ne puhuu paljon muttei sano mitään

Howdy hey! Taas on viikko vierähtäny ko siivillä, ihan hurjaa mihin tämä aika katoaa! Ens viikolla on taas vain 4 päivää ja sitte onki koko seuraava viikko vapaana Kiitospäivän kunniaksi ja sitte olhaanki jo joulukuussa. Siis mitä? Ja joulun jälkheen aika kuulema menee kahta nopeampaa, tässähän tuntu että aika loppuu! Haha, ihan hurjaa. Mutta no niin, takaisin tähän hetkheen. Nyt pidän pientä taukoa läksyistä ja ajattelinpa sitte kirjotella kuulumisiani tänne ko parilta taholta on taas kuulunu, että olis kiva saada päivitystä. Viime sunnuntaina tosiaan menin Portlandiin noiden Rotary tyyppien kanssa ja voi hurja ko oliki hauskaa! En oikein osaa selittää mitä tehthiin, koska ei periaatteessa tehty mithään ja silti oli aivan älyttömän hauskaa ja vain naurethiin ja nautithiin toistemme seurasta. Eli just sitä parasta. Kyllä vaihtarina on parasta hengailla muiden vaihtareiden kanssa, se ymmärrys ja rentous on vain jotain niin huippua.

~ Hauska juttu joka ei hidasta teän lukemista ollenkhaan, nukahin just naama puoliksi koululaukun ja käteni päälle, heräsin 50 minuutin päästä ja mietin hetken missä ihmeessä olen ja sitte tajusin että nukahin kesken blogikirjottamisen ja naama täynä painautumia. I love my life. ~




EF'n vaihtareiden kanssa olhaan suunnittelemassa tapaamista myöskin. Ens perjantaina olis suunnitelmissa mennä Laser Tagiin, eli periaatteessa juostaan jossain pimeässä huoneessa semmoset liivit ja 'aseet' päällä ja pitää yrittää ampua kaikkia muita ennenko joku ampuu sinut? En ole ihan varma, mutta kuulostaa huipulta ja olen kovin innoissani siitä! Muuten elämä on ollu normaalia rullaamista. Koulussa menhään etheenpäin ja englannissa alotethaan huomenna ensimmäinen romaanimme, saa nähä miten se lähtee käynthiin. Olen mie ennenki lukenu englanniksi, mutta ihan romaanikieltä en. No, onneksi opettaja on ihana ja ymmärtää jos en tajua, haha. Draamassa meän pitää pitää puhe jostain meitä kiinnostavasta/meille läheisestä/oikeasthaan ihan sama mistä aiheesta ja mukana pitää olla sitte props, eli joku materiaalinen osa siihen puheeseen, niinkö esim jos tanssista pidät niin tanssikengät ja tanssivaatheet päällä ja voi vaikka näyttää jonku osan tanssistaan. No, mie ajattelin ottaa aiheekseni Fazerin ja muut suomalaisten lempikarkit ja propsini on suklaa. Kaikki on ihan innoishaan minun puheesta ja kyselee joka tunnilla että milloin on minun vuoro pitää minun puhe. Ainaki yleisön suosio on taattu ;)

Koulua ei taaskhaan ollu torstaina eikä perjantaina. Tämä meän koulu näyttää olevan aika köyhä, niin pitää katkoa koulupäiviä aika hurjasti tänä vuonna, no, ei kauheasti haittaa minua. Olin sitte kipeänä keskiviikkoaamusta perjantaiaahmuun, just sopivasti loman aikana. Itteä tietenki ärsytti mutta ihan hyvä näin. Koko Jenkeissä on menossa joku ihme tauti jossa on vähän sikainfluenssan oireet mutta myös hurja väsymys ja mulla oliki eniten vain väsymystä ja hurja lihaskipu kaikkialla. Nukuin sitte melkein 48 tuntia putkheen ja makasin vain tuskissa sängylläni, mitä nyt välillä nousin istumhaan että voin puhua Skypessä äitin kanssa.

Siitä sitte selvithiin niin menin perjantaina Melissan kanssa ostarille vähän shoppailemhaan ja sitte elokuvhiin. Melissasta on kyllä tulossa niin hyvä ystävä mulle täällä, hän ymmärtää minua niin hyvin ja aina on tosi hauskaa yhessä, ihan sama mitä tehhään. Eikä ole ees että pitäis tehä mithään, voidaan vain istua ja jutella ja juttu lentää ja oppii tuntemhaan toista vain paremmin. Sain ostettua taas joululahjoja ja olen hurjan innoissani.




Lauantaina sitte suuntasin koululle, koska siellä oli tanssikilpailu menossa ja koska kaipaan ite tanssimista niin hurjana, niin päätin mennä kaatamhaan suolaa haavoille ja mennä kattomhaan kaikkia tansseja siellä. Oli kyllä sen raahautumisen ja 5 dollarin arvosta! Aivan upeita tansseja modernista hiphopiin ja jazzista kickiin.



Väliajalla maailman söpöimmät tyttöset esitti oman jazz tanssinsa <3





Tämä alimmainen kuva oli ehoton lempijoukkueeni. En saanu otettua kuvia heistä koska olin oikeasti vain suu ammollani ja kylmät väreet iholla ko katoin heitä. Aivan upeaa modernia tanssia. Tuli hurja halu itellä mennä sinne lattialle vähän tanssimhaan, mutta enhän mie sitte. Ehkä jos tämä kilpailu olis tapahtunu toukokuussa ja olisin lähössä parin viikon päästä, hahahaha.

Tänhään sitte heräsin aamulla varhain koska päätin lähteä katsastamhaan luterilaisen kirkon tuosta ihan läheltä ja voin kertoa, että ihanaa että menin. Kaikki minut tuntevat tämän jo tietääki, mutta kaikille tuntemattomille tiedoksi jotka tätä minun blogia lukee, niin mie olen uskovainen ja usko on tosi tärkeä ja iso osa minun elämää. Täällä olen käyny siellä New Hopessa mutta nyt viime aikoina se on vähän jääny ko en saanu sieltä oikeasthaan sitä seurakuntayhteyttä ja ei vain jotenki tuntunu niin kotosalta. En oikein osaa selittää. Mutta nyt menin tuonne luterilaiseen kirkhoon ja voi että, tuntu niin paljon enemmän omalta. En tietenkhään voi tietää heti yhestä kerrasta, mutta kyllä tuntu niin hyvältä, että menen toisenki kerran. Ihmiset oli hurjan ystävällisiä ja otti tosi hyvin vasthaan ja kysythiin minua jo kirkon nuortenkuohroonki liittymhään, haha! Kaava oli paljon tutumpi, sama uskontunnustus ja kaikki, laulut ei ollu virsiä vaan kunnon gospelmusiikkia. Mulla ei ole täällä tullu semmosta oikeaa, todellista yhteyttä kenenkhään kanssa, että oikeasti oltais täysin samalla aaltopituudella, jonka kanssa voitais olla täysin omia ittiämme ja tulla hyväksytyksi. Tottakai mulla on täällä hurjan ihania kavereita niin amerikkalaisia ko muita vaihtareitaki, mutta silti puuttuu jotenki se hengellinen yhteys. Kaipaan sitä ihan hurjana, koska mulla oli Suomessa se niin vahvana elämässä ja täällä on tosi helppoa ajautua kauemmas Jumalasta ja vain 'unohtaa' hoitaa sitä omaa suhdettaan koska ei ole sitä seurakuntayhteyttä ja semmosia ihmisiä ympärillä joiden kanssa voi puhua ja saada apua ongelhmiin ja ihmetykshiin. Nyt käet vain risthiin että tästä kirkosta löytäisin semmosta :')

Huomenna alkaa uintijoukkue ja tällä tytöllä on paperit hukassa ja ei ole uimapukua ostettuna! No ei ole Hannahillakhaan, niin en ole kauhean paniikin vallassa. Ja menhään huomenna aamulla urheilutoimistoon kyselemhään että miten tämä nyt toimii, ko piti kauhean monimutkasesti hankkia joku punanen lippu tai jotain että pääsee altaasheen tai jotain. Ties mitä. Mutta kyllä se selviää ja tosiaan tämä tyttö alkaa uimariksi! Nyt läksyt loppuun, espanjan parissa jatkethaan! ME GUSTA.

Mitä teille kuuluu sinne Suohmeen?

don't let your love, pass you by

On taas aikaa vierähtäny, tuntuu että oikein milloinkhaan ei ole sopivaa hetkeä istua alas ja kunnolla miettiä elämää täällä ja saada jotain järkevää ulos. Tuo lause ei varhmaan ollu yhthään järkevä. Suomi on ihan järjettömän vaikea kieli. En osaa enää kirjottaa. Mutta okei, yritethään. En voi ymmärtää miten tuntuu, että kokoajan vain elämä paranee täällä. Olen oikeasti löytäny oman paikkani täällä, niin perheessä ko kaveriporukoissaki ja menee ihan hurjan hyvin. Tottakai kulttuurieroja näkyy ihan jokapäiväsessä elämässä ja draama täällä nuorten keskellä on jotain niin typerää. Aluksi se oli vain huvittavaa, mutta nyt se vain ärsyttää. En ole ite siinä mukana, mutta kyllä minua yritethään vetää mukhaan, mutta ei ole tapahtumassa. Että tottakai tyhmiäki ja vaikeita juttuja käy, mutta olen kyllä niin onnellinen täällä.





Tosiaan ennen Halloweenia kaikkialla oli erilaisia kummitustalo juttuja. Käythiin kahessa, Scream at the Beach ja Fright Town'ssa. Näiden kummitustalot eroaa normaaleista huvipuistoralleista sillälailla, että siellä oli oikeita ihmisiä pelottelemassa sinua kamalat meikit ja maskit ja tekoveret päällä. Ne kilju korhvaan, seuras ja jahtas, ties mitä. Mie maailman suurimpana säikkynä olin tottakai ihan paniikissa, mutta Fright Townissa menin ekana ja johdin kaikkia etheenpäin! Olin niin ylpeä ittestäni. Kuvia sieltä sisältä ei tietenkhään voinu ottaa, mutta kaks ekaa kuvaa on hengailua sen jälkheen, taistelthiin valomiekoillamme Hannahin kanssa ja Ashley päätti työntää minua hylätyissä ostoskärryissä. Alimmainen kuva on jalkapallopelistä pari päivää myöhemmin. Tykkään istua siellä peleissä vaikka ei ikinä ees katota peliä, otethaan vain kuvia ja jutelhaan kaikesta.











Meillä oli viime viikolla torstai ja perjantai vaapata, joten menthiin perjantaina Annan ja Melissan kanssa Portlandin downtowniin vain hengailemhaan, shoppailemhaan ja eksymhään. Oli ihan hurjan hauskaa! Käythiinpä sitte maailman suurimassa kirjakaupassa ja niillä oli jopa suomenkielisiä kirjoja! Olin ihan innoissani, koska ne oli jopa Star Wars kirjoja! Haha, täydellistä. Kävetlthiin ympäriinsä ja eksythiin tosiaan - ja tämä tapahtu sen 3 minuutin aikana ko tytöt anto minun johtaa joukkoa - ja vain nautithiin toistemme seurasta. Löydethiin lopulta tiemme Forever21'iin, mistä ostin alimmaisessa kuvassa näkyvän maailman ihanimman ruutupaidan. Voi hurja kun rakastuinkin tuohon kaunokaiseen heti ensinäkemällä. Ja ostin paljon joululahjoja, hihih! Olen kovin innoissani siitä paketista, mikä on lähössä Suohmeen joulun alla.





Lauantaina oli sitte EF'n Halloween juhlat. Tapasin siellä ihan hurjana uusia tyyppejä, koska siellä oli varhmaan 4 eri aluevalvojaa ja niiden kaikkien lapsosia siellä. En ole käyny muissa tapaamisissa oikeastaahn EF'n kanssa paitsi sitte siellä leffaillassa ja siellä oli tosiaan vain tämän minun aluevalvojan porukkaa ja tunsin oloni hiukan ulkopuoliseksi ja näin, mutta nyt ko olen täällä omassa maailmassani tullu ulos kuorestani, niin oli heti älyttömän paljon helpompaa mennä sinne muiden vaihtareiden joukhoon ja vain olla oma itteni ja kyllä nopeasti monien ihmisten kanssa sitte tuliki se yhteys. Vaihethiin kaikki Facebookit ja inboxeissa käy keskustelu milloin saatais taas sama porukka koolle vaikka Portlandiin tai jonnekki, että vain nähtäis taas uuesthaan. Tätä ootan myös innolla, aivan huippuja tyyppejä! Asunani oli tosiaan Pink Lady from Grease, kuvista ei asuani näy kovin hyvin, mutta sehän mie olin, haha. Tuolla tapasin myös toisen suomalaisen, Veerakaisan! Ette voi uskoa miten oudolta tuntu puhua suomea jonku kanssa kasvotusten. Olthiin molemmat ihan huolissamme että kuulostethaanko me tyhmiltä tai osathaanko käyttää oikeaa sanajärjestystä, ties mitä, mutta hyvin se meni. Siellä lauleskelthiin sitte karaokea ja vain syöthiin ja jutelthiin. Oli kyllä hurjan hauskaa, paljon hauskempaa mitä odotin!








HALLOWEEN. Ensin oli Annan yllärisynttärit. Tapasin siellä ihan hurjana uusia ihmisiä. Kaikki olivat Rotary tyyppejä ja voin kertoa, että aivan upeita vaihtareita! Joka päivä sitä vain tajuaa lisää, että vaihtarit on niitä parhaimpia tyyppejä täällä. Me ymmärrethään toisiamme niin hyvin ja ne vain on ihan parasta seuraa. Samojen tyyppien kanssa on suunnitelmissa mennä Portlandiin sunnuntaina ja olen siitä kovin innoissani! Näistä tyypeistä tykkään. Ja kuokinpa Rotaryn lounastaapamisessa eilen Annan vieraana ja kaikki oli tosi kiinnostunheita ja vastaanottavia vaikka ite olin aluksi huolissani että ne kattois minua syyttävällä silmällä ja alkais laulamhaan TÄNNE HÄN, KUULU EI Leijonakuningas lauluja. Hahah. Mutta tosiaan, synttäreillä oli ihan hurjan hauskaa, hengailthiin ja jutelthiin vain. Mitä nyt joku suomalainen innostu laulamhaan Bon Jovia ja pomppimhaan sohvalla jossain vaiheessa.. Rakastan sitä ko saan olla vain oma itteni ja tiän että kukhaan ei tuomitse!
Illalla suunnathiin sitte kerjäähmään karkkia. Oli tosi siistiä! Olthiin Melissan kanssa ihan innoissamme ja vain hypithiin innostuksesta ympäriinsä ja kaikki naureskeli meille kovin hyväntahtoisesti mutta hei, kyllä meillä oli aihettaki innostuksheen! Sain ihan liikaa karkkia, onneksi suurin osa oli semmosia mistä en tykkää niin annoin ne pois host-veljelle, Erikille. Mutta Halloween oli kyllä kokemisen arvonen!

Viikko Halloweenin jälkheen on ollu normaalia taaperrusta, aika sumusta kaiken tämän parhauden jälkheen. Koulupäivät on rullannu normaalisti ohi. PAITSI OI, sain kitarasoittotestistä A! Ja tänhään saathiin takasin englannin esseet ja tämä tyttö sai 34/36! Mitä ihmettä. Ja aiheena oli vielä eeppiset sankarit keskiajalla. Koulu menee siis hyvin ja olen kovin tyytyväinen itseeni. Draamassa pitää pitää puhe ja miehän ajattelin pitää sen Fazerista ja muista suomalaisista peruskarkeista. Äiti aikoo lähettää paketissa paljon suklaata ja salmiakkia, pistethäänpä draamaluokkani koetukselle ;) Sain myös lentotietoni Havajin matkaa varten, joka tapahtuu siis 8. - 14.1.2011! Kuka on hieman innoissaan? MINÄ. Voi hurrrrja, Havaji. Kaks kuukautta siihen uskomattomuutheen, aaaa!

Siinäpä taisi olla nyt pientä tiivistelmää kaikesta, mitä on ollu menossa täällä puolen maailmaa. Elämä menee hyvin ja onnellisuustaso on korkealla. Tottakai ikävä iskee aina välillä ihan pikkujutuista ja koti on aina mielessä. Puhuin mie mummolle ja papalle tässä aika vasta ja se oli kyllä aivan hurjan ihanaa. Heidän kanssa ole puhunu koko aikana ko olen ollu täällä ja oli kyllä niin sydäntälämmittävää nähä heidät Skypen pikkukuvasta. Täällä kyllä näkee oikeasti kuinka ihana elämä mulla on Suomessa. Tuntuu hassulta sanoa noin, aivanko mulla olis kamalaa täällä, mikä ei todellakhaan ole totta, mutta ihan pienistä asioista sen huomaa että voi kyllä minun suhteet Suomessa on jotain niin tärkeää. Olen oppinu ittestäni niin paljon täällä ja vasta kohta 4 kuukautta on Amerikan maalla asteltu. Aivan upeaa.

<3

we're just trying to find some color in this black and white world

Wooooo! Elämä hymyilee just nyt niin lujaa ja leveästi että ei järki. Tulin pari tuntia sitte homecoming jalkapallopelistä ja voi jestas oli hauskaa. Tapasin ihan hurjana uusia tyyppejä ja sain uusia kavereita. Tulin todellakin ulos kuorestani tänä iltana ja annoin vain mennä ja puhuin kaikille ja olin avoimesti tyhmä ja kyselin ko en tajunnu mitä ihmettä pelissä tapahtu. Oli muuten tosi vaikeaa löytää oikeasti joku joka osas selittää pelistä jotain. Lopulta Lawrence ja Cory selitti mulle kaikki perusjutut ja olin ihan innoissani kaikesta mitä tapahtu mitä tajusin. En ehkä tajunnu ihan kaikkea, mutta ainaki sain ihmiset nauramhaan minun ympärillä. Pari poikaa ei uskonu, että olen Suomesta koska mulla ei ole aksenttia ja vuodatin sitte niille että haluaisin söpön aksentin niinkö esim Melissalla on ja ne nauro mulle. Oikein hyväntahtoisesti kuitenki, haha. Lähennyin superisti Emilyn kanssa ja voi että se on maailman ihana tyttö! Se vain tajuaa minua ja on niin hurjan sulonen ja hauska ja aaaaa, en ees osaa kuvailla. Lupasin jo, että pakkaan hänet laukhuuni kesäkuussa.

Oh, ai niin. Toissapäivänä tapahtu jotain ihan kivaa;




THE MAINE'S CONCERT. ALKAJASJKSAJKSALASJKJKSALAKSLKSA.

Kuvat sukkaa koska ne on otettu Ashleyn ei niin hyvällä kameralla koska sisälle konserthiin ei saanu ottaa professional kameroita. Ehkä ihan hyvä, koska olisin rikkonnu rakkaani siinä yleisössä mikä siellä oli. Kamalain yleisö ikinä. Meinasin pyörtyä heti sen jälkheen ko The Maine käveli pois lavalta ja palasin takas maan pinnalle. Mutta oikeasti, keikka oli ihan uskomaton JA HENGAILTHIIN KEIKAN JÄLKHEEN NIIDEN KANSSA. OH YEAH. Sain kuvat ja nimmarit kaikilta paitsi Garretilta koska se oli luuseri ja pysy sisällä koko ajan ja alueella oli no re-entry. Psh. Mutta en ees välitä koska TAPASIN THE MAINEN HIHIHIIHH.



Paras keikkaporukka, Anna, Jasmine, Ashley & moi! Hannah on ottamassa kuvaa.





Sdfgahjklkjhgashjaklskahsjkl. <3 Tässä siis John O'Callaghan, The Mainen laulaja. Postaan tänne vain kuvan hänen kanshaan, koska näytän idiootilta kaikkien muiden kanssa, haha. Mutta voi aäslaks oikeasti tapasin ne ja puhuin niille ja suunnitelthiin Patin kanssa jo miten ne tulee Suohmeen ja kaikkea. Piti minun kyllä selittää missä Suomi on tarkalheen, voi Pat, ei ole maantietoansa opiskellu poika rukka.



Pat & John kirjotti nimmarinsa julistheen lisäksi minun solisluuhun ja vaikka siinä hetkessä ko tapasin ne ja hengailin niitten kanssa olin ihan cool ja rento, mikä oli maailman suurin yllätys mulle, niin kotona olin kunnon fangirl and friikkasin ja nauroin ja tärisin ja hihitin, ahhhh <3 Tykkään tästä bändistä tosi paljon okei.

Koulussa menee hyvin, saathiin väliaikatiedot, grade reports tai jotain ja mulla on kaikessa A paitsi dramassa B koska se on ainoa missä oikeasti on ollu jotain tehtäviä mistä on saatu arvosanoja tms. Okei historiassa on oikeasti A koska kaikista testeistä olen saanu A'n. Valokuvauksessa mulla oli F koska en ollu palauttanu paria tehtävää mutta nyt sen pitäis olla ylhäällä C'ssä tai B'ssä. Alkaa olehmaan kavereita joka tunnilla ja varsinki tämän illan jälkheen tuntuu tosi kivalta mennä kouhluun. Aijai ko olen onnellinen nyt.

Huomenna Scream at the beach eli haunted houses. Ajattelin kuolla ja itkeä ja turvautua Emilyyn koko sen ajan, mutta olen samalla tosi innoissani. Halloweenia ootan tosi innolla, menhään joku päivä ens viikolla kattomhaan jos löytyis jonkulainen asu mulle. JESSS. Trick or treating, here I come! Tulevaisuudessa suunnitelmissa on menoa Portland downtown Melissan ja Annan kanssa, shoppailua, kiataratesthiin harjottelua ja elämää.

<3

i love you just the way you are

Viikossa on kerinny tapahtua vaikka sun mitä! Maanantaina menthiin käyhmään lääkärissä tämän kipsin kanssa ja ottivat pois ja sanoivat että nyt pitäis olla jo parantunu jos on vain venähtäny. No, miehän ajattelin, että ei se enhään satu ja väänsin käen kunnolla taakse ja aloin itkemhään. Tyhmä opi koskhaan. Otethiin sitte lisää röngteneitä ja huomasivat että kyllä siellä jonkulainen särö on. Annethiin nyt tuommonen väliaikanen rannetuki JONKA SAA POIS. Ette tiä kuinka onnellinen olin siitä että tajusin kuinka paljon helpompaa suihkussa käyminen tuli taas olehmaan.

Muita viikon tapahtumia voittekin sitten ihailla näistä kuvista. (Voi kyllä, ostin uuden kameran, ihanaisen Canon EOS Rebel XS'n ja olen ihan rakastunu tähän. Nyt tulee kuvia!)









Torstaina oli se vaihtarilounas koulussa ja meitä oli siellä 3. Anna ei päässy, koska hänellä oli Rotaryn tapaaminen just silloin, joten siellä oli Melissa, Nicole ja mie. Nicole oli äärettömän hiljanen, enkä ole ihan varma osaako se englantikhaan yes'iä ja no'ta enempää. Yritethiin puhua sille Melissan kanssa mutta ei oikein saatu mithään irti. Raukka oli ihan ujo. Melissa taas oli aivan loistava. Olen samalla englannin tunnilla hänen kanshaan mutta ei olla tajuttu sitä haha. Nyt kuitenki tuolla alethiin puhuhmaan ja voi että hän onki aivan ihana tyttö. Heti klikkas tosi hyvin ja tiesin heti, että tämän tytön kanssa tulen viettämhään aikaa tosi paljon. Samana päivänä menthiin sitte Diversity Clubiin, missä Annaki oli ja tuolla yks kuva sieltä onki. Olhaan kaikki tosi innokhaan näkösiä, älkää välittäkö. Se oli vähän outo clubi tapaaminen mikälie, mutta alkujännityksien jälkheen tyypit innostu kyselemhään meiltä kaikkea ja olthiin kunnon staroja siellä. Piti kertoa omalla äidinkielelhään kaikki maholliset ja näyttää kartalta ja aijai. Oli hauskaa!

Perjantaina ei sitte ollu koulua, mutta en tehny mithään ihmeellistä. Meillä oli Annan ja Melissan kanssa suunitelmissa, että oltais menty Portlandhiin Annan Rotary vaihtarikavereiden kanssa, mutta loppujen lopuksi sitä ei sitte tapahtunukhaan. Harmitti, mutta kyllä meillä on aikaa! Ja päädyin sitte viettämhään rauhallista koti-iltaa Deborahin ja Kylen kanssa. Katothiin leffaa ja jutelthiin. Kerkes Deborah jo sanoa, että on miettiny, että voivatko ees ottaa uutta vaihtaria ens vuonna, koska mie olen niin ihana, ettei kukhaan minua voi voittaa. Arvatkaa vain olinko ihan punastunu ja hämmentyny ja onnellinen sen jälkheen. Tämä perhe on mulle vain niin mahtava. Oikeasti sovin tänne ko nyrkki silhmään. Nämä ymmärtää minua ja jaksaa kuunnella ja oikeasti välittää ja aaaaa. Koti-ikävä ei enhään vaivaa turhan paljoa, olen puhunu siitä avoimesti näille ja nämä ymmärtää ja on tehny kaikkensa että mulla olis hyvä olla. Ei tarvi kyllä paljon tehä ko ovat niin upeita.

Lauantaina menin aluevalvojan luokse leffailtaa viettämhään! Siellä oli meitä ehkä 6 ja katothiin pari elokuvaa ja vain hengailthiin ja jutelthiin. Meinasin ottaa sinne kameran mutta viime hetkellä unohin sen, eikä siis kuvia tullu otettua sieltä. Harmi sinänsä, mutta kyllä noita tapaamisia lisää tulee! Alfonson ja Carolinen kanssa juttelin eniten, Caroline on ihana norjalaistyttö ja Alfonso on Venezuelasta ja sillä on maailman söpöin aksentti. Hhihih, kuinka rakastankhaan espanjankielisten ihmisten aksentteja, aijai.

Naurukuvat Annan ja Melissan kanssa on sunnuntailta. Menthiin kattomhaan It's Kind Of A Funny Story ja sen jälkheen kävelthiin ympäri ostoskeskusta naureskellen ja jutellen ja lopulta päädythiin Macy'sin etheen ottamhaan kuvia ja nauramhaan superina ko tajuthiin, että minun kamera ottaaki 5 kuvaa ko on ajastimella eikä yhtä. Noiden tyttöjen kanssa ei paljoa vaadita että nauran kippurassa. Eilenki lounaalla istuin Melissan kanssa ja vain jutelthiin maailman randomeimmista asioista ja naureskelthiin toisillemme. Just tätä mie olen kaivannu. Ihan vain rentoa oleskelua ja nauramista. Ei tarvi yrittää mithään, olla vain oma ittensä ja antaa mennä. Aaaa <3

Tänhään sitten tapahtu tällaista;






Mulla oli ensimmäinen kuoroesitys! Olin ihan jännässä, mutta hyvinhän se meni loppujen lopuksi ja hauskaa oli. Tykkään niin paljon tuosta kuorosta, kaikki tytöt on tosi kivoja ja rentoja ja Mr. Davis on ihan paras ja rakastan laulaaaaa! Konsertin jälkheen meän oli tarkotus jäädä koululle ko Deb ja Kyle lähti, mutta mutkien kautta päädythiin Jasminen kanssa kävelemhään kotia ja pelleilthiin sitte koko matka laulaen (huutaen) täysillä samalla ko juosthiin läpi meän naapuruston ja kuvia ottaen.

Koulussa menee hyvin, tänhään oli historiassa osavaltio + pääkaupungit testi ja arvatkaa kuka sai kaikki oikein! WOOOO! Tuo on siis testi minkä on mahollisuus ottaa joka kuukausi. Jos saa 100 eli kaikki osavaltiot ja pääkapungit oikein, sitä ei piä ottaa enhään ikinä ja se vaikuttaa sitte lopullisheen arvosanhaan. Olen hurjan ylpeä ittestäni, ottaen huomioon, että ko tänne tulin niin tiesin ehkä 10 osavaltiota ja 2 pääkaupunkia. Huomenna ei ole koulua, koska on PSAT's ja senioreiden ei sinne tarvi vaivaantua. Eikä minun muutenkhaan tarvis, koska olen vaihtari haha. Joten huomenna on rentoilupäivä. Paitsi ettei ole, torstaina pitäis olla valhmiina essee englannin tunnille King Arthurista, Beowulfista ja muista epic heroeseista. Hahah. Saa nähä miten se luonnistuu. Ens viikolla tämä tyttö menee kattomhaan The Mainea ja Nevershoutneveriä Portlandhiin AIJAIJAI <3 Ja lauantaina 23. päivä olis Homecoming, mutta mulle ilmotethiin, että me menhäänki kokehmaan Haunted Houses sinä päivänä. En tiä vielä mitä ajattelen tästä ja kumphaan menen, mutta tuntuu, että kukhaan täällä ei tykkää Homecomingista. Booo, ootin sitä innolla! Vaikka kyllä tuo Haunted House kuulostaa jännemmältä. Halloween on muuten lähellä ja kaikki on ihan innoishaan. Mie en malta oottaa, että pääsen trick or treat kierrokselle ensimmäistä ja viimeistä kertaa elämässäni!

i wish you could see yourself through my eyes

Heippa peippa taas! On pari viikkoa menny viime päivityksestä ja alkaa jo ihmiset kysellä, että minne olen kadonnu. Täällähän mie vielä. Kipsi pitäis huomenna saada pois tai ainaki vaihdettua, tämä haisee niin pahalle hyi että. Mutta mitäs voit odottaa ko et pääse pesehmään kättä kahtheen viikhoon. Nasty. Kipsin kanssa on elämä sujunu ihan tarpeeksi hyvin, kitaratunnit on vähän kärsiny, mutta onneksi Mr. Davis on rennoin ja huipuin opettaja ikinä, niin se ymmärtää. Teen kaikkeni että voisin ees vähän soittaa.

Toissa perjantaina kävin elämäni ensimmäisessä amerikkalaisen jalkapallon pelissä! En kyllä nähny sekuntiakhaan peliä, koska siellä oli niin paljon ihmisiä joiden kanssa piti jutella ja hengailla. Tai no, 'piti' on väärä sana mutta kyllä te tiätte mitä mie tarkotan. Oli hauskaa siellä, paljon ihmisiä ja nauruja, jossain vaiheessa mulle ja Ashleylle tuli nälkä ja kävelthiin pienemmällä porukalla Subwayhyn ja sitte takas kotia. Vaikka en peliä nähnykhään niin olihan tuo kokemus!

Koti-ikävä on iskeny tähän tythöön. Koko "Aahh kaikki on ihanaa ja hauskaa ja jännää" -vaihe on haihtumassa ja huomaa ittensä ajattelevan että oho, olispa jo kesäkuu. Ei sillä että täältä lähtisin jos voisin just nyt, ei mishään nimessä, mutta toivon että joku tajuaa mitä tarkotan. Täällä on oppinu ihan lyhyessä ajassa jo ihan hurjana itesthään, ihmissuhteista kotona ja sen kuinka älyttömästi mie rakastan Suomea. Tykkään näistä ihmisistä täällä ihan hurjana, tämä perhe on aivan uskomattoman hyvä, mutta kaveriporukassa oikeasti huomaa ne kulttuurierot ja kuinka erilainen olen. Ei se minua haittaa, kyllä niiden kanssa naurut saa aikhaan, mutta siihen se ylheensä sitte jääki. Jos oikeasti haluaa jutella, niin ei kauheasti ole ihmisiä joiden puohleen kääntyä. Onneksi kirkkoporukassa on ihania samanhenkisiä ihmisiä ja host äiti on aivan upea ihminen, jolle voin puhua jos tuntuu pahalta tai hyvältä tai mitä tahansa. Hän muistuttaa minua omasta äitistäni ihan hirveästi, ehkäpä siksi tunnen oloni niin hyväksi hänen seurassa. Mutta tosiaan kirkkoporukassa on löytyny pari ihanaa ihmistä jolle voin puhua ja olla oma itteni niiden kanssa. Viime keskiviikkona siellä näin ekaa kertaa yhtä tyttöä, jonka nimeä en ees kerinny kysyhmään, ko hän oli niin innoishaan kyselemässä Suomesta ja minusta ja kaikesta. Hän oli ihan hurjan sulonen tyttö ja aidosti halus kuunnella mitä mulla oli sanottavana ja ymmärsi mitä yritin selittää. Selitin siinä hälle, Deniselle ja Corbinille kuinka suomalaiset ei sano rakastan sinua nopeasti ja minua ihmetyttää se miten täällä nuoret sanoo kahen viikon seurustelun jälkheen kaikki maholliset rakkaudentunnustukset ko se ei olis mithään. Corbin kuunteli vähän aikaa ja sitte huusi "I LIKE HOW YOUR COUNTRY DOES ITS BUSINESS ON THAT." Hahaha.

Koulussa menee hyvin. Lopetin psykologian koska voi jestas se oli niin vaikeaa. Se oli täynä projekteja ja kaikki tottakai englanniksi ja kaikki ne termit ja ahh. Niin pudotin sen sitte ja mulla on nyt vapaatunti kakkospäivinä 11:44-1:49. En valita. Muilla tunneilla menee tosi hyvin, englannissa on ihana opettaja ja sain tietää että toinen vaihtari, Melissa Belgiasta on samalla tunnilla, jee! Meitä vaihtareita on tuossa koulussa 4 ja olen jo Annan tavannu ja hän on aivan ihana tyttö. Melissan kanssa olhaan puhuttu nyt Facebookissa ja torstaina kaikki vaihtarit pietethään yhteinen lounas ja tapaan sitte sen neljännenki tytön, josta en tiä mithään. Olen kovin innoissani, koska tuntuu että näistä tytöistä voisin saada semmosta vertaistukea mitä tarvin. Annalta ainaki olen saanu sitä jo, se ymmärtää minun ihmetyksiä ja kysymyksiä tosi hyvin.

Eilen oli tosiaan Ashleyn synttärit. Ite pamahin saihraaksi perjantaina niin en ollu kauhean aktiivinen siellä, mutta tässä tulee pari kuvaa mitä Kyle otti. Oma kameranihan on muuten hukassa, näin sen viimeksi siellä grillijuhlissa eikä aluevalvoja Jena ole löytäny sitä sieltä ja täällä kotona se ei ole. Äiti ja isä anto luvan mulle ostaa uuden kameran, jess! Pitää puhua Idalle minkälainen olis paras kamera mulle. Hiih.





Ja sitte pari kuvaa ko käythiin Voodoo Doughnutissa. Se on siis Portlandin juttu, donitsikauppa missä on mitä ihmeellisimpiä donitseja. Sieltä löytyy ihan kaikkea oikeasti. Siellä on jopa pekoni donitseja! Ite tyydyin kuitenki kinuskidonitsiin jolla oli siniset viikset.