oregon baby!

Arvatkaa kuka on Portlandissa juuri nyt? NO MINÄ. Aaaaa, tämä paikka on sanalla sanoen IHANA. Olen niin onnellinen just nyt, kaikki tuntuu vain niin parhaalta! Se tunne, ko kävelin Bellan kanssa lentokentällä kohti sitä nurkkaa, jonka takana tiesin tulevan perheeni olevan, oli uskomaton. Sitä ei voi sanoin kuvailla, miltä minusta tuntu. Olin onnellinen, jännittyny, pelokas ja hyperaktiivinen yhtäaikaa. Nämä kaikki on aivan ihania ihmisiä, tosi ymmärtäväisiä ja ilosia, kaikilla on älyttömän hyvä huumorintaju ja näiden kanssa on vain helppoa puhua kaikenlaista. Olhaan ekan päivän aikana keritty käydä läpi niin minun tietämys erilaisista jenkkiläisistä ravintoloista tai kaupoista minun (onneksi jo lievenevään) perhoskammoon. Ja tänään sain jo ensimmäisen luottamustehtäväni, Ashleyn kanssa kuitenki, haha. Kadun toisella puolella on mitä uskomattomin talo, se on ihan oikeasti ko nukkekoti, se on niin värikäs ja sulonen ja siellä on ihan hurjana kaikkia pieniä yksityiskohtia, sitä ei oikeasti voi kuvailla tarpheeksi että sais sen uskomattomuuden ilmaistua. Mutta niin, siellä asuu tämän perheen ystävä ja ne lähtee parin päivän päästä matkoille, niin mie ja Ashley saatiin tehtäväksemme ruokkia perheen kissa ja koira ja kastella nurmikko ja kukkia. Jeee! Tuli ihan mieleen Gilmoren Tytöt nurmikon kastelusta, niillä on just semmonen nurmikonkastelulaite ko sillä ihme tyypillä. (Sofia ja Mari ainaki tietää mistä puhun, haha!)

Mulla ei ole yhtään kuvia vielä täältä, tai siis on, mutta ei, koska tämä idiootti tosiaan jätti sen kamerajohon kotia ja se tulee vasta myöhemmin paketissa, mutta mulla on hieman kuvia leirin viimisiltä päiviltä.





Pyykäthiin Emmin kanssa. Aluksi on minun pyykkäys-epävarmuus-ilme ja sitte Emmin. Meillä oli aikalailla samanlaiset tuntemukset, miten se tulee menemään, mutta selviydyttiin tosi hyvin! Luultavasti siksi koska koneissa oli peräti 5 eri nappulavaihtoehtoa.







Lentopalloturnaus huipentu siihen, että ensin opettajat pelas returneita vastaan ja sen pelin voittaja pelas oppilaiden turnauksen voittajaa vastaan. Returneet voitti opettajat ja muistaakseni C3-luokka, eli oppilaiden voittaja, voitti sitte returneet. Katsomossa oli ihan huippu tunnelma, kaikki vaan nauro ja laulo ja kannusti ja huusi. Mulle pamahti siihen päälle vielä flunssa, niin on vieläki ääni aika painoksissa. No, ainaki oli sen arvosta, haha!

Ja alimmat kuvat osottaa vaan sen, että meän returneet oli kyllä maailman parasta porukkaa. Meillä oli semmonen talent show, mihin kaikki halukkaat sai osallistua koko leirin ajan, siis niinkö esittää oman taitonsa ja sitte harjotella sitä esitystään ja torstai(?)iltana oli sitte se itse show, mihin kaikki oppilaat tuli kattomaan ja returneet oli sitte järjestäny pari omaa showtansa sinne väliin ja voi että se oli huipuin juttu ikinä. Nauroin niinniinniin älyttömän paljon. Pääteemana niillä oli Grease ja tytöt oli poikia ja pojat tyttöjä ja lauloivat Summer Nights ja tanssivat ja.. Voooooi että :--------------D

Leiri parani kokoajan loppua kohden ja lopulta sieltä oli tosi haikeaa lähteä, mutta ei liian haikeaa, koska halusin tänne Oregoniin jo niin äärettömän paljon ja täällä mie nyt olen! Tämä vaikuttaa aivan ihanalta paikalta ja kuten jo sanoin, tämä perhe on aivan ihana ja tuntuu, että tästä vuodesta tulee jotain niin upeaa.