin että minua jännittää hurjana ja että olkaa armollisia, hahaa. Kaikki taputti ja huuteli "We're here for you Aino!" niin kyllä siinä tuli semmonen olo että minut on hyväksytty siihen luokhaan ja sinne ihmisten keskelle. Olispa vain koko koulu täynä samanlaisia ihmisiä ko draamaryhmäni.

Mulla on just nyt menossa ääretön jenkkiturhautuminen. Koko maa vain ärsyttää. Koulu ja sen tuoma draama on suurin tekijä koko tässä jutussa, kaikki ne ihmiset jotka esittää olevansa kiinnostuneita ja jotka katoaa siinä hetkessä ko ne saa käytettyä minua johonki niiden työhön tai saa kuulla miten mikäki sanothaan suomeksi. Tuntuu, että oikeasti kukhaan ei ole aidosti kiinnostunu minusta ja mitä mulla on sanottavana. Okei, ylireagoin tosi paljon koska mulla on Melissa ja en ees tarvi kethään muuta ko hänet että on hyvä olla. Ja Hannahin kanssa meillä oli pari yötä sitte äärimmäisen henkevät ja lentävät keskustelut, käythiin kaikki läpi maasta taihvaasheen ja oikeasti tuntu siltä, että häntä kiinnosti mitä sanoin ja välitti ko kerroin koti-ikävästä ja ahistuksesta. Hannah on muuten tulossa Suohmeen minun kanssa äiti, se on jo päätetty ;) Emily on kans yks aivan hurjan ihana ystävä, mutta hänen kanshaan ei ole tullu oltua yhessä koska Ashley on jotenki tosi inhottava Emilyä kohthaan ollu viime aikoina ja sitte ei olla yhessä järjestetty mithään tekemistä. Inhottaa että olen vielä kuitenki melko riippuvainen Ashleystä ja siitä mitä hän tekee että mieki voin tehä. Haluan päästä irti siitä ja sopia 'treffit' Emilyn kanssa ja mennä viimein kattomhaan sen elokuvan mistä puhuthiin pari viikkoa sitte. Täällä on tapana puhua kaikkien kanssa, että pitäis hengailla ja tehä jotain yhessä mutta harvoin se sitte oikeasti tapahtuu, se on oikeasthaan vain semmosta sanomista, mutta en haluais jättää sitä siihen! Emily on ollu nyt saihraana pari päivää, mutta jos vaikka kouhluun ilmestyis tiistaina niin voisin kysellä siitä leffaillasta. Ja olis ehkä jo aika nostaa puhelin ja soittaa Katille kitaratunneilta ja kysyä haluaisko hän kaksoissiskonsa kanssa tulla meille. Nyt Aino pistää asiat tapahtumhaan!

Kirkossa kävin taas tänhään. Viime viikolla en sinne luonnollisesti päässy ko olin tekemässä kuolemaa, mutta tänhään taas ja voi että! Se kirkko tuntuu kyllä ko kothiin olis päässy takas. Ihmiset on niin ystävällisiä ja kiinnostunheita ja avoimin sylin ottaa vasthaan tämmösenki epävarman ja ujon suomalaisen. Ensimmäinen adventtisunnuntai toi niin paljon muistoja miehleen ja kamalan koti-ikävän, niin kyllä mie siellä kirkossa pääsin itkemhäänki, mutta oli kyllä aika kiva (ja hyvännäkönen...) lohuttaja. Hahaha. Tuntuu muutenki paljon varmemmalta ko olen löytäny nyt tuosta kirkosta tuommosta voimaa ja lämpöä, että kyllä nämä muutki asiat paranee ja vaikka ei paraniskhaan, niin on mulla ainaki loistava kirkko ja Jumala-suhde säilyy ja on hoidossa ja se on tärkeintä.

Ens viikolle on luvassa Havaji-matkan lophuun maksaminen tiistaina. Sitte alethaan oottelemhaan vain lentolippuja tulevaksi ja aijai! Ihan hurjaa että vain 3 viikkoa ja on jo joululoma. Se kestää 2 viikkoa ja sitte viikko koulussa ja sitte olhaanki Havajilla. Ja sitte on melkein helmikuu. Minne. Aika. Katoaa?

Jos tämä blogiteksti on ollu jollekki ihan täyttä hepreaa, etkä ihan ymmärrä mitä yritän sanoa, niin tiivistettynä; nyt vähän ahistaa ja ärsyttää, mutta tämä on uskomaton kokemus enkä tätä mihinkhään vaihtais. Ei kukhaan luvannu että tämä yhtä ruusuilla tanssimista olis ja tiesin mihin itteni pistin ko alotin tämän prosessin. Ehkä jos kuitenki uuesti saisin valita, niin Jenkit ei olis ollu ykkösvaihtoehto.